puiden latvatReklamoi ajoissa, sillä ostajan oma passiivisuus ei pidennä kohtuullista reklamaatioaikaa

Maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen liittyvistä vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Oikeuskäytännön mukaan ostajan on toimittava aktiivisesti ja huolellisesti (Turun HO 10.10.2006 S05/2661, lainvoimainen). Tapauksessa, jossa virheen havaitsemisen ja reklamaation eli virheilmoituksen välinen aika on ollut noin yksi vuosi, on ostaja ylittänyt kohtuullisen reklamaatioajan ja täten menettänyt oikeutensa vedota virheisiin (Turun HO 22.6.2005 S04/978, lainvoimainen). Korkein oikeus on korostanut myyjän tarvetta kyetä reklamaation johdosta arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa peruste ja tekemään tilanteen edellyttämät toimet (KKO 2008:8). Korkeimman oikeuden ratkaisujen kommentaariteoksessa on ratkaisun KKO 2008:8 osalta todettu myös, että kuuden kuukauden aika ei enää ollut kohtuullinen, vaan ostaja oli menettänyt oikeutensa vedota virheeseen. Kommentaarissa viitataan myös oikeuskirjallisuuteen ja kuluttajariitalautakunnan käytäntöön, joiden mukaan pisimpänä hyväksyttävänä reklamaatioaikana on pääsääntöisesti ollut noin 3-4 kuukauden aika. Hovioikeuskäytännön mukaan reklamaatio on tehtävä viimeistään 7-8 kuukauden aikana virheen havaitsemisesta, jotta reklamaatio olisi oikea-aikainen. Oikeuskäytännössä on todettu, että reklamaation voidaan katsoa tapahtuneen kohtuullisessa ajassa ja oikea-aikaisesti, jos ostaja on reklamoinut ”välittömästi tiedon saatuaan”. Oikeuskäytännön mukaan myöskään osapuolen omista verkkaisista toimista johtuva ajan kuluminen ei ole peruste pidentää kohtuullista aikaa eikä itse aiheutettu este tehdä reklamaatio kohtuullisessa ajassa pidennä reklamaatioaikaa. Ostajan ei ole syytä aikailla ja ottaa turhia riskejä, vaan avoimesti ilmoittaa myyjälle heti, kun on virheen havainnut. Vaatimuksia voi täsmentää myöhemmin.

Älä ryhdy korjaustöihin varaamatta myyjälle tilaisuutta tutustua virheeseen

Oikeuskirjallisuuden ja –käytännön perusteella voidaan sanoa, että reklamaatio, vaikka se tapahtuisikin pian sen jälkeen, kun virheen merkitys on selvinnyt ostajalle, voi olla myöhästynyt, jos ostaja on ennen reklamaation tekemistä korjannut kohteen antamatta myyjälle mahdollisuutta tutustua väitettyihin virheisiin. KKO 2008:8 ratkaisun mukaan ostajan oli katsottu menettäneen oikeutensa vedota virheeseen, kun reklamaatio oli tehty vasta sen jälkeen, kun väitettyjä virheitä ei enää voitu tarkistaa. KKO:n näkemyksen mukaan myyjän oikeusturvan kannalta on olennaista, että myyjälle on varattava tilaisuus perehtyä väitettyihin virheisiin, jotta myyjä voi osallistua asian selvittelyyn, ottaa kantaa ostajan vaatimuksiin, mahdollisesti korjata virheen tai tehdä sovintoehdotuksen. Myyjä on syytä kutsua myös kohteessa tehtäviin tutkimuksiin kuten kuntotarkastuksiin, lämpökuvauksiin, mittauksiin, rakenteiden avaamiseen ja muihin virheen selvittelyyn liittyviin tutkimuksiin. Riittävää on, että myyjälle on varattu tilaisuus osallistua tutkimuksiin. Oikeudenmenetysten välttämiseksi ostajan on syytä kutsua myyjä paikalle ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin havaittujen virheiden osalta, oli sitten kyse tutkimuksista tai korjauksista.

Sopiminen, virheen yksilöinti ja vastuunrajoitus

Jos virhe on todettu ja osapuolet sittemmin sopivat tämän perusteella hinnanalennuksesta tai vahingonkorvauksesta, on sovintosopimuksessa syytä yksilöidä, mitä korvaus kattaa. Tilanteesta riippuen osapuolten tarkoitus voi olla sopia vain siihen mennessä havaittujen virheiden korvaamisesta, tietyn yksilöidyn virheen korvaamisesta tai myös siitä, ettei osapuolilla ole enää tulevaisuudessa mitään vaatimuksia tämän kaupan johdosta toisiaan kohtaan.

Viimeksi mainitun ehdon osalta on oltava tarkkana. Maakaaressa on säädetty ostajan turvaksi vastuunrajoituksia. Maakaaren ja sen esitöiden (HE 120/1994, yksityiskohtaiset perustelut MK 2:9) mukaan ostajalle lain mukaan kuuluvia oikeuksia voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti, missä kohdin ja millä tavoin ostajan asema poikkeaa laissa säädetystä. Ostaja ei voi etukäteen luopua laissa säädetyistä oikeuksistaan vedota virheenä seikkaan, josta hän ei ollut kaupantekohetkellä tietoinen. Tällainen kielletty vastuunrajoitusehto olisi kauppakirjaan otettuna pätemätön.

Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2014:70 hyväksynyt sen, että hyvin pian kaupanteon jälkeen myyjä ja ostaja ovat sopineet maakaaressa kielletystä vastuunrajoituksesta tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevien laatuvirheiden osalta, näitä virheitä yksilöimättä. Erillisellä kaupanteon jälkeen laaditulla sovintosopimuksella on siten KKO:n näkemyksen mukaan voitu sopia vastuunrajoituksesta ostajan vahingoksi siten, että ostaja ei sovintosopimuksen allekirjoittaessaan tiedä, minkä laatuvirheiden osalta hän luopuu oikeudestaan vahingonkorvaukseen, koska hän luopuu etukäteen jostain, mitä ei ole havaittu, eikä todettu.

Vaikka maakaaressa kielletty vastuunrajoitus voitaisiin näin kaupan jälkeen tehtävällä sovintosopimuksella kiertää, niin ymmärrettävästi tällainen sopimus voi aiheuttaa lisää riitoja ja kustannuksia osapuolille. Esimerkkinä tilanne, jossa sovittu kertakorvaus voi olla niin alhainen, että lopputulos on ostajan kannalta kohtuuton, jos myöhemmin kohteessa ilmenisikin hyvin merkittäviä virheitä. Siksi sovintosopimuksessa on perusteltua yksilöidä jo havaitut virheet ja todeta kaupankohteen tilanne sopimushetkellä sekä osapuolten tarkoitus, miksi tulevaisuuteen kohdistuvasta vastuunrajoituksesta on sovittu.

Saari Elina

 Elina Saari
 asianajaja

 

Petri Manninen1Kangasniemeläinen yrittäjä Petri Manninen on urakoinut ajokoneillaan Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle jo kolmetoista vuotta.

Metsäalalla ajokonetyötä on pidetty perinteisesti yrittäjän kannalta haastavana työlajina. Vallalla on ollut käsitys, että tili tehdään hakkuukoneella, mutta ajokonetyön kannattavuus on heikko. Kangasniemeläinen Petri Manninen on kuitenkin nähnyt asian toisin.

”Yrityksessämme on kaksi ajokonetta ja kolme työntekijää. Minä olen kokenut ajokoneurakoinnin parhaaksi vaihtoehdoksi”, linjaa Metsätyö Manninen Oy:tä luotsaava mies.

Mannisen vuonna 1997 alkanut ura yrittäjänä osoittaa, että toiminta on ollut myös taloudellisesti järkevää. Pitkäjänteisyys ja omaan ydinosaamiseen keskittyminen tuo työhön tehokkuutta.

”Talvi on ajokonehommassa kiireisintä aikaa, joten päivää venytetään tarpeen mukaan. Kesällä työtahti on rauhallisempi, joten työllisyyden tasaamiseksi teemme myös kaivinkoneurakointia yhdellä koneella”, 43-vuotias Manninen kertoo.

Lisäksi Manniselta löytyy aurauskalustolla varustettu traktori, jolla hoituu tarvittaessa teiden aukaisu omillekin työmaille.

”Työmaamme sijaitsevat pääasiassa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen pohjoisella alueella, karkeasti Muuramesta pohjoiseen ja Jyväskylän itäpuolella.”

Yrittäjä arvostaa jatkuvuutta

Mannisen ja Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen yhteistyö alkoi vuonna 2005.

”Olen ollut yhteistyöhön erittäin tyytyväinen. Metsänhoitoyhdistyksessä ymmärretään tasaisen työllisyyden merkitys yritystoiminnalle. He ovatkin pyrkineet aktiivisesti vaikuttamaan asiaan aina mahdollisuuksien mukaan”, Manninen kuvailee.

Pääomavaltaisella ja työsuoritteiden volyymeihin perustuvalla alalla yrittäjän pitää pystyä luottamaan siihen, että töitä on myös tulevaisuudessa.

”Siksi arvostan jatkuvuutta, jota Päijänteen Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut. Työllisyys on ollut hyvä.”

Petri Manninen2Pitkäjänteisen yhteistyön myötä Manninen on investoinut rohkeasti konekalustoon. Moderneilla koneilla työ on paitsi tehokasta ja mielekästä, myös metsänomistajan kannalta laadukasta. Tällä hetkellä Manniselta löytyy Ponssen Elk vuosimallia 2014 sekä Buffalo vuosimallia 2016.

”Buffalon tilalle on tulossa keväällä uusi vastaava ajokone. Ponssen huoltosopimus toimii erinomaisesti, joten pystymme keskittymään täysillä omaan työhömme.”

Kehitys konekaluston osalta on ollut huimaa niistä ajoista, kun Manninen hankki 1990-luvulla ensimmäisen käytetyn Pika –ajokoneensa ja aloitti uran yrittäjänä.

”Remonttia sai tehdä silloin jatkuvasti, ei niitä aikoja juuri kaipaa”, mies naurahtaa.

Yhteispelillä korjuu onnistuu

Vuosittain Mannisen ajokoneet kuljettavat metsätien varteen noin 80 000 – 90 000 kuutiota ainespuuta. Lisäksi tulevat kesällä uudistushakkuualoilta kuljetettavat hakkuutähteet. Hakkuusta vastaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa sopimuksen tehneet hakkuukoneyrittäjät.

Petri Manninen3”Esimerkiksi täällä Äijälässä ajamme puita Tomnis Oy:n hakkuukoneen perässä, jonka aliurakoitsijana toimimme. Toisen ajokoneen osalta meillä on suora sopimus yhdistyksen kanssa. Toimintamme kannalta on tärkeää, että edellämme ovat hyvät hakkuukoneenkuljettajat tekemässä puuta”, Manninen kertoo.

Ajokoneyrittäjänkin paras käyntikortti on hyvä korjuujälki. Urapainumat, kolhut jäävissä puissa tai epäsiistit pinot ovat asioita, jotka metsänomistajat ja urakanantajat rekisteröivät herkästi.

”Tämä on yhteispeliä hakkuukoneenkuljettajan, yhdistyksen toimihenkilöiden ja metsänomistajien kanssa. Korjuun ajankohdalla, ajourien suunnittelulla ja kalustovalinnoilla voidaan vaikuttaa paljon lopputulokseen”, painottaa Manninen.

Metsäteollisuuden nopeasti kasvaneen puunkäytön myötä puunkorjaajien työllisyysnäkymät ovat erittäin hyvät. Haasteitakin alalla silti riittää.

”Osaavien ja alalla pysyvien työntekijöiden saatavuus on iso haaste. Moni koulusta valmistunut päätyy lopulta vaihtamaan alaa. Toinen keskeinen haaste on lämpenevä ilmasto, jonka vuoksi puuta joudutaan kuljettamaan yhä useammin heikosti kantavissa ja märissä olosuhteissa.”

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

 

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen hankintavastaavan tehtävästä eläköitynyt Juhani Leinonen aikoo nauttia luonnosta ja metsänhoitotöistä täysin siemauksin Kuusveden rantamaisemissa.

Leinonen puun takana"Minulle jäi työurasta metsänhoitoyhdistyksessä ihan älyttömän hyvä mieli. Nyt on kova polte tehdä omia asioita ja ennen kaikkea hoitaa metsiä", sanoo maaliskuun lopussa virallisesti eläkkeelle siirtynyt Juhani Leinonen

Leinosen Juhanin, tuttavallisemmin Jussin, kotitilan pihapiirissä on helppo ymmärtää, miksi 60-vuotias mies päätti jättäytyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle maaliskuun lopussa. Laukaassa Leinolan kylällä kaikki mitä luonnossa viihtyvä mies tarvitsee, on lähellä.

”Katso, eikös ole mahdottomasti rusakon jälkiä pihassa. Syötän niille omenoita, niin ne viihtyvät pihapiirissä. Tuolla pellon reunassa on evästä tarjolla ketullekin. Seuraavan kuun aikana täytyy kokeilla pyytää sitä”, Leinonen selvittää.

Hän sanoo harrastaneensa kalastusta ja metsästystä ”koltiaisesta” asti, verenperintönä. Avara luonto näyttäytyy edelleen tuvan ikkunasta moninaisena.

”Viime vuonna tässä pyöri kesy metsokukko keväästä syksyyn. Ikkunasta pystyimme seuraamaan, kun se hätisteli naapureita. Metso tunnettiin täällä kylällä Jooseppina. Välillä se istui puhelinlangalla naapurin pohjanpystykorvan haukuttavana”, kertoo Leinonen yhdessä Tuula-vaimonsa kanssa.

 Kivenheiton päässä Leinosten talosta on kirkasvetisen Kuusveden ranta. Isäntä vakuuttaa vaatimattomasti järven olevan ”helvetin hyvä kalajärvi”.

”No jos siellä viihtyy taimen, muikku ja siika, niin kyllä se jotain kertoo järvestä. Vaikka on Kuusvesikin rehevöitynyt takavuosista. Talviverkoilla olen tänäkin talvena saanut hyvin kuhia.”

Tuttuun yhdistykseen töihin

Eläkkeelle jääminen on iso muutos 38 vuoden yhtämittaisen toimihenkilöuran jälkeen.

”En pitänyt työurallani vuorottelu- tai muitakaan vapaita normaalien lomien lisäksi. Nyt jo tuntuu siltä, että eläkkeellä oloon taitaa tottua hyvinkin”, tammikuulta saakka lomia pitänyt Leinonen naurahtaa.

Leinosen työura alkoi Laukaan metsänhoitoyhdistyksessä toukokuussa 1980. Takana oli keskikoulu, Saarijärven metsäkoulu sekä metsätyönjohtajakoulu Tuomarniemellä Ähtärissä.

”Töitä oli tuolloin hyvin tarjolla. Metsälehdessä saattoi olla neljä sivua työpaikkailmoituksia. Halusin pysyä kotiseudulla, joten hain tuttuun yhdistykseen töihin kun paikka aukesi. Olinhan tehnyt siellä jo aiemmin risusavottahommia.”

Leinonen toimi Lievestuoreen alueella työnjohtajana ja metsäneuvojana aina vuoteen 2007 saakka. Kun Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelutoimintaa käynnisteltiin, siirtyi Leinonen korjuupalvelun hankintavastaavaksi pohjoiselle alueelle.

”Päivääkään en vaihtaisi työuralta pois. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja yhdistyksessä sitä on saanut tehdä. Tuttuja asiakkaita ja työkavereita on varmasti satoja vuosien varrelta. Heille kaikille kuuluvat lämpimät kiitokset yhteistyöstä.”

Metsäala vapautunut kilpailulle

Vaikka metsäluonto rakentaa metsäalalle luontaisen rytminsä, on alalla tapahtunut Leinosen uran aikana isoja muutoksia. Yksi keskeisimmistä asioista on ollut sääntelyn väheneminen.

”Metsänomistajan päätösvalta on lisääntynyt paljon. Esimerkiksi lakisääteiset uudistamiskriteerit ovat poistuneet kokonaan, kun vielä 1980-luvulla oltiin erittäin tarkkoja siitä, millaista metsää sai päätehakata”, pohtii Leinonen.

Samalla kilpailu metsäalalla on lisääntynyt. Palveluntarjoajia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

”1980-luvulla metsänhoitoyhdistyksissä tehtiin sitä työtä, mitä asiakkaat tilasivat. Tänä päivänä palvelut ja työt on aktiivisesti markkinoitava ja myytävä. Mutta minusta kehitys on ollut tervettä, metsänomistajalla on aito mahdollisuus valita kenen kanssa asioi.”

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Leinonen uskoo menestyvän kilpailussa loistavasti.

”Toimihenkilöt ja yrittäjät ovat huippuammattilaisia, resurssit kunnossa, ja palveluita kehitetään metsänomistajien tarpeiden ja muuttuvan toimintaympäristön mukaan. En näe mitään syytä miksei Päijänteen Metsänhoitoyhdistys menestyisi tulevaisuudessakin.”

Korjuupalvelu on lunastanut paikkansa

Leinosen puupinoPäijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu teki hiljattain ensiharvennusta Leinosen metsässä. "Korjuupalvelun hyvään työjälkeen voi luottaa. Siksi moni metsänomistaja haluaa asioida suoraan korjuupalvleun kanssa", sanoo Leinonen.

 Korjuupalvelu on reilussa kymmenessä vuodessa vakiintunut osaksi yhdistyksen jokapäiväistä toimintaa. Leinosen työtä hankintavastaavana jatkaa Joonas Huovila.

”Uskon, että korjuupalvelulla on tärkeä merkitys paitsi metsänomistajien, myös puuta jalostavien pk-yritysten näkökulmasta. Sähköiset kauppapaikat, kuten Kuutio, tekevät toiminnasta entistäkin läpinäkyvämpää, mikä on erittäin hyvä asia”, Leinonen painottaa.

Usealle puunjalostajalle Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu on toimittanut puuta jo vuosikymmenen ajan.

”Se kertoo, että olemme osanneet toimia luotettavasti ja ammattimaisesti. Toimitusvarmuus ja laatu ovat asioita, joita korjuupalvelun asiakkaat arvostavat.”

leinonen ja voorti 9729”Metsä kasvaa, kun sille annetaan mahdollisuus kasvaa”

Jos on Leinoseen tarttunut metsä- ja kalamiehen geenit, niin on miestä pyöritelty ilmeisesti poikasena pihkassakin. Kotitilan esimerkillisen hyvin hoidetuissa metsissä mies viihtyy nimittäin erityisen hyvin.

”Raivaussahan kanssa on tullut vietettyä eräskin ilta metsässä. Kunhan lumet hupenevat, niin pistän taas  sahan käyntiin.”

Leinonen on huomannut vuosien mittaan puuston kasvun kiihtyneen huimasti.

”Metsä kasvaa, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Uuden puusukupolven kymmenen ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä. Varhaisperkaus ja taimikonhoito on tehtävä juuri oikeaan aikaan. Kun päästään ensiharvennusvaiheeseen, niin aikaikkuna on vähän laveampi.”

Leinonen muistelee, että 1980-luvulla päätehakkuuleimikkoa päiviteltiin erityisen hyväksi, jos kuutiomäärä kipusi yli kahteensataan hehtaarilla.

”Nyt asia on päinvastoin. On kummallista, jos aukolla puumäärä jää alle kahdensadan motin. Se on vuosikymmenten järkiperäisen työn tulosta.”

Tähän menestyksekkääseen urakkaan on Leinosenkin leimakirves jättänyt oman jälkensä.

Näppärän kokoisen "Voortin" Leinonen lyö käyntiin lumitöihin ja polttopuun tekoon lähdettäessä.

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

 

 

Riistametsänhoidon mahdollisuuksia

Isolle osalle metsänomistajista oma tila tarjoaa paljon muutakin iloa kuin puukauppatuloa. Omassa metsässä on mukava ulkoilla, tulistella, juoksuttaa koiraa tai lapsia, marjastaa ja metsästää. Tai vaikka toimittaa tyhjää. Monimuotoinen luontokokemus siis, jos puhutaan hetki nykyajan markkinamiesten kielellä. Tällaisella monikäyttötilalla metsätalouden on sovittava osaksi kokonaisuutta.

Talousmetsien luonnonhoito lähtee aina metsänomistajasta itsestään. Ammattilaisten rooli luontoarvojen vaalimisessa on kuitenkin suuri, sillä usein metsänomistaja ei tiedä eikä osaa kysyä luonnonhoidon mahdollisuuksista omissa metsissään. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys onkin ottanut käyttöön luonnonhoidon tarkistuslistan, joka on laadittu osana metsätalouden kestävyyden kehittämiseen tähtäävää Monimetsä-hanketta. Listan avulla maanomistajan on helppo hahmottaa luonnonhoidon mahdollisuuksia omalla tilallaan.

Säästöpuuryhmä

Kuvan säästöpuuryhmässä mäntyjen alla on lehtipuuta tarjoamassa suojaa. Maanmuokkaus on tehty sopivan kevyenä varustoa säästäen.

Riistametsänhoito, yksi luonnonhoidon osa-alueista, kiinnostaa monia metsänomistajia erityisesti, sillä metsästysharrastus on merkittävä yhdistävä tekijä muuten monimuotoisessa metsänomistajakunnassa. Riista kaipaa metsässä ruokaa sekä suojaa ja molempia on helppo järjestää pienillä teoilla kaikissa metsänkierron vaiheissa. Käytännössä riistametsänhoidolla pyritään parantamaan kanalintujen elinolosuhteita talousmetsissä, sillä linnut ovat metsästäjien tavoitelluinta saalista ja toisaalta juuri kanalinnut ovat herkkiä elinolosuhteiden muutoksille. Metsässä, jossa kanalinnut menestyvät, menestyvät muutkin lajit.

Pusikkoa ja varvikkoa

Uudistushakkuulla säästöpuuryhmät ovat olleet osa sertifioitua metsänhoitoa jo kauan ja ne tarjoavat osaltaan suojaa myös riistalle. Riistaa voidaan entisestään huomioida sijoittamalla säästöpuuryhmät alikasvokseltaan runsaisiin kohtiin, sillä isot puut eivät tarjoa vastaavaa suojaa kuin esimerkiksi tiukka kuusialikasvos. Kasvatuskelpoista alikasvosta kannattaa muutenkin hyödyntää uudistamisessa aina kun mahdollista, jolloin uudistusalalla on mahdollisimman paljon suojapaikkoja riistalle. Tämä on myös taloudellisesti järkevää viljelytyön tarpeen pienentyessä.

Päätehakkuualalla ravintokasvien ykkönen eli mustikka taantuu paahteisuuden takia. Mustikka kärsii entisestään mitä enemmän maanmuokkauksessa rikotaan maata ja sen seurauksena varpujen juuristoa. Maanmuokkaus tulisikin aina tehdä kevyimmällä mahdollisella menetelmällä uudistusalan ominaisuudet huomioiden. Jatkuvatoimisten, runsaasti maanpintaa rikkovien maanmuokkausmenetelmien (esim. äestys) sijaan riistametsänhoidossa suositaan kaivurityötä. Kaivurityössä pyritään edelleen käyttämään kevyintä mahdollista menetelmää; ojanaveroita tehdään vain välttämättömiin paikkoihin ja kuivemmilla paikoilla voidaan mätästyksen sijaan laikuttaa.

Taimikonhoidossa mahdollisesti jo uudistushakkuussa säästetyt riistatiheiköt jätetään luonnollisesti edelleen raivaamatta. Nykyinen Kemera-laki sallii riistatiheikköjä kymmenen prosenttia taimikonhoitokuvion pinta-alasta ilman vaikutusta tuen määrään. Käytännössä riistalle riittää 3-4 tiheikköä hehtaarille, 1-2 prosenttia pinta-alasta, eikä tiheikön tarvitse olla suuruudeltaan kuin joitakin neliöitä. Esimerkiksi puolenkymmentä tiukassa kasvavaa alikasvoskuusta muodostaa hienon riistatiheikön. Kanalinnut eivät viihdy ylitiheissä taimikoissa, koska linnun on kyettävä tarvittaessa pakenemaan lentäen. Oikein tehtynä taimikonhoito siis parantaa riistan elinoloja.

Monipuolisia ja monikerroksisia metsiköitä

Taimikonhoitovaiheessa on tärkeää jättää kasvamaan muutakin kuin pääpuulajia. Riista viihtyy parhaiten ns. kolmen puulajin metsässä eli kuviolta tulisi löytyä esimerkiksi kuusta, mäntyä ja lehtipuuta. Vaihtelu puustossa ja sen seurauksena latvuksessa lisää maahan pääsevän valon määrää, jolloin mustikka pärjää ja
ravintoa on riittävästi tarjolla. Puulajien monipuolisuus tulee säilyttää myös harvennushakkuissa. Jokainen marjanpoimija tietää, että puhtaan sulkeutuneen kuusikon hämärässä ei marjaa juuri synny. Riistametsänhoidon sivutuotteena syntyy siis hyviä marjapaikkoja myös metsänomistajalle!

Varttuneemmissa harvennusmetsissä ennakkoraivauksella voidaan pilata hyvä kanalintumetsä vuosikymmeniksi. Luonnostaan arat saalislajit välttelevät liian avaria metsiköitä. Puistomainen varttunut männikkö on kyllä sievä katsella, mutta riistalla ei ole siellä suojaa pedoilta. Ennakkoraivauksessa tulee poistaa vain hakkuukonetta haittaava alikasvos, sillä hyvässä riistametsässä on vaakanäkyvyys harvennuksen jälkeenkin korkeintaan seitsemänkymmentä metriä. Hakkuiden suunnittelussa voi lisäksi jättää pieniä osia kuviosta käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi korjuun kannalta hankalat jyrkät rinteet, kivikot tai erityisen märät painanteet ovat hyviä kohteita säästettäviksi.

Eri-ikäisrakenteinen riistametsä

Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa on mahdollista huomioida riista edellä mainituin keinoin ilman merkittäviä kustannuksia. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus tarjoaa sille soveltuvilla kohteilla vielä entistä paremman mahdollisuuden riistametsänhoitoon. Kun riistan vaatimusten (suoja ja ravinto) kannalta suurin haaste eli avohakkuu jää pois, on luonnollista, että eri-ikäisrakenteisissa metsissä kanalinnut voivat paksusti. Nuoremman ja vanhemman metsän vaihtelut, puulajien runsaus sekä alikasvos tarjoavat monipuolisen elinympäristön.

Riistametsänhoidosta kiinnostuneen maanomistajan kannattaa siis perehtyä myös eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mahdollisuuksiin omalla tilallaan. Lähes poikkeuksetta eri kasvatusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi samalla tilalla. Näin ollen maanomistajan ei suinkaan tarvitse muuttaa metsänhoitonsa kurssia täysin vaan eri hakkuutavat ja menetelmät sovitetaan kuviokohtaisesti osaksi kokonaisuutta.

Suomen metsäsektorilla menee tällä hetkellä lujaa ja uusia investointisuunnitelmia tuntuu löytyvän joka maakunnasta. Puunkäyttö tulee näiden investointien myötä lisääntymään tulevaisuudessa merkittävästi. Samaan aikaan keskustellaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla metsien käytön ympäristövaikutuksista. On tärkeää, että käytännön metsätaloudessa kiinnitetään huomiota myös luonnonhoitoon, jotta suomalaisen metsänhoidon maine kotona ja maailmalla säilyy hyvänä. Metsän arvo on muutakin kuin puuta!

 Henri M

 

Teksti ja kuvat: Henri Mommo

 

 

 

 

Kissakoski2Koskisen Oy ja Veisto Oy yhdistävät osaamisensa perinteikkäällä Kissakosken sahalla Hirvensalmella.

Hirvensalmella sijaitsevalla Kissakosken sahalla lyövät kättä kaksi kotimaisen mekaanisen metsäteollisuuden konkaria. Vuosittain 55 000 kuutiota havusahatavaraa tuottavan sahan laitteet, kiinteistön ja henkilöstön omistaa ja sahausliiketoiminnasta vastaa pyörösahakoneiden toimittajana tunnettu mäntyharjulainen perheyhtiö Veisto Oy. Koskitukki-konserniin kuuluva Koskisen Oy hoitaa puolestaan raaka-aineen hankinnan sekä valmiiden tuotteiden myynnin.

”Koskisen Oy on vuokrannut sahalaitoskokonaisuuden Veisto Oy:ltä. Järjestely on alalla harvinainen, muttei ennenkuulumaton”, kertoo Kissakosken sahan johtaja Jani Nypelö.

Vuonna 2013 käynnistyneen yhteistyön lähtökohtana oli merkittävien synergiaetujen saavuttaminen. Tässä onkin Nypelön mukaan onnistuttu.

”Tuotantomme ja liikevaihtomme ovat kasvaneet kaksi ja puoli kertaisiksi. Myös sahan asiakaskunta laajeni kahden kokeneen toimijan yhdistäessä voimansa. Lisäksi raaka-aineen hankinta on tehostunut Koskitukin metsäosaston hoitaessa sitä puolta ammattitaidolla.”

Pieniläpimittainen havutukki raaka-aineena

Kissakosken saha käyttää vuosittain noin 135 000 kuutiometriä pieniläpimittaista tukkipuuta.Kissakoski4

”Se tarkoittaa, että sahan pihalle tulee noin 15 puutavara-autokuormaa puita päivittäin”, konkretisoi Nypelö.

Sahan käyttämästä tukista noin puolet on mäntyä ja puolet kuusta. Kissakoski on erikoistunut pääasiassa latvaläpimitaltaan 10 – 16 senttisten tukkien sahaamiseen.

”Terve- ja pienioksaiset harvennuspuut sopivat raaka-aineeksemme erinomaisesti. Käytännössä tarjoamme vaihtoehdon kuitukokoisen puun jalostukseen.”

”Sujuvaa yhteistyötä”

Noin puolet Kissakosken käyttämistä puista tulee Koskitukin omasta puunhankinnasta ja loput toimituspuuna eri toimittajilta. Yksi toimittajista on Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu, joka on toimittanut Kissakoskelle puita vuodesta 2013 alkaen.

”Yhteistyö Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa on toiminut alusta saakka hyvin. Heidän organisaatiollaan on pitkät perinteet puunkorjuussa, joten he osaavat homman”, kertoo toimituskaupoista vastaava Koskitukin hankintaesimies Matti Kauhajärvi.

Sahan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että sovittujen mittojen mukaan katkottua laadukasta puuta saadaan laitokselle juuri silloin kuin sitä on tilattu.

”Sujuvan yhteistyön merkitys Päijänteen yhdistyksen kaltaisten luotettavien kumppaneiden kanssa korostuu tällaisina syksyinä, kun korjuu- ja kuljetusolosuhteet ovat haastavat. Jokainen puukuorma on tärkeä”, Kauhajärvi painottaa.    

Ketterä Kissakoski

Kissakosken sahan asiakkaita ovat sahatavaran teolliset jatkokäyttäjät esimerkiksi puusepän-, talo- sekä ikkuna- ja oviteollisuudessa. Kissakoski reagoi ketterästi asiakkaiden toiveisiin ja tuottaa juuri asiakkaan käyttökohteeseen sopivia sahatavaraeriä.

”Olemme erikoistuneet kapeiden ja ohuiden saheiden tuotantoon. Asiakkaalle syntyy usein kustannussäästöä esimerkiksi siitä, että heidän ei tarvitse enää itse halkaista tuotteita”, kertoo Nypelö.

Harvennustukeista sahattavassa sahatavarassa on usein runsaasti oksia, mutta ne ovat jopa myyntivaltti tiettyjen asiakkaiden suuntaan.

”Monet asiakkaistamme ovat sitä mieltä, että puussa pitää näkyä oksia. Mutta tietysti oksien pitää olla laadultaan sellaisia, että sahatavara kestää työstön.”

Sahatavarasta noin 70 prosenttia menee vientiin. Tärkeimmät kohdemaat ovat Euroopassa perinteiset sahatavaran ostajat kuten Englanti, Ranska ja Saksa.

”Kiina on nouseva markkina, jonne viedään kuusen lisäksi yhä enemmän myös mäntyä. Pohjois-Afrikassakin on näkyvillä elpymisen merkkejä, mutta siellä markkina on äärimmäisen herkkä häiriöille”, Nypelö muistuttaa. 

Iso konserni tuo etuja

Kissakoski3"Pitkät ja luottamukselliset asiakassuhteet, juuri asiakkaan käyttökohteeseen räätälöity laatu ja mitat sekä toimitusvarmuus ovat kilpailuvalttejamme maailmanmarkkinoilla",sanoo Kissakosken sahan johtaja Jani Nypelö.

 

Kissakoskella ei ole omaa sahatavaran jatkojalostusta, mutta tiivis yhteistyö Koskisen Oy:n muiden yksiköiden kanssa mahdollistaa tarvittaessa jalostuksen.

”Järvelässä sijaitsevassa höyläämössä voimme höylätä myös Kissakosken tuotteita. Lisäksi sahauksen sivutuotteiden hyödyntäminen on joustavaa, sillä konserniin kuuluu muun muassa Suomen ainoa lastulevytehdas”, kertoo Nypelö.

Vaikka Kissakoski on onnistunut nostamaan käyntiastettaan ja kasvattamaan tuotantoaan nopeasti, riittää toimialalla haasteita. Tunnettu tosiasia on, että sahurin kustannuksista 70 - 80 prosenttia muodostaa raaka-aine.

”Jos puun kantohinta nousee kotimaassa, on korotuksia todella vaikea viedä lopputuotteen hintaan, koska kilpailemme maailmanlaajuisilla markkinoilla. Iso haaste kannattavuudelle ovat myös valuuttakurssien muutokset” Nypelö toteaa.

Määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ kustannustehokkuuden parantamiseksi on parhaita valtteja kilpailukyvyn ylläpitämisessä.

”Uskon alan tulevaisuuteen, sillä teemme kuitukokoisesta puusta tuotteita, joihin hiili sitoutuu pitkäksi aikaa. Mekaaninen metsäteollisuus on paitsi ekologisesti niin myös kansantaloudellisesti merkittävä toimiala”, muistuttaa Nypelö.

Kissakosken saha

- Omistaja Veisto Oy, Koskisen Oy vuokrannut kokonaisuuden vuodesta 2013.

- Perustettu alun perin 1970-luvulla, Veisto-Rakenne Rautio Oy osti sahan v. 1985.

- Käyttää pieniläpimittaista mänty- ja kuusitukkia 135 000 kuutiota vuosittain.

- Puunhankinnasta vastaa Koskitukki Oy.

- Tuottaa 55 000 kuutiota sahatavaraa.

- Työllistää noin 30 henkilöä.

- Yksikön yhteenlaskettu liikevaihto noin 13 miljoonaa euroa.

- Koskisen Oy työllistää yhteensä noin tuhat henkilöä. Yhtiön liikevaihto v. 2016 oli 264 milj. euroa.

- Koskisen konsernin neljä tuotantoyksikköä ovat: levy-, saha-, talo- ja ohutvaneriteollisuus. Koskitukki vastaa konsernin puunhankinnasta.