Suunnitelmallisesti, mutta luontoa ja perinteitä kunnioittaen

Laukaassa metsää omistava Tarja Repo arvostaa perinteistä paperille painettua metsäsuunnitelmaa. Vantaalla asuvalle Revolle valmistui juuri toinen metsäsuunnitelma Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toimesta.

Kun nousee autolla kohti Vehniän Mäkikylää ja Hirvasmäkeä, alkaa tien varsilla näkymään yhä enemmän lunta. Simolan talon pihaan saavuttaessa tilan nykyinen omistaja Tarja Repo vahvistaa havainnot.

”Olemme Laukaan korkeimmilla paikoilla. Täällä on aina ollut talvisin paljon enemmän lunta kuin muualla pitäjässä. Tämä on valitettavasti toisinaan näkynyt metsissä tykkylumituhoinakin.”

Simolan tila on Äänekoskella syntyneen Revon entinen mummola, jonne liittyy paljon lapsuudenmuistoja 1960- ja 1970-luvuilta. Tuolloin maisemat paikalla olivat huomattavasti avarampia kuin nykyään. Vielä 1970-luvulla pihasta näkyi Peurunkajärvi sekä Laukaan kirkon torni. Kun kiipesi katolle, avautui näkymä Tikkakosken lentokentälle saakka. Mutta oli mäellä myös puita ja metsää jo tuolloin.

”Pikkutyttönä olin sanonut äidilleni mummolaan tullessamme, että tien varrella kasvaa taivaisiin asti ylettyvän akan joulukuusia”, Repo muistelee nauraen.

Pöydän ääressä

 

Kurssien ja metsäsuunnitelman avulla alkuun

Simolan tilan omistaja Revosta tuli vuonna 2007, kun hänen pitkään tilaa asunut enonsa Esko Puttonen kuoli. Repo sopi siskonsa kanssa, että Repo lunastaa noin sata metsähehtaaria käsittävän tilan rakennuksineen omistukseensa.

”Enoni keskittyi metsänhoitoon 1975 vuodesta saakka, jolloin tilan karja laitettiin pois. Hänelle luonto ja sen monimuotoisuus olivat tärkeitä asioita. Hän vaali maisemia ja huolehti, että myös metsäkanalinnuille ja jäniksille riittää ruokaa ja suojaa. Puut hän ajoi metsästä hevosella vielä 2000-luvun puolella.”

Revolla oli jo hieman aiempaa kokemusta metsäasioista, sillä hän oli hoitanut omien vanhempiensa metsäasioita.

”Suoritin vuonna 2004 Metsäkeskuksen Metsään –peruskurssin sekä jatkokurssin yhdessä mieheni kanssa. Kurssit ja Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Paukun Ismon tuoreeltaan laatima metsäsuunnitelma auttoivat meidät hyvin alkuun täälläkin.”

Metsäsuunnitelman kanssa tilalla kulkiessa esimerkiksi puuston kehitysluokat ja hoito- sekä hakkuutarpeet avautuivat uudesta näkökulmasta.

”Metsäsuunnitelma oli siinä tilanteessa ihan välttämätön työkalu. Sen neuvoja olenkin noudattanut viimeisen kymmenen vuoden ajan varsin tarkasti etenkin harvennushakkuiden suhteen.”

Revolle on tärkeää myös se, että metsäsuunnitelma on perinteisesti paperilla.

”Sitä on mukava käyttää ja suunnitelmaan on helppo tehdä muistiinpanoja. Se on minulle eräänlainen historiakirja”, luokanopettajana työskentelevä Repo kuvailee.

Käsikirja vuosikymmeneksiTaimikossa

Kuvassa oleva Tarja Repo asuu Vantaalla ja työskentelee luokanopettajana. Repo tekee metsänhoitotöitä kesälomalla yhdessä muun perheen kanssa. "Taimikon varhaishoito sopii hyvin itse tehtäväksi, muut palvelut olen hankkinut paikallisilta ammattilaisilta. Metsänhoidolla on positiiviset vaikutukset työllisyyteen."

Kun vuonna 2007 perunkirjoituksen yhteydessä laadittu metsäsuunnitelma vanheni viime vuonna, myöntää Repo kokeneensa olevan ”vähän pulassa”.

”Tajusin, että nyt minulla ei ole eteenpäin ammattilaisen arviota siitä, milloin esimerkiksi harvennushakkuut on syytä tehdä. Siksi halusin tilata metsänhoitoyhdistykseltä uuden suunnitelman. On hyvä, että suunnitelman teki Ismo, joka tuntee kuviot ja alueen kasvuolosuhteet jo entuudestaan hyvin.”

Muitakin vaihtoehtoja suunnitelmalle olisi ollut. Repo sanoo kuitenkin hämmentyneensä tutustuttuaan netissä Metsäkeskuksen Metsään -palvelun tietoihin metsätilastaan.

”Koin, että tarvitsen toimenpiteiden suunnitteluun paremman tuen, kuin mitä laserkeilattu metsävaratieto olisi tarjonnut. Minulle on myös tärkeää, että voin vaihtaa ajatuksia metsästä ja tavoitteistani ammattihenkilön kanssa”, perustelee Repo valintaansa.

Nykyinen metsäsuunnitelma on järjestyksessään jo neljäs tilalle laadittu suunnitelma.

”Se antaa faktatiedon lisäksi tärkeää tukea päätöksentekoon. Juuri päätösten tekeminen on metsänomistajana stressaavinta, koska seuraukset ovat aina kauaskantoiset. Koen jossain määrin olevani päätöksistäni vastuullinen myös metsien virkistyskäyttäjille, naapureille sekä omalle jälkikasvulleni.”    

Pihassa

Tarja Repo on käyttänyt metsästä saatuja tuloja Simolan rakennusten ylläpitoon. "Haluan säilyttää perinteikkäät rakennusket mahdollisimman hyvässä kunnossa."

”Missä rytö, siinä elämä”

Yksi isoimmista yllätyksistä Revolle metsänomistajana on ollut nuorten metsien vinha kasvuvauhti.

”Harvennusten jälkeen kasvu on kiihtynyt hurjasti rehevillä kasvupaikoilla. Uudessa suunnitelmassa moni vajaa kymmenen vuotta sitten harvennettu kuvio kaipaa jälleen harvennusta.”

Harvennusten lisäksi Repo on tehnyt metsissä myös jonkin verran päätehakkuita. Eno ei metsiin juuri isoja aukkoja tehnyt, joten tilalla oli, ja on edelleen varsin paljon vanhoja kuusikoita.

”En pidä huonona ajatuksena sitäkään, että vanhojen metsien annetaan kasvaa. Lienee osin ostomiesten pelottelua, että laho tai myrskyt tuhoavat metsät pian, jos ei niitä hakata aukoksi. Tilalla on hyvinvoivia kuusikoita, joihin oli ehdotettu päätehakkuuta jo 1980-luvulla. Tosin osasyy metsien hyvään kuntoon voi olla, että eno korjasi puut hevospelissä”, Repo pohtii.

Kuten enolleen, myös Revolle on erityisen tärkeää metsien monimuotoisuus. Metsä ei kaipaa turhaa siistimistä, ja pensaskerros saa tarjota suojaa metsän eläimille sekä linnuille.

”Olen huomannut että missä rytö, siinä elämä. Lahopuut, lepät, pihlajat sekä erilaiset tiheiköt tai lähdeympäristöt tarjoavat suojaa monipuolisesti. Viime kesänä koppelon näkeminen poikasineen omassa metsässä oli hieno elämys.”

”Metsätalouden ei tarvitse olla pelkkää nopeaa voitontavoittelua. Luonto on aina arvaamaton, ja myrsky tai tykkylumitalvi voivat laittaa suunnitelmat uusiksi. Kruunulta lainaksi saatuja metsiähän me oikeastaan hoidamme”, Repo suhteuttaa metsänomistusta pidempään perspektiiviin.

Perinteistä ja historiasta kiinnostunut Repo vaalii myös kulttuuriympäristöä mahdollisuuksien mukaan.

”Olen rajannut esimerkiksi vanhat käsin kootut kivirauniot, nauriskuopat sekä perinteiset polut hakkuiden ja ajourien ulkopuolelle.” 

 

Annetut tiedot näkyviin

Kiinteistön kaupassa kannattaa kauppakirjaan lähtökohtaisesti kirjata näkyviin kaikki ne tiedot, jotka myyjä on ostajalle tosiasiassa kertonut. Annetut tiedot voi kirjata näkyviin joko suoraan kauppakirjaan tai kauppakirjan liitteeseen, johon on viittaus kauppakirjassa. Ostaja ei voi virheenä vedota seikkaan, josta hän on ollut kaupantekohetkellä tietoinen. On tärkeää huomata, että yleisehto, jonka mukaan ”ostaja ottaa kohteen vastaan siinä kunnossa kuin se kaupantekohetkellä on”, on tyhjä lause, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä, jos kaupan kohteen kunnosta tulee myöhemmin riitaa osapuolten kesken. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että osapuolten on vaikea jälkikäteen näyttää toteen, mikä on ollut kaupan kohteen kunto kaupantekohetkellä, jos siitä ei ole mitään kirjattu kaupantekohetkellä näkyviin. Riitatilanteessa osapuolet eivät yleensä ole yksimielisiä siitä, mitä tietoja suullisesti on annettu.

Toisaalta myyjän on helppoa suojautua sopimuksenvastaisuudesta tai vääristä tiedoista johtuvalta virhevastuulta välttämällä sopimasta tai antamasta tietoja sellaisista kaupan kohteen ominaisuuksista, joista hän on epävarma. Virheellistä tietoa ei pidä antaa. Myyjä voi ottaa kauppakirjaan tai sen liitteeseen varaumia siitä, että tietyistä kaupan kohteen ominaisuuksista kuten pinta-alasta ei ole varmaa tietoa. Myyjän tiedonantovelvollisuus koskee kiinteistönkaupassa vain sellaisia seikkoja, joista myyjä tiesi tai myyjän olisi pitänyt tietää.

 

Salainen virhe ja vastuunrajoitukset


 

Myyjän kannalta ongelmallisin onkin vastuu salaisesta tai piilevästä virheestä. Kiinteistönkaupassa myyjä vastaa siitä, jos kiinteistö salaisen virheen vuoksi poikkeaa merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan olettaa (maakaari 2:17.1, 5 kohta). Salaisella virheellä tarkoitetaan virhettä, jota myyjäkään ei olisi ennen kauppaa voinut havaita.

Myyjän on käytännössä mahdotonta omalla toiminnallaan ehkäistä salaisia virheitä, koska ne eivät tule esiin edes asiantuntijan suorittamassa kiinteistön kuntotarkastuksessa. Jos myyjä haluaa välttää yllättäviä vaatimuksia kaupan jälkeen ennen laatuvirhettä koskevan viiden vuoden reklamaatioajan umpeutumista, hänen on pyrittävä siihen vastuunrajoitusehdoin. Maakaaressa asetetaan rajoituksia vastuunrajoitusehtojen käyttämiselle. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa vastuunrajoitukset ovat kiellettyjä. Muissa kiinteistönkaupoissa ostajan oikeuksia vedota virheeseen voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla hänen asemansa poikkeaa lailla säädetystä. Oikeuskirjallisuudessa on yleensä katsottu, että myös seuraamusten tasolla tapahtuva yksilöinti on riittävää: seuraamuksille voidaan esimerkiksi sopia rahamääräinen yläraja tai lyhentää reklamaatioaikaa laissa säädetystä. Tällöin on kuitenkin muistutettu siitä, että seuraamusten yksilöinnin pitää olla kohtuullista (Oikeustoimilaki 36 §) ja niin täsmällistä, että ostaja voi arvioida, mikä merkitys vastuunrajoituksilla on hänen asemaansa, ja ottaa ehtojen merkityksen huomioon kauppahinnasta sopiessaan. Toisinaan korostetaan pelkästään virheiden yksilöintiä eikä edes mainita mahdollisuutta rajoittaa seuraamuksia yksilöimättä sitä, millaisia mahdollisia virheitä rajoitus koskee. Seuraamusten yksilöinti on tärkeää, koska salaista virhettä koskevan vastuun rajoittaminen on hyvin hankalaa, jos rajoituksen pätevyyden edellytyksenä pidetään mahdollisen virheen yksilöintiä.

 

Muuta huomioitavaa

 

Edellä esitetyin lisäksi kiinteistön kauppahinta on mahdollisuuksien mukaan hyvä myös eritellä kauppakirjassa: mikä on rakennuksen osuus kauppahinnasta, mikä maapohjan osuus, mikä liittymien osuus. Jos kauppahinnan jakautuminen on jo kauppakirjassa eritelty, on helpompi suhteuttaa ostajan mahdollinen hinnanalennus- tai muu vaatimus koskemaan vain rakennuksen osuutta kauppahinnasta. Ostajalla harvemmin on perustetta esittää vaatimuksia myyjälle maapohjaa tai liittymiä koskien.

Edellä esitetty pätee yhtä lailla käytetyn asunnon eli asunto-osakkeen kauppaan, vaikkakin siihen sovelletaan maakareen sijasta asuntokauppalain säännöksiä.

 

Esimerkkitapaus



Ostajat olivat vaatineet myyjältä hinnanalennusta laatuvirheen perusteella, koska kylpyhuoneremontin yhteydessä oli havaittu, että rakentamisessa oli käytetty kreosoottia. Ostajien tekemän remontin yhteydessä kreosootti vapautti ilmaan haitallisia PAH-yhdisteitä. Kreosootti eli kivihiiliterva on syöpää aiheuttava kosteuseristämisessä aiemmin käytetty pinnoite. Sitä käytettiin aiemmin rakentamisessa yleisesti ja kyseisen rakennuksen rakennusvuonna kreosootin käyttö on ollut sen ajan rakennustavan ja ohjeiden mukaista.

Helsingin hovioikeuden arvioitavana on ollut, oliko kaupan kohteena olleen rakennuksen rakenteissa käytetty vesi- ja kosteuseristeenä PAH-yhdistepitoisuudeltaan sellaista kreosoottia, jonka käyttö ei rakennusaikana ollut sallittua. Hovioikeus katsoi, että ostajat eivät esittäneet luotettavaa selvitystä siitä, millainen PAH-yhdistepitoisuus kreosoottia sisältävissä materiaalinäytteissä yleensä on. Asiassa ei esitetty selvitystä myöskään siitä, oliko kaupan kohteen rakentamisaikaan omakotitaloissa vesi- ja kosteuseristeenä yleisesti käytetyn kreosootin PAH-yhdistepitoisuuden enimmäismäärää ylipäätään ollut säännelty. Näin ollen ostajien väitettä, jonka mukaan kaupan kohteessa PAH-yhdistepitoisuudeltaan käytetyn kreosootin vahvuista kreosoottia ei olisi milloinkaan saanut käyttää omakotitalon rakenteissa, ei näytetty toteen. Lisäksi hovioikeus totesi, että kaupan kohteesta löytyneestä kreosootista otettujen materiaalinäytteiden PAH-yhdistepitoisuudella ei hovioikeuden arvion mukaan ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä, koska asiassa on katsottu jääneen näyttämättä, että kaupan kohteen sisäilmaan olisi vapautunut kaupantekohetkellä PAH-yhdisteitä ennen rakenteiden purkua. Ongelma on ilmennyt vasta, kun ostaja on itse avannut rakenteita eli ongelmaa ei ole ollut kaupantekohetkellä.

Esimerkkinä esitetty Helsingin hovioikeuden tuomio 25.9.2017 ei ole lainvoimainen vielä tätä juttua kirjoitettaessa, mutta tuomion perustelut ovat kirjoittajan näkemyksen mukaan pätevät.

Saari Elina 

 

 

 

 

 


Elina Saari, asianajaja

tie pusikoitunut

Jos näkymä metsä- tai piennartielle on tällainen, on korkea aika tutustua Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Tietalkkari -palveluun. Tältä "yhden tilan" -tieltä murskattiin ensi vaiheessa vesakko Tietalkkarin toimesta, jolloin puukuljetukset onnistuvat talvisaikaan.

Tarvitseekohan metsätiemme uutta mursketta pintaan? Kuka niittäisi pusikoituneet pientareet? Mistä löytyisi lanaaja? Tietalkkari –palvelu vastaa suoraan tiekuntien, tieisännöitsijöiden sekä metsänomistajien tarpeisiin.

Puun kysynnän kasvu yhdessä lämpenevän ilmaston kanssa ovat nostaneet metsäteiden kunnon yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tehtaiden sujuvan puuhuollon kannalta. Huonosti kantavat tai pusikoituneet metsäautotiet hidastavat, tai pahimmassa tapauksessa jopa estävät puukuljetukset kokonaan.

”Ongelma on tiedostettu jo pitkään. Viime talven aikana havahduimme pohtimaan ratkaisuja asiaan toden teolla, kun puhelinsoittoja metsätielle kaareutuvista puista alkoi tulla puutavara-autoilijoilta säännöllisesti”, taustoittaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Takalo.

Takalo sekä oja- ja tieasiantuntijat Erkki Jalkanen ja Jarmo Ukkonen päättivät kehittää pulmaan avuksi uuden työkalun.

”Kyse on tienhoitokunnille ja tieisännöitsijöille suunnatusta Tietalkkari -palvelusta. Sen avulla metsäteiden ja yksityisteiden ylläpito onnistuu helposti ja kustannustehokkaasti”, kuvailee Erkki Jalkanen.

”Palvelun avulla haluamme ennen kaikkea ennaltaehkäistä ongelmia. Kustannussäästöjä syntyy, kun tien kunto tarkastetaan säännöllisesti ammattilaisten toimesta. Näin hoitotoimet voidaan usein toteuttaa ennen kuin tie vaatii suurempaa remonttia”, painottaa Jarmo Ukkonen. 

Yksi yhteyshenkilö

Tietalkkari-palvelu on suunnattu ennen kaikkea metsäteiden ja vastaavien yksityisteiden hoitoon. Palvelupaketti räätälöidään Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoiden toimesta tapauskohtaisesti.

”Tarjoamme kaikki tien kesäaikaiseen kunnossapitoon liittyvät palvelut avaimet käteen –periaatteella. Näin kunnostus- ja hoitotarpeen arviointi sekä käytännön työt voidaan toteuttaa tarvittaessa nopeasti ja ammattitaidolla”, sanoo Takalo.

Tietalkkari –palvelu keskittyy nimenomaan teiden käytännön kunnossapitoon, ei hallinnollisiin tehtäviin. 

”Tienhoitokunnat ja tieisännöitsijät voivat pyytää meidät maksuttomalle arviokäynnille. Käynnin perusteella teemme esityksen tien tarvitsemista hoito- ja kunnostustoimenpiteistä hinta-arvioineen”, kuvailee Jalkanen.

Tyypillisimpiä metsätien hoito- ja kunnostustoimia ovat murskeen ajo, lanaukset sekä piennarten niitto.

”Palveluun kuuluvat tarvittaessa myös kaivinkoneella tehtävät työt kuten tien rungon muotoilu. Yksi yleinen ongelma on, että nykyaikaisille puutavara-autoille ei löydy riittävän isoa kääntöpaikkaa, joten toteutamme myös kääntöpaikkojen tekemisen”, muistuttaa Jalkanen.

Hoitosopimus tai kerralla kuntoon -projektimurskaus

Tienhoitokunta, tieisännöitsijä tai yksittäinen metsänomistaja voi solmia Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tietä koskevan hoitosopimuksen.

”Tällöin teemme vuosittain esityksen tien tarvitsemista hoitotoimenpiteistä kustannusarvioineen. Asiakas saa käyttöönsä alan parhaan asiantuntemuksen ja kokeneet urakoitsijat, mutta maksaa vain tehdyistä töistä”, muistuttaa Takalo.

Metsänhoitoyhdistyksessä on havaittu, että yhä useampi tiekunta kaipaa apua tien ylläpitoon.

”Taustalla on usein se, että perinteisesti tieasioita hoitaneet ihmiset eivät iän karttuessa enää pysty huolehtimaan tiestä entiseen tapaan, eikä nuorempaa väkeä välttämättä asu tien vaikutuspiirissä”, kuvailee Takalo

Tietalkkari tarjoaa myös kertaluonteisia nopeasti toteutettavia kunnostusprojekteja.

”Palvelun avulla yksittäisenkin metsänomistajan on helppo kunnostaa vaikkapa vähälle käytölle jäänyt ja pusikoitunut penkkatie. Tällaisia projekteja meillä on vireillä parhaillaankin. Puunkorjuu sekä liikkuminen metsäpalstalla pienemmilläkin koneilla helpottuu hoidettujen teiden ansiosta huomattavasti”, Ukkonen sanoo.

-----------------------------------------------------------------------------

Miksi Tietalkkari-palvelu?

- Tien kunnostus ja hoito onnistuvat helposti ja kustannustehokkaasti.

- Kaikki palvelut saman yhteyshenkilön kautta.

- Saat käyttöösi osaavimmat urakoitsijat, vahvan paikallistuntemuksen ja toimivimmat menetelmät.

- Säännöllinen tarkastuskäynti mahdollistaa kunnostustarpeiden ennakoinnin ja säästää kustannuksia.

- Tasapuolinen ja selkeä toimintamalli kaikille osakkaille.

 

Sauvala Tapani

Tapani Sauvala työskenteli metsäalalla yrittäjänä puunkorjuun ja -kuljetusten parissä lähes puoli vuosisataa. Puutavara-autoilla mies on ehtinyt ajaa miljoonia kilometrejä, mutta nyt eläkeläisen menopelinä on pakettiauto.

 

”Kaikki kuormat on viety perille saakka”

Seitsemän vuoden ajan Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun puita ajanut Kuljetus Sauvala Ky:n yrittäjä Tapani Sauvala eläköityi syksyllä.

Kun Tapani Sauvala oli 1960-luvulla alle parikymppisenä nuorukaisena isänsä kanssa Mäntyharjulla ajamassa puita hevosella, ei mies arvannut, että hänen koko työuransa tulisi kulumaan puiden parissa.

”Noihin aikoihin sain Metsähallituksen työmaalla ensikosketuksen metsäkoneisiin. Joku tutkija toi sinne pulkassa vedettävän polttomoottorin, jossa oli vinssi. Sillä koitettiin vetää puita palstalta, mutta aika toivottamalta se vehje vaikutti”, Sauvala muistelee.

Eräs tutkijan lausahdus kuitenkin painui nuoren miehen mieleen.

”Hän sanoi, että 15 vuoden päästä hevosia ei ole kuin raviradalla. Siinä hän kyllä osui oikeaan.”

Ennustus kävikin toteen nopeammin kuin kukaan olisi arvannut. Jo vuonna 1972 istui Sauvala itsekin ensimmäisen metsätraktorinsa puikoissa W. Schaumanin työmaalla.

”Kone oli Volvon `pikkunalle`, joka oli yleinen kone tuohon aikaan. Sillä ajoin Puumalassa myrskypuita ensi töikseni”, Pieksämäellä asuva mies muistelee lähes viisi vuosikymmentä myöhemmin.

Puutavara-auton puikkoihin

Metsäkoneurakointia Sauvala teki aina 1990-luvun vaihteeseen saakka. Töitä järjestyi alkuun sittemmin UPM:ksi fuusioituneen Tehdaspuun savotoilta.

”Vuonna 1990 ostin Pentti Suuronen Ky:ltä kaksi Sisua, ja siitä alkoi 27 vuotta kestänyt urani puutavara-autoilijana. Liikkeelle lähdettiin yleensä Lievestuoreelta käsin, jossa autoille oli varikkopaikka.”

Kuljetusyrittäjän ensimmäiset vuodet olivat taistelua devalvaation myötä pilviin pompanneiden valuuttalainojen kanssa.

”Onneksi töitä kuitenkin järjestyi aina ja vähitellen tilanne helpottui. Ajoimme UPM:n puita ja parina vuonna olimme myös Ruotsissa ajamassa myrskypuita”, itsensä lisäksi kaksi kuskia työllistänyt Sauvala kertoo.

Viimeiset seitsemän vuotta Sauvala kuljetti pääasiassa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun puita kahden auton ja kahden ulkopuolisen työntekijän resurssein.

Lohtanderin Seppo kysyi meitä aikoinaan kolmen kuukauden pestiin, mutta yhteistyö venähtikin lopulta seitsemän vuoden mittaiseksi. Homma toimi hyvin ja pienemmässä organisaatiossa muistetaan ajatella yrittäjääkin eri tavalla kuin isoissa yhtiöissä. Yhteistyö oli joustavaa puolin ja toisin”, Sauvala kiittelee.

”Kunpa ei ketään tulisi vastaan”

Vuosien varrella työn hektisyys on Sauvalan mukaan lisääntynyt hurjasti, kun puut pitää olla tehtaalla tietyllä kellonlyömällä. Toisaalta autot ja työkalut ovat kehittyneet ja sujuvoittaneet työtä.

”Karttaohjelmien ansiosta pinot kyllä löytyvät helposti. Aikataulut ovat sen sijaan iso haaste, sillä tehdaspäässä voi pahimmillaan tulla odottelua tuntitolkulla. Siinä menevät äkkiä päivän kuviot uusiksi.”

Teiden kunto huolettaa ammattilaista, sillä autojen painojen kasvaessa ja kelirikkokausien venyessä niin metsäautotiet kuin suuremmatkin väylät joutuvat aiempaa suurempaan rasitukseen. Yhä useammin ongelmana on sivuteiden liukkaus. Kun kelit sahaavat nollan molemmin puolin, ovat teiden pinnat yhtä luistinrataa, eikä lämpimillä renkailla ole varaa pysähdellä epätasaiselle alustalle.

”Liukkauden torjuntaan kuten hiekoitukseen pitäisi panostaa enemmän. Välillä sivuteillä ajaessa on ollut sellainen olo, että kunpa ei tulisi ketään vastaan. Mäkisissä maisemissa ajossa on pakko ottaa välillä hallittuja riskejä, jos mielii pysyä kuorman kanssa tiellä.”

Monin paikoin ongelmia aiheuttavat pusikoituneet metsäautoteiden varret tai ahtaat kääntöpaikat. Kuvan kääntöpaikassa pakettiauto kääntyy hienosti, mutta kun tilalle vaihdetaan 4-akselinen vetoauto perässään 5-akselinen kärry, niin tilaa ei ole senttiäkään liikaa.Sauvala ja kääntöpaikka

”Kääntöpaikat on usein mitoitettu siten, että ne ovat nykykalustolle pari-kolme metriä liian lyhyitä. Tämä asia olisi hyvä huomioida aina teitä kunnostettaessa. Tien varsien niitto auttaa myös pitämään tien rungon paremmin kuivana, jolloin se kestää paremmin liikennöintiä.”

”Käärmeitä syönyt mies”

Tapani Sauvala täyttää alkuvuodesta 2018 seitsemänkymmentä vuotta. Hän olisi voinut siirtyä eläkkeelle aiemminkin, mutta työstään nauttinut mies ei malttanut jättäytyä pois pyörien päältä ennen tätä vuotta.

”Työn haasteellisuus piti pihdeissään. Kun puukuorman irtiotto metsästä onnistuu vaikeissa olosuhteissa, voi aina tuntea aitoa ammattiylpeyttä. Puunajo on ihan oma lajinsa. Pitää olla sellainen käärmeitä syönyt mies, että viihtyy metsässä. Mustan tien tuijottajat ovat sitten erikseen”, Sauvala kuvailee pilke silmäkulmassaan.

Pitkäjännitteisyys onkin olennainen osa puuautoilijan ammattitaitoa. Vastoinkäymisten kohdatessa metsässä ei voi nostaa käsiä pystyyn.

”Onneksi olen välttynyt isommilta haavereilta, eikä kolareita osunut uralleni yhtään. Aina on metsästä lähdetty poiskin puutavara-autolla”, Sauvala tiivistää.

Hän myöntää, että kulunut syksy on ollut haikeatakin aikaa. Olo on hieman tyhjä, kun aamulla ei tarvitse hypätä puuauton puikkoihin. Kyselyjä puunajoon on tutuilta kollegoilta tullut tosin edelleen, mutta vielä mies ei ole hyttiin hypännyt.

”Kyllä minä kuitenkin aion uusia ajokortin tänä syksynä. Tässä iässä sen saa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Voihan se olla, että keväthölseiden aikaan on jo päästävä puunajoon”, mies nauraa.

 

Lakinurkka 2 2017Etuostolain (5.8.1977/608) 1 §:n mukaan kunnalla on etuosto-oikeus kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa. Oikeutta ei kuitenkaan ole, jos kohteen pinta-ala on 5.000 m2 tai vähemmän, ostaja on lähisukulainen tai valtio, sen liikelaitos tai muu valtion laitos tai myynti tapahtuu pakkohuutokaupalla.

Etuosto-oikeutta voidaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Kunnan tulee etuosto-oikeutta käyttäessään esittää selvitys alueen tulevasta käytöstä. Oikeuskäytännössä on edellytetty konkreettisia suunnitelmia siitä, miten aluetta tullaan käyttämään kohtuullisessa ajassa lain edellyttämiin tarkoituksiin. Yhdyskuntarakentamisen käsitteeseen kuuluu jonkinlainen suunnitelmallisuuden vaatimus, jonka ainakin asemakaava säännönmukaisesti täyttää, jos hanke asianmukaisella tavalla tukeutuu kaavaan. Kaavoittamaton maa- ja metsätalousalue, jonka käytöstä uuteen tarkoitukseen ei ole uskottavia suunnitelmia, saattaa yksittäistapauksessa jäädä yhdyskuntarakentamista palvelevan etuosto-oikeuden ulkopuolelle. Oikeuskirjallisuuden mukaan etuoston edellytykset eivät täyty, jos alue on tarkoitettu vain kunnan tai muun tahon pitkän aikavälin maareserviksi (Kuusiniemi ym. Ympäristöoikeus, s. 345). Etuosto ei kuitenkaan edellytä, että alue olisi välittömästi rakennettava. Jos kunta käyttää etuosto-oikeutta selvästi muussa kuin laissa edellytetyssä tarkoituksessa, päätös saattaa hallintotuomioistuimessa kumoutua harkintavallan väärinkäytön perusteella (Kuusiniemi em. teos s. 345). Etuostolain 6.1 §:n mukaan kunnalla ei ole etuosto-oikeutta, jos sen käyttäminen olisi ilmeisen kohtuutonta ostajan ja myyjän välinen suhde, luovutuksen ehdot tai muut olosuhteet huomioiden.

Kohtuuttomuuskriteeri on tarkoitettu tapauksiin, joissa kiinteistökaupalla on selkeästi henkilökohtainen luonne. Kunnalla ei ole etuosto-oikeutta aviopuolisoiden välisissä kaupoissa, sekä myyjän ja hänen mahdollisen perillisensä tai tämän puolison välisissä kaupoissa. Kohtuuttomuuden toteutuminen ei kuitenkaan edellytä, että myyjä ja ostaja olisivat sukulaisia keskenään. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, jossa yritys myy kiinteistön pitkäaikaiselle työntekijälleen. Etuostopäätös voi olla ilmeisen kohtuuton myös silloin, kun kauppa tehdään pitkäaikaisten ja läheisten ystävien kesken.

Kunnan etuosto-oikeus on maapolitiikan suunnittelukeino ja kunnan asema systeemissä on vahva. Maanomistajan onkin syytä selvittää jo ennen kaupantekoa, tuleeko kunta käyttämään etuosto-oikeutta. Lain 8 §:n mukaan kunta voi kiinteistönomistajan kirjallisesta pyynnöstä ilmoittaa etukäteen, ettei se tule käyttämään etuosto-oikeutta, jos kiinteistö kahden vuoden kuluessa kunnan päätöksestä myydään ilmoitetuilla ehdoilla. Yksittäisen virka- tai luottamusmiehen vakuutteluihin ei tule luottaa, vaan asiasta on saatava kunnan asianomaisen päätöksentekoelimen ratkaisu. Vetoaminen kaupanteon jälkeen kohtuuttomuuteen tai etuoston yleisten edellytysten puutteeseen merkitsee hallinto-oikeusprosessia, jonka lopputulos on epävarma.

Urtti 2

 

 

 

 

 

 

 

Erkki Urtti
asianajaja, varatuomari