Metsänomistajan kannalta Turun hovioikeus antoi 4.7.2019 mielenkiintoisen ratkaisun, joka tosin ei vielä tätä artikkelia kirjoitettaessa ole lainvoimainen. Hovioikeus velvoitti ostajana olleen metsäyhtiön maksamaan metsänomistajalle vahingonkorvausta. Kyse oli paitsi katkonnan ohjepituuksista ja siitä, katkotaanko puu tukki- vai kuitupuuksi, jolla on iso merkitys myyjän kannalta, myös käännetystä todistustaakasta.

 

Turun hovioikeus 4.7.2019 S 18/687

Hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko UPM noudattanut metsänhakkuusopimusta niiltä osin, kun kysymys oli ollut puutavaralajeittain määritellyistä katkonnan ohjepituuksista, jotka vaikuttavat siihen, katkotaanko puu tukki- vai kuitupuuksi. Puiden katkontatapa vaikuttaa niistä saatavaan kauppahintaan. Hovioikeuden käsityksen mukaan asiassa oli kysymys katkontaa koskevasta metsänhakkuusopimuksen tulkintaa koskevasta riidasta, jonka käsittelyä ei ole rajattu puutavaran mittauksesta annetun lain mukaiseen viralliseen mittaukseen.

Kysymys oli myös todistustaakan jaosta. Esitetyn selvityksen perusteella ei ole varmuudella pääteltävissä, mikä on ollut syy tukkisaannon tavanomaista vähäisempään määrään. Metsänomistaja on kuitenkin esittänyt varteenotettavan näytön siitä, että syynä ei ole ollut leimikon laatu vaan puiden katkontatapa. Hovioikeus katsoi myös, että UPM:llä olisi ollut mahdollisuus esittää omasta puolestaan selvästi parempaa näyttöä katkonnasta kuin metsänomistajalla. Näissä olosuhteissa hovioikeus katsoi metsänomistajan esittämän näytön riittäväksi osoittamaan kanneperusteen oikeaksi ja UPM on siten vastuussa sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta metsänomistajalle.

Sopimukset ja katkonta

Puukauppa on sopimuksiin perustuvaa kauppaa. Puutavaranmittauslaki tavallaan soveltuu ja ei sovellu katkontaan. On kuitenkin erotettava toisistaan katkonta ja mittaus. Hovioikeudessa kyse oli nimenomaan katkonnasta. Metsänomistajan mukaan virheellisestä katkonnasta, mikä tekee katkonnasta sopimuksenvastaisen. UPM:n mukaan asiassa oli kysymys mittauserimielisyydestä, minkä vuoksi metsänomistajan olisi tullut vaatia virallista mittausta määräajassa ja tämän laiminlyötyään metsänomistaja olisi menettänyt oikeutensa ajaa mittauserimielisyyteen liittyvää kannetta.

Katkonta on sopimukseen perustuvaa: puukauppasopimuksessa eli hakkuusopimuksessa sovitaan, millä tavalla puutavaraa katkotaan, minkälaisia puutavaralajeja tehdään, millaisia pölkkypituuksia tehdään eli sovitaan ehdot, pituudet, läpimitat ja hinta. Mittaus tarkoittaa sitä, miten mitataan. Metsänomistajan käsityksen mukaan, jonka kannan hovioikeuskin katsoi perustelluksi, tässä tapauksessa ei ollut kyse mittauserimielisyydestä.

Tässä tapauksessa kyseessä oli pystykauppa eli hakkuuoikeuden luovuttaminen ostajalle: ostajalla on oikeus hakata puut tietyltä alueelta. Ostaja laatii hakkuusopimuksen omille sopimuspohjilleen ja omien ehtojensa mukaisesti. Tavallinen metsänomistaja ei voi tähän juurikaan vaikuttaa.

Petri Pajunen MG 6361

Lähtökohta: katkonnassa arvokkaimpia osia otettava maksimimäärä

Oleellisin asia puukaupassa on, että hakkuusopimuksessa määritetään, minkälaisia puutavaralajeja pitää muodostaa sopimuksen mukaisesti (lajit, hinnat, mitat ja laadut). Aina tehdään kalleinta artikkelia niin paljon, kun puusta tulee, sitten seuraavaksi arvokkainta jne. Ostaja ei saa tehdä mitä haluaa, vaan sen mukaan, miten tulee arvokkaimpia osioita. Tämä on sopimuksen lähtökohta ja periaate, joka on metsäalan yleinen käytäntö. Tätä ei välttämättä ole mihinkään kirjoitettu, mutta tämä toimintaperiaate- ja tapa on kaikkien alalla toimivien tiedossa ja tätä pidetään itsestään selvänä. Eli puunostajalla on oikeus tehdä sopimuksenmukaisia puutavaralajeja ja oikeuksia toteuttaa sopimusta lukuisilla erilaisilla katkontayhdistelmillä, mutta tästä ostajan valinnanvapaudesta huolimatta rungot on aina katkottava niin, että arvokkaimpia osia otetaan maksimimäärä, sitten toiseksi arvokkaimpia jne. Koko puukaupan ja sopimusten lähtökohtana on, että runkojen arvo maksimoidaan.

Jokaisesta yksittäisestä rungosta katkotaan erilaisia puutavaralajikkeita edellä esitettyjen perusteiden lähtökohdasta (arvokkaimmat ensin). Lähtökohtaisesti katkonnan tekee kone sen mukaan, millaiset katkontaparametrit ja ohjeet (apteeraus, matriisit) sille annetaan. Nämä ohjeet antaa aina ostaja. Myyjä ei voi tähän vaikuttaa, eikä myyjällä ole edes mahdollisuutta saada näitä tietoja. Tällä katkonnan ohjauksella määritetään täysin se, mitä tehdään. Näin ollen on loogista, että ostajalla on vastuu siitä, että katkontaohjeet vastaavat puukauppasopimusta. Myyjällä ei ole edes mahdollisuutta saada katkonnanohjaustietoja, joita puunostajat pitävät liikesalaisuuksina. Myyjä tietää vain mitat, jotka on sovittu sopimuksessa. Myyjän on mahdotonta tarkistaa, syötetäänkö matriisit oikein.

Näytöstä ja todistustaakasta

Myyjän ainoa reagointitapa on jälkikäteinen ja jälkikäteinen arviointi tapahtuu asiakirjatarkastelun perusteella, koska katkotut puut eivät ole enää tarkasteltavissa.

Sopimusperusteisessa korvausvastuussa, josta tässä tapauksessa oli kysymys, lähtökohtana on, että vahingonkärsijän on näytettävä sopimusrikkomus ja vahingon määrä. Tuottamus oletetaan sopimusrikkomuksen perusteella. Todistustaakka voidaan kuitenkin asettaa näyttömahdollisuudet selvittämällä myös sille osapuolelle, jolla katsotaan olevan helpompi esittää todistelu omaksi edukseen kuin vastapuolella omalta kannaltaan (käännetty todistustaakka). Oikeuskäytännössäkin näyttömahdollisuudet on otettu huomioon todistustaakkaa asetettaessa. Näyttömahdollisuuden perusteella oletetulla sopimusrikkomuksen tekijällä on parempi tai jopa yksinomainen mahdollisuus esittää selvitys asiasta. Näin on esimerkiksi tilanteessa, jossa todistemateriaali on sen osapuolen hallussa, jonka puolella tapahtuneesta sopimusrikkomuksesta väitetään olevan kysymys. Näyttötaakka on tarkoituksenmukaisinta ohjata sille osapuolelle, jolla on parhaat mahdollisuudet esittää näyttö.

Hovioikeudessa tuli ilmi, että UPM:llä on hallussaan hakkuukoneen katkontamatriisit, joista olisi riidattomasti selvitettävissä, onko puiden katkonnassa käytetty sopimuksessa sovittuja katkontaa koskevia määreitä. Samoin UPM:llä on hallussaan tukkeja koskevat sahojen laatupalautteet, joista ilmenisi, onko sahalle viedyissä tukeissa ollut UPM:n väittämiä virheellisyyksiä. Näitä ei ole metsänomistajalle eikä hovioikeudelle esitetty. Tällä perusteella ja näissä olosuhteissa hovioikeus katsoi metsänomistajan esittämän näytön riittäväksi osoittamaan kanneperusteen oikeaksi ja UPM on siten vastuussa sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta metsänomistajalle.

Lopuksi

Useat metsänomistajat ovat havainneet, että erityisesti nykyisessä markkinatilanteessa katkonnan kanssa on ollut ongelmia ja lisäksi katkontaa on vaikea oikeudessa jälkikäteen todentaa. Mikäli Turun hovioikeuden tuomio jää pysyväksi, se on alalla periaatteellisesti erittäin merkittävä. Hovioikeuden tuomio ei ole vielä lainvoimainen, mutta muutoksenhakuun tarvitaan Korkeimmalta oikeudelta (KKO) valituslupa. Valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samalaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia KKO:n ratkaistavaksi taikka jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava tai jos valitusluvan myöntämiseen on muu perusteltu syy.

Elina Saari

 Elina Saari
asianajaja

Kirjoittaja toimi metsänomistajan
asiamiehenä hovioikeudessa

 

 


Talousmetsien luonnonhoidon avulla pyritään minimoimaan hakkuiden haitalliset vaikutukset luontoon ja säästöpuiden jättäminen uudistushakkuissa on yksi tärkeimmistä luonnonhoidon keinoista. Mitä enemmän arvokkaita tukkirunkoja jätetään säästöpuiksi hakkuualalle, sitä vähemmän metsänomistaja saa hakkuutuloja. Metsänomistaja voi kuitenkin omilla päätöksillä merkittävästi vaikuttaa säästöpuiden jättämisen kustannuksiin.



Jätätä säästöpuut pysyvästi metsään


Metsäsertifioinnin mukaan säästöpuita on jätettävä kasvatus – ja uudistushakkuualoille vähintään 10 kpl hehtaarille. Säästöpuiden avulla on tarkoitus turvata sekä uudistettavan vanhan metsän että lahopuusta riippuvaisen lajiston siirtyminen uudistusvaiheen yli seuraavaan puusukupolveen. Onneksi tämä lajisto ei kaipaa turvakseen metsän taloudellisesti arvokkaimpia tukkipuita. Tärkeintä on, että säästöpuita jätetään pysyvästi metsään! Mitä vikanaisempi ja puutteellisempi puu on taloudellisessa mielessä, sitä parempi se on yleensä lajiston kannalta. Säästöpuiksi tulee valita pääasiassa kaikkien puulajien järeitä puuyksilöitä, koska suurin osa uhanalaisista lajeista vaatii elinympäristökseen järeän lahopuun. Siksi metsäsertifioinnin säästöpuuvaatimusta ei täytetä jättämällä uudistusalalle kymmentä ranteenvahvuista harmaaleppää hehtaarille! Jättöpuiksi valitaan mieluummin vanhoja haapoja, raitoja, jaloja lehtipuita, tuomia ja muita jo kokonaan tai osaksi lahonneita tai vikanaisia puita. Näistä aiheutuu metsänomistajille pieni taloudellinen menetys, mutta lahopuulajistolle suurin mahdollinen hyöty. Ja miksi alkaa tuottaa lahopuuta metsässä taloudellisesti arvokkaista rungoista ja jos korjataan lahopuuta samanaikaisesti pois! Lahopuista ei aiheudu enää hyönteistuhoriskiä!

Säästöpuut1

 Tee säästöpuukävely ennen hakkuuta

Säästöpuiden jättäminen on yksinkertaisin keino minimoida hakkuiden haittavaikutuksia. Metsien uhanalaisista lajeista noin puolet elää lahopuun varassa. Tutkimustulokset vahvistavat, että säästöpuiden jättäminen on alkanut tuottaa tulosta! Parannettavaa on vielä, ettei säästöpuita jätetä kaikissa hakkuissa riittävästi tai poistetaan monimuotoisuuden kannata arvokkaampia puita. Jos taimikonhoidossa ja harvennushakkuissa poistetaan taloudellisesti arvottomat puut kokonaan pois, päätehakkuissa joudutaan jättämään sitä enemmän säästöpuiksi taloudellisesti arvokkaimpia puita. Siksi säästettävät puut on suunniteltava etukäteen ja merkittävä esimerkiksi kuitunauhoin. Kannustimena on, että oikeilla puuvalinnoilla ennen päätehakkuita saadaan helposti satoja eurojen hyöty hehtaaria kohden! Säästöpuut hakkuualalla ovat myös ohikulkijalle merkki vastuullisesta metsänhoidosta ja ne turvaavat paitsi lajistollista metsien monimuotoisuutta myös hakkuiden jatkumisen tulevaisuudessa! Tee metsääsi säästöpuukävely ja ilmoita tiedot toimijoille.

Jarmo Laitinen, luonnonhoidon asiantuntija, Suomen metsäkeskus

 

 

Kiinteistörekisterikartta ja paikannuslaite ovat hyvä renki mutta huono isäntä metsätöissä

Miljoonilta rajamerkeiltä puuttuu tarkat koordinaatit, joten metsänhakkuuta ei tule suorittaa pelkästään kiinteistörekisterikartan avulla. Rajan paikka tulee aina varmistaa maastossa etsimällä rajapyykit. Maanmittauslaitos on käynnistänyt selvitystyön, kuinka kiinteistörekisterikartan rajojen luotettavuutta saataisiin parannettua.

Kiinteistörekisterikartan luotettavuudesta

 

Tuore vuonna 1977 tehty pyykki nro 15Kiinteistöjen ja muiden rekisteriyksiköiden rajat ja tunnukset osoittava kiinteistörekisterikartta on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Kiinteistörekisterikartta on tavallaan palapeli, joka on alun perin rakennettu maanmittaustoimitusten kartoista. Maanmittaustoimituksia on tehty Isojaosta lähtien, minkä seurauksena vanhimmat maanmittaustoimitusten kartat ovat yli 300-vuotiaita.

Aluksi karttaa pidettiin ajan tasalla paperilla ja sen jälkeen muovipohjilla. 1980-luvulla Maanmittauslaitoksessa käynnistettiin toimenpiteet numeerisen kiinteistörekisterikartan valmistamiseksi. Etelä- ja Keski-Suomessa sekä osassa Pohjois-Suomea kiinteistörajojen sijainti määritettiin ilmakuvia apuna käyttäen. Maastossa oleville rajapyykeille rakennettiin muovinen risti eli signaali. Maanomistajat signaloivat suurimman osan rajapyykeistä. Signaloinnit ja niitä seuranneet ilmakuvaukset onnistuivat yleensä hyvin. Useimmiten selvästi yli puolelle signaloiduista rajapyykeistä saatiin ilmakuvilta mitattua tarkka sijainti eli koordinaatit.

Sähköisen kiinteistönvaihdannan, kaavoituksen, rakentamisen ja metsäsektorin tarpeet ovat viime vuosina kasvattaneet kiinteistörajojen sijaintitiedon tarkkuus- ja luotettavuusvaatimuksia. Kiinteistörekisterikartan rajatietoa pidetään yleisesti luotettavana, mitä se suurimalta osin myös on. Virallisesti kiinteistörekisterikartta kuitenkin on kiinteistörekisteriä täydentävä ns. indeksikartta, jonka tarkoituksena on yleispiirteisesti kuvata voimassa oleva kiinteistöjaotus tietyllä alueella. Kuten edellä on kerrottu, se pohjautuu osin vanhaan epätarkkaan kartta-aineistoon, josta epätarkkuudet ovat periytyneet kiinteistörekisterikarttaan. Tämän johdosta kiinteistörekisterikartta ei osoita kaikilta osin kiinteistön todellista ulottuvuutta ja sille ei voi vahingonkorvausvastuun kannalta asettaa ankaria luotettavuusvaatimuksia.

Kiinteistön tarkka alueellinen ulottuvuus selviää toimitusasiakirjoista ja maastosta. Metsänhakkuuta ei tule suorittaa pelkästään kiinteistörajakartan tietojen avulla. Rajan paikka tulee aina varmistaa maastossa etsimällä rajapyykit. Mikäli rajapyykki on kadonnut ja rajan paikka halutaan selvittää, kiinteistön omistaja voi hakea Maanmittauslaitokselta rajankäyntitoimitusta. Rajankäyntitoimituksessa rajan paikka selvitetään ja kadonneen pyykin tilalle rakennetaan uusi pyykki.

Satelliittimittauslaitteella tarkemmat koordinaatit rajapyykeille

 

Kiinteistörekisterikartalla on noin 11 miljoonaa rajamerkkiä. Niistä noin kaksi miljoonaa sijaitsee kaupunkien asemakaavoitetulla alueella ja loput noin yhdeksän miljoonaa harvaan asutulla alueella ja metsämaalla. Metsämaalla olevien rajapyykkien olemassaolosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta niistä arvioidaan kadonneiksi 10–20 %.

Kiinteistörekisterikartalla harvaan asutulla alueella ja metsämaalla sijaitsevista rajapyykeistä noin 70 %:lla on koordinaatit, joiden sijaintitarkkuusluku on 1,0 m tai parempi. Sijaintitarkkuusluku kertoo 67 %:n todennäköisyydellä rajamerkin sijaintitarkkuuden. Loppujen sijaintitarkkuus vaihtelee metristä jopa kymmeniin metreihin. Tarkkojen koordinaattien joukossa voi olla myös yksittäisiä virheitä. Esimerkiksi signaali, josta koordinaatit on mitattu, on rakennettu väärään paikkaan. Rajapyykkien sijaintitarkkuudessa on myös valtakunnallisesti tarkasteltuna alueellisia eroja. Rajapyykeillä on keskimäärin parempi tarkkuus eteläisessä Suomessa ja rakennetun ympäristön läheisyydessä.

Kiinteistörekisterikartan rajatietoa parannetaan jatkuvasti mittaamalla rajapyykeille tarkkoja koordinaatteja. Koordinaattien mittaaminen ei kuitenkaan enää tapahdu ilmakuvilta. Satelliittipaikannuksen nopea kehitys syrjäytti 2000-luvulle tultaessa signaalien rakentamisen ja ilmakuvien käytön rajapyykkien sijainnin määrittämisessä.

Rajapyykeille mitataan nykyään koordinaatit satelliittimittauslaitteilla, jotka on tarkoitettu tarkan sijainnin määrittämiseen. Etupäässä tämä tapahtuu maanmittaustoimituksissa, joissa uusille rajapyykeille sekä suurelle määrälle vanhoja pyykkejä mitataan tarkat koordinaatit maanmittarin toimesta. Tarkkoja koordinaatteja sadoille tuhansille rajamerkeille on saatu myös kuntien ja konsulttien suorittamista mittauksista.

Älypuhelin on hyvä apu rajamerkin etsimisessä

Yleisin kansalaisten paikantamiseen käyttämä laite on älypuhelin. Käytössä on myös muita, esim. suunnistukseen tarkoitettuja paikantamislaitteita. Näiden paikantamistarkkuus on muutamasta metristä kymmeniin metreihin. Kun otetaan huomioon, että kiinteistörajakartan rajapyykillä voi olla huono sijaintitarkkuus, näiden laitteiden avulla ei kiinteistörajan, eikä rajapyykin sijaintia voi määrittää tarkasti.

Älypuhelin on kuitenkin hyvä apu rajamerkin etsimisessä. Älypuhelimella voi suunnistaa rajapyykin läheisyyteen ja etsiä sen maastosta. Rajapyykki voi olla ladottu kivikasa, yksi kivi, valettu betonipilari, viiden kiven muodostelma, hakattu merkki kalliossa tai maakivessä, puupaalut suolla tai sitten metallista valmistettu putkipyykki.

Kaikille rajapyykeille on yhteistä, että niissä on numero. Kun maastosta löytää edellä kuvatun, numerolla varustetun kohteen, joka näyttää vielä säilyneen koskemattomana, rajapyykki on löytynyt. Joskus rajapyykkiä ei ole voitu rakentaa siihen kohti, mistä raja alkaa, joten se on rakennettu tietyn matkan päähän osoittamaan rajakulman sijaintia. Rajapyykki on voitu myös myöhemmin siirtää esimerkiksi tien rakentamisen johdosta. Tieto sivuun rakennetusta ja siirretystä rajapyykistä löytyy Maanmittauslaitokselta.

 

Miten rajoja voitaisiin tarkentaa tulevaisuudessa?

Maanmittauslaitos on käynnistänyt selvitystyön, kuinka kiinteistörekisterikartan rajojen luotettavuutta saataisiin parannettua. Miljoonilta rajamerkeiltä puuttuu tarkat koordinaatit, joten mitään nopeaa ratkaisua ei ole tiedossa. Kiinteistökohtaisesti tilanne voitaisiin ratkaista esim. antamalla takuu, sertifikaatti, kiinteistölle, joiden rajat ovat luotettavasti kiinteistörekisterikartalla. Tämä vaatisi uuden tavan esittää tällaiset kiinteistöt kiinteistörekisterikartalla.

1989 signaaliristi rajapyykilläLisäksi tulisi määrittää, millä perusteilla jo kiinteistörekisterissä olevat kiinteistöt saisivat tällaisen takuun ja jos kiinteistö ei täytä takuun määritelmää, niin millä toimenpiteellä sen voisi saada. Tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa tämä tarkoittaa kiinteistönmääritystoimitusta, jossa kiinteistön kaikki rajat selvitetään ja rajapyykeille mitattaan tarkat koordinaatit.

Yksi vaihtoehto voisi olla joukkoistaminen. Todennäköistä on, että älypuhelimien avulla päästään muutaman vuoden kuluessa alle metrin sijaintipaikannukseen. Tällöin älypuhelinta voitaisiin käyttää kiinteistörajojen sijainnin määrittämisessä tai varmentamisessa. Kiinteistönomistajia ja metsäammattilaisia voitaisiin kannustaa tarkistamaan kiinteistörajojensa sijainti älypuhelimen tai muun tarkan paikantamislaitteen avulla.

Mikäli kiinteistörajakartalla olevan rajapyykin sijainti ei täsmäisi puhelimen ilmoittamaan sijaintiin, puhelimella voisi mitata pyykille koordinaatit, ottaa kuvan ja lähettää tiedot Maanmittauslaitokseen. Maanmittauslaitoksessa tutkittaisiin, täsmäävätkö tiedot maanmittaustoimitusten ja ilmakuvan tietoihin. Jos ne täsmäisivät, rajapyykin sijainti kiinteistörajakartalla korjattaisiin.

Kansalaisten älypuhelimella tekemiä mittauksia voisi verrata maanomistajien aikanaan rajapyykeille rakentamiin signaaleihin. Kummassakin tapauksessa saadaan tieto rajapyykin sijainnista, mutta nyt älypuhelin on korvannut signaalin rakentamisen. Kansalaisten mittaukset eivät toisi rekisterikartalle oikeudellista takuuta, mutta niillä pystyttäisiin korjaamaan rajapyykkien sijaintivirheitä.

Metsärajojen tarkasta sijainnista kiinteistörekisterikartalla on hyötyä heti, mutta etenkin tulevaisuudessa. Paikannuslaitteiden kehittyminen ja rajapyykkien tarkat koordinaatit mahdollistavat karttapohjan avulla koneellisen puunkorjuun oikean kiinteistön alueelta aina kiinteistörajaan saakka.

Maanmittauslaitos on avannut keväällä 2018 asiointipalvelun, josta kiinteistön omistaja pääsee katsomaan omistamiensa kiinteistöjensä tietoja, muun muassa kiinteistön sijaintitietoja yhdessä maastotietojen tai ilmakuvan kanssa. Kiinteistöjen sijaintitiedot ovat myös kaikkien kansalaisten katsottavissa Maanmittauslaitoksen Karttapaikan kautta. Lisää tietoa asiasta https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa

(kuvat: Ossi Jokinen)

Mauno Pyykönen

rekisteripäällikkö

Maanmittauslaitos

Torikatu 36 A, 3.krs

80100 Joensuu

0400150745

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

www.maanmittauslaitos.fi

Yleistä

Reklamaatio tarkoittaa huomautusta, ilmoitusta tai vaatimusta, jonka asianomainen tekee turvatakseen oikeutensa ja asemansa. Reklamaatiovelvoite voi liittyä mihin tahansa sopimukseen sekä viivästys-, virhe- ja häiriötilanteisiin. Kaikissa tapauksissa, oli sitten kyse esimerkiksi kiinteistökaupasta, irtaimen kaupasta, rakennusurakasta tai muusta sopimussuhteesta, oikea-aikainen ja oikeanlainen reklamointi on erittäin tärkeää. Mikäli reklamaatiota ei ole tehty, vastapuoli saa olettaa, että epäselvyyksiä ei ole. Reklamaatiovelvoitteen laiminlyönti johtaa pääsääntöisesti vaadeoikeuden menetykseen. Mikäli reklamaatioon ei vastata, saattaa olla, että se tulkitaan reklamaation hyväksymiseksi. Reklamaation tarkoituksena on muun muassa se, että sopimusta rikkonut osapuoli voi varautua toisen osapuolen esittämiin vaatimuksiin ja pyrkiä erimielisyyden ratkaisemiseen neuvottelemalla. Näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää sitä, että loukattu osapuoli ilmoittaa vastapuolelleen sopimusrikkomuksesta. Reklamaatio on pääsääntöisesti tarpeen siinäkin tapauksessa, että sopijapuoli olisi voinut itsekin havaita laiminlyöneensä sopimusvelvoitteitaan.

Urakoitsijalle

Rakennusurakassa noudatetaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakoitsijan kannalta reklamaatiovelvollisuus on tärkeä tiedostaa ja muistaa erityisesti urakka-ajan pidennystä ja lisäkustannusten korvaamista koskevissa asioissa. Lisäksi jos työmaalla syntyy tilaajan myötävaikutusvelvollisuuteen tai ylivoimaiseen esteeseen liittyvä töiden viivästymisen uhka, on urakoitsijan viipymättä ilmoitettava tästä tilaajalle. Mikäli urakoitsija katsoo, että hänellä on oikeus lisäaikaan, kustannusten korvaukseen, töiden keskeyttämiseen tai urakkasopimuksen purkamiseen, on urakoitsijan ilmoitettava tästä tilaajalle välittömästi kirjallisesti uhalla, että muussa tapauksessa urakoitsija menettää oikeutensa (YSE 19 §, 22 §, 23 §, 35 §, 84 §, 86 §).

Urakoitsijan on hyvä muistaa, että tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan vastuuta suorituksestaan. Ainoana poikkeuksena edelliseen on tilanne, jossa virhe on niin ilmeinen, että se olisi kohtuuden mukaan pitänyt havaita. Tilaajalla on siten tuottamusta vastaava vastuu.

Tilaajalle

Tilaajan on muistettava, että reklamaatio on ennakkoedellytys esimerkiksi töiden keskeyttämiselle tai urakkasopimuksen purkamiselle (YSE 78 §). Reklamaatiovelvollisuus voi syntyä myös pitkäkestoisen rakennus-tai korjaustyön aikana, jos tilaaja seuraa suorituksen edistymistä. Tilaajan on tällöin välittömästi reklamoitava siitä, että työtä on ryhdytty tekemään sopimuksenvastaisesti. Vaikka YSE 1998 –ehdoissa ei ole yhtään nimenomaista tilaajaan kohdistuvaa reklamaatiovelvoitetta urakoitsijan viivästykseen liittyen, vaikuttavat yleiset sopimus- ja vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet asian arviointiin. Lähtökohtaisesti tilaajan ei ole välttämätöntä reklamoida urakoitsijaa ennen kuin urakka tai välitavoite valmistuu viivästyneenä. Heti kohteen valmistumisen jälkeen on tilaajan ilmoitettava, että tilaaja vaatii sopimuksen mukaiset sanktiot. Tilanteessa, jossa seuraavaan työmaakokoukseen on pitkä aika, on tilaajan kuitenkin syytä reklamoida jo aiemmin erikseen, jotta reklamaatio on tehty kohtuullisessa ajassa. Suositeltavaa on, että tilaaja reklamoisi urakoitsijaa viivästyksestä heti viivästyksen havaittuaan, vaikkei reklamaatiovelvoitetta viivästyksen kestäessä olekaan. Tämä on perusteltua jo siitäkin syystä, että tilaajan huomautus voi nopeuttaa urakoitsijan toimintaa ja näin minimoida molempien osapuolten vahinkoja. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2017:71 todennut asiaan liittyen seuraavaa: ”Sitä, että tilaaja lykkää erimielisyyksistä ilmoittamista, jotta urakoitsija jatkaisi sopimuksen täyttämistä, ei voida pitää hyväksyttävänä menettelynä”.

Kuinka toimia

Reklamaatio on tehtävä kirjallisesti ja todistettavasti. Käytännöllistä on tehdä reklamaatio sähköpostitse ja pyytää toiselta osapuolelta siihen vastaanottokuittaus. Usein huomautus on saatettu kirjata urakoitsijapalaverin, urakoitsijakokouksen, sivu-urakoitsijakokouksen tai ns. työmaakokouksen pöytäkirjaan. Jos pöytäkirjassa on selkeästi reklamaatioksi tunnistettava kirjaus, voidaan reklamaatio katsoa tehdyn kirjallisesti. Osapuolten on syytä huolehtia siitä, että reklamaation sisältö on selvä ja että se on kirjattu pöytäkirjaan ilman tulkinnanvaraisuutta. Työmaakokouksen pöytäkirjan liitteenä olevassa urakoitsijan työvaiheilmoituksessa oleva reklamaatio on periaatteessa riittävä, sillä se on pitänyt lähettää osapuolille kokousmateriaalina tutustuttavaksi ja se pitäisi lukea kokouksessa ääneen. Hyvään kokouskäytäntöön kuitenkin kuuluu, että reklamaatio kirjataan pöytäkirjaan näkyviin ja tätä pöytäkirjaan kirjaamista kannattaa reklamaation esittäjän myös vaatia omien oikeuksiensa turvaamiseksi. Mikäli reklamaation kohteena oleva taho on ollut kokouksessa läsnä tai edustettuna ja tämä ilmenee kokouspöytäkirjasta, on reklamaatio tapahtunut todistettavasti. Tulkintaongelmia ja riitatilanteita voi syntyä, jos reklamaatio on osoitettu kokouksesta poissaolevalle taholle. Ongelmien välttämiseksi on aina syytä varmistua siitä, että reklamaation kohteena oleva taho on saanut reklamaation tavalla tai toisella tiedoksi ja että reklamaatio on tehty kohtuullisessa ajassa.

Rakennusurakassa oikea-aikainen reklamointi ja vaatimusten esittäminen on osa sopimusosapuolten lojaliteettivelvollisuutta.

Viimeaikaista oikeuskäytäntöä reklamaatioista: KKO 2017:71, KKO 2018:11, KKO 2016:69, KKO 2018:38, Turun HO 5.10.2017, Päätös Nro 881, DnroS 16/1137.

 Saari Elina

 

 

 

 

 


Elina Saari
asianajaja

Monipuolisuus ja kokonaisvaltaiset palvelut ovat Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle puuta korjaavan Metsäkuution vahvoja valtteja.

Toljander1Vanhempien veljien tekemisiä seuratessa syntynyt kiinnostus koneisiin on yksi iso syy siihen, miksi Jyväskylän Rutalahdessa asuva Antti Toljander työskentelee nykyään metsäkoneiden parissa. Kipinä yrittäjyyteen virisi puolestaan Jämsänkoskella vuonna 2008 suoritetun metsäalan perustutkinnon jälkeen.

”Koulun jälkeen olin metsäkoneenkuljettajana palkkatöissä kolme vuotta, jonka jälkeen aloin tekemään metsänhoitotöitä toiminimellä. Se oli hyvä askel yrittäjyyteen”, Toljander kertoo.

Joulukuusta 2013 saakka Toljander on keskittynyt Metsäkuutio osakeyhtiönsä puitteissa koneelliseen puunkorjuuseen. Yrityksen palveluksessa työskentelee myös metsureita.

Vaikka 29-vuotias Toljander on yrittäjäksi varsin nuori, on hänellä vahva näkemys ja intohimo yrittämiseen.

”Tässä vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä, mikä sopii minulle hyvin. Minulla on koko ajan halu kehittyä ja kehittää yritystä. Arvostan myös mahdollisuutta tarjota työtä etenkin nuorille.”

Yrittämistä Toljander ei ole opiskellut, vaan kokemus on karttunut rohkeasti itse tekemällä.

”En ole yrittäjäperheestä lähtöisin, vaan olen lähtenyt ihan nollasta liikkeelle. Metsäkoneyrittäjyyden alkeiksihan on perinteisesti riittänyt, että todistuksessa uskonto on 10 ja matematiikka 4”, mies nauraa.

Toiveena tasainen työllisyys

Totuus lienee kuitenkin se, että ilman huolellista suunnittelua ja laskutaitoa ei pääomavaltaisella metsäkonealalla kauan pärjää. Tällä hetkellä Metsäkuutiolla on kaksi hakkuukonetta ja yksi ajokone. Lisäksi Jämsän konetyön ajokone aliurakoi Metsäkuution savotoilla. Palkkalistoilla Metsäkuutiolla on yrittäjän itsensä lisäksi kolme kuljettajaa ja kaksi metsuria. Myös Toljanderin avopuoliso Henriikka työllistyy yrityksessä hoitaen taloushallintoa ja kehittämistehtäviä.

”Olemme panostaneet kokonaisvaltaiseen palveluun. Metsänhoito-osaamisemme ansiosta pystymme toteuttamaan korjuun yhteydessä esimerkiksi ennakkoraivaukset tai piha- ja ongelmapuiden kaadot nopeasti ja joustavasti”, Toljander sanoo.

Metsäkuution kehittämä sapluuna on sopinut hyvin myös Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen tarpeisiin.

”Yhteistyömme on jatkunut tiiviinä metsuriyrittäjyyteni ajoilta alkaen. Korjaamme Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle vuosittain noin 25 000 kuutiota puuta harvennusleimikoilta Jämsän ja Korpilahden alueilta.”

Toljander painottaa mielellään tasaisen työllisyyden merkitystä metsäkoneyritykselle.

”Päijänteen yhdistys on pystynyt tarjoamaan meille koko ajan varsin tasaisesti työtä, mitä arvostan kovasti. Yhteistyö Lohtanderin Sepon kanssa on ollut joustavaa puolin ja toisin. Päijänteen yhdistyksen kanssa toimiminen on antanut nuorelle yrittäjälle hyvät lähtökohdat kehittyä.”

Mistä uusia osaajia metsäalalle?

Monen muun metsäalan yrittäjän tapaan Toljander kokee yhdeksi suurimmista haasteista löytää metsään osaavaa ja pysyvää työvoimaa.

”Alan koulutuksessa on selvästi kehitettävää. Nyt kouluun ei hakeudu riittävästi motivoituneita opiskelijoita. Hyvä esimerkki on oma kurssini, jossa aloitti noin 30 opiskelijaa, mutta meistä vain muutama on työllistynyt pysyvästi metsäalalle.”

Toljander myöntää, että vaatimustaso metsäkoneenkuljettajan työssä on kova, ja metsäteollisuuden kasvava puuntarve toimii taustalla tahtia hakkaavana rumpuna.

”Raha ei voi kuitenkaan olla se ainoa motivaattori, joka saa lähtemään metsätöihin.”

Toljander3Saman allekirjoittaa neljä vuotta Metsäkuution palveluksessa hakkuukoneenkuljettajana toiminut Roni Sutinen, jonka osaamiselle ja motivaatiolle Toljander antaa avoimesti tunnustusta.

”Varmaan saman palkan voisi saada helpommalla muualta. Metsässä on kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen ja omat työajat voi sovitella tosi joustavasti”, kuvailee Sutinen.

”Tässä työssä metsä on vähän kuin elämäntapa. Mikään mehtänpeikko ei tarvitse olla, mutta työ ja yrittäjyys on osattava sovittaa joustavasti omaan arkeen. Minut ainakin työ metsässä vie mennessään, eikä kelloa tule juuri vilkuiltua”, lisää Toljander.

Tavoitteena järkevä kasvu

Toljander on asettanut Metsäkuutiolle selkeät askelmerkit myös tulevaisuutta ajatellen. Tähtäimessä on yritystoiminnan maltillinen kasvattaminen sekä puunkorjuun että metsänhoitopalveluiden osalta.

”Kasvu ei kuitenkaan saa tapahtua laadun kustannuksella. Työjälki pitää säilyä hyvänä, vaikka toiminta kasvaakin. Erityisen tärkeänä näen työntekijöiden osaamisen kehittämisen”, Toljander painottaa.

Yksi yrittäjän työn parhaista puolista on se, että oman työn jäljet ovat metsässä konkreettisesti nähtävillä.

”Harvennushakkuu on uudistushakkuuta haastavampaa, mutta on hienoa nähdä, kuinka metsä lähtee hyvin tehdyn työn jälkeen kehittymään. Korjuujäljen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että asiakkaamme saavat laadukasta puutavaraa. Asiakaslähtöinen ajattelutapa on lähtökohta kaikessa tekemisessämme sekä metsänomistajan että urakanantajan ja metsäteollisuuden suuntaan.”

Vapaalla tanssikengät jalkaan

Siitä, ettei yrittäjä pääse muuttumaan täysin mehtänpeikoksi, pitävät osaltaan huolen avopuoliso sekä Toljanderin 5-vuotias poika Matias.

”Matiaksesta saa kyllä helposti jo lavetinkin kyytiin kaverin, joten saa nähdä minkälainen konemies hänestä tulee.”

Avopuolison kanssa Toljander suuntaa aina mahdollisuuksien salliessa tanssimaan.

”Tanssi ja musiikki ovat minulle tärkeitä vapaa-ajan harrastuksia, jotka tarjoavat vastapainoa työlle ja auttavat jaksamaan arjessa.”

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen