Lakinurkka 2 2017Etuostolain (5.8.1977/608) 1 §:n mukaan kunnalla on etuosto-oikeus kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa. Oikeutta ei kuitenkaan ole, jos kohteen pinta-ala on 5.000 m2 tai vähemmän, ostaja on lähisukulainen tai valtio, sen liikelaitos tai muu valtion laitos tai myynti tapahtuu pakkohuutokaupalla.

Etuosto-oikeutta voidaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten. Kunnan tulee etuosto-oikeutta käyttäessään esittää selvitys alueen tulevasta käytöstä. Oikeuskäytännössä on edellytetty konkreettisia suunnitelmia siitä, miten aluetta tullaan käyttämään kohtuullisessa ajassa lain edellyttämiin tarkoituksiin. Yhdyskuntarakentamisen käsitteeseen kuuluu jonkinlainen suunnitelmallisuuden vaatimus, jonka ainakin asemakaava säännönmukaisesti täyttää, jos hanke asianmukaisella tavalla tukeutuu kaavaan. Kaavoittamaton maa- ja metsätalousalue, jonka käytöstä uuteen tarkoitukseen ei ole uskottavia suunnitelmia, saattaa yksittäistapauksessa jäädä yhdyskuntarakentamista palvelevan etuosto-oikeuden ulkopuolelle. Oikeuskirjallisuuden mukaan etuoston edellytykset eivät täyty, jos alue on tarkoitettu vain kunnan tai muun tahon pitkän aikavälin maareserviksi (Kuusiniemi ym. Ympäristöoikeus, s. 345). Etuosto ei kuitenkaan edellytä, että alue olisi välittömästi rakennettava. Jos kunta käyttää etuosto-oikeutta selvästi muussa kuin laissa edellytetyssä tarkoituksessa, päätös saattaa hallintotuomioistuimessa kumoutua harkintavallan väärinkäytön perusteella (Kuusiniemi em. teos s. 345). Etuostolain 6.1 §:n mukaan kunnalla ei ole etuosto-oikeutta, jos sen käyttäminen olisi ilmeisen kohtuutonta ostajan ja myyjän välinen suhde, luovutuksen ehdot tai muut olosuhteet huomioiden.

Kohtuuttomuuskriteeri on tarkoitettu tapauksiin, joissa kiinteistökaupalla on selkeästi henkilökohtainen luonne. Kunnalla ei ole etuosto-oikeutta aviopuolisoiden välisissä kaupoissa, sekä myyjän ja hänen mahdollisen perillisensä tai tämän puolison välisissä kaupoissa. Kohtuuttomuuden toteutuminen ei kuitenkaan edellytä, että myyjä ja ostaja olisivat sukulaisia keskenään. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, jossa yritys myy kiinteistön pitkäaikaiselle työntekijälleen. Etuostopäätös voi olla ilmeisen kohtuuton myös silloin, kun kauppa tehdään pitkäaikaisten ja läheisten ystävien kesken.

Kunnan etuosto-oikeus on maapolitiikan suunnittelukeino ja kunnan asema systeemissä on vahva. Maanomistajan onkin syytä selvittää jo ennen kaupantekoa, tuleeko kunta käyttämään etuosto-oikeutta. Lain 8 §:n mukaan kunta voi kiinteistönomistajan kirjallisesta pyynnöstä ilmoittaa etukäteen, ettei se tule käyttämään etuosto-oikeutta, jos kiinteistö kahden vuoden kuluessa kunnan päätöksestä myydään ilmoitetuilla ehdoilla. Yksittäisen virka- tai luottamusmiehen vakuutteluihin ei tule luottaa, vaan asiasta on saatava kunnan asianomaisen päätöksentekoelimen ratkaisu. Vetoaminen kaupanteon jälkeen kohtuuttomuuteen tai etuoston yleisten edellytysten puutteeseen merkitsee hallinto-oikeusprosessia, jonka lopputulos on epävarma.

Urtti 2

 

 

 

 

 

 

 

Erkki Urtti
asianajaja, varatuomari

Lannoitus Kankkunen

Matti Kankkunen kertoi Ismo Paukun (vas.) laatiman metsäsuunnielman olevan heidän perheessään luettu asiakirja, jota noudatetaan pilkuntarkasti. Lannoituksien lisäksi raivaustyöt ovat mielipuuhaa.

 

Huhut kertovat, että Laukaassa asuu metsänomistaja, joka on lannoittanut metsiään melkeinpä joka kerta, kun metsänhoitoyhdistyksemme on lannoitusprojektin käynnistänyt. Lannoituksella täytyy tällöin olla vankka vaikutus ja kannattavuus. Mahdollisesti myös kesällä 2018 kopteri ottaa suunnan metsänomistaja Matti Kankkusen Hietasyrjän metsätilalle. Helikopterilevitystä Päijänteen Metsänhoitoyhdistys on toteuttanut pitkään kahden vuoden välein.

NÄYTEPUU JA -KANTO SYYNISSÄ

Yhdistyksemme toimihenkilöt tekivät juhannusviikolla retkeilyn kyseisen metsänomistaja Matti Kankkusen metsälannoituskohteille, jolloin pääsimme omin silmin toteamaan miksi lannoitus kannattaa.

Lannoitus oli tehty kohteella kesällä 2009. Syksyllä 2016 kohde on harvennushakattu, jolloin kannoista näkee hyvin miten kasvu on lannoituksen jälkeen kehittynyt. Kannoissa näkyviä renkaita kutsutaan vuosilustoiksi. Lustojen välin verran on puu yhden kasvukauden aikana lihonut. Jutun kuvasta voi hyvin todeta lustojen kasvuloikan lannoituksen jälkeen.

Lannoituskohde”Lannoituksen olen todennut metsissäni olevan erinomainen sijoituskohde kantorahatuloille. Kohteiksi metsissäni olen valinnut heti ensiharvennuksen jälkeen nuoret kasvatusmetsänkuviot, sekä harvennetut varttuneet kuviot joissa lannoituksen vaikutus on parhaiten nähtävissä”, kertoo Matti Kankkunen hieman sateisena aamuna. Valtaosa metsistäni on kuivahkon kankaan männiköitä, joissa typen puute on ilmeinen. Näissä kohteissa typpilannoituksen vaste on erinomainen, se näkyy tummanvihreänä neulasena ja rehevöityneenä aluskasvuna jo seuraavana kesänä lannoituksesta. Myös mustikkasato on erinomainen lannoituksen jälkeen, tästä vaimoni Tuula on ollut mielissään, naurahtaa Matti

Osa metsistä on ehtinyt saada kaksi lannoituskertaa ennen päätehakkuuta, niissä sijoituksen kannattavuus on selvillä lopullisesti suurempana tukkisaantona.

Voin suositella 40 vuoden metsänomistuksen kokemuksella lannoitusta kaikille taloudellisen tehokkaan metsätalouden harjoittajille, päättää Matti Kankkunen opastuskierroksemme Hietasyrjän maastoissa.

MIKSI LANNOITUSTA?

Kasvatuslannoitus lisää puuston kasvua ja terveyslannoitus korjaa ravinnetasapainoa. Kasvatuslannoituksella saadaan hyvillä kohteilla kasvunlisäystä 15-20 kuutiometriä hehtaarilta. Männikössä lannoituksen vaikutus kestää 6 kasvukautta ja kuusikossa 8 kasvukautta. Kasvatuslannoituksessa kasvu lisääntyy, mutta myös tukkisaanto kasvaa merkittävästi. Metsänomistajan tulo kasvaa merkittävästi lannoituksen avulla seuraavan hakkuun myötä.

Kasvatuslannoitus
Lannoituksen kasvuloikka
Kasvatuslannoitukseen käytettävä ravinne on pääasiassa typpeä, mikä lisää puun pituutta ja myös järeyttä. Tämän päivän kotimaisissa kasvatuslannoissa on aina mukana myös hivenaineita, esimerkiksi booria. Lannoitus lisää myös monimuotoisuutta, sekä metsän kykyä sitoa hiilidioksidia.

Kasvatuslannoitus kannattaa ajoittaa noin 6 – 9 vuotta ennen hakkuuta ja metsää voi lannoittaa useamman kerran kiertokulun aikana. Suositeltava lannoituskohde on vähintään noin 5 hehtaaria. Mitä suurempi alue on, sitä pienempi on hehtaarikulu. Lannoitusinvestointi tuottaa noin 15 % vuosituoton sijoitetulle pääomalle ja huomioitavaa on, että kaikki lannoituskulut voi vähentää metsäverotuksessa.

Terveyslannoitus

Terveyslannoituksiin, etenkin suoperäisille maille levitetään tuhkaa. Suomailla on yleensä puutetta kaliumista ja fosforista, mitä tuhkasta on saatavissa. Kun ravinteet ovat tasapainossa, puut pystyvät paremmin hyödyntämään kasvua lisäävää typpeä.

Terveyslannoituksia tehdään myös boorin puutteesta kärsiville kuusikoille.

Seuraava helikopterilevitys toteutetaan Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen alueella kesällä 2018. Lannoituskohteiden kartoitus ja suunnittelu on menossa kiivaimmillaan.

Ole sinäkin ajoissa liikkeellä, jotta ehdit mukaan! Lannoitteiden tilaamisen vuoksi kohteet on oltava koossa vuoden loppuun mennessä. Metsäneuvojasi yhteystiedot löytyvät tämän lehden keskiaukeamalta.

partaharju kolehmainen

Ville Kolehmainen vastaa puuterminaalin puunhankinnasta. Sahalle tulevat mänty- ja kuusiparrut mitataan tehdasmittauksena. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys lukeutuu sahan puuntoimittajiin.

Pieksämäellä toimiva perinteikäs Partaharjun Puutarha Oy toimittaa asiakkailleen tulevina vuosina yli 20 miljoonaa metsäpuuntaimea. Yrityksen puuterminaalissa puolestaan pyöreä puu jalostuu moneksi.

Useimmille keskisuomalaisille metsänomistajille Partaharjun Puutarha on tuttu lähinnä nimenä taimilaatikon kyljessä. Pieksämäellä vuonna 1978 käynnistyneen yrityksen toiminnan laajuus ja monipuolisuus kuitenkin yllättävät paikassa ensimmäistä kertaa vierailevan.

Elokuulla puutarhan suurissa ja esimerkillisen siisteissä kasvihuoneissa sekä piha-alueella on näkyvillä vain metsäpuiden taimia, mutta kohti joulua siirryttäessä väri ja tuoksu halleissa vaihtuvat nopeasti.

”Noin kaksi kolmannesta liikevaihdostamme tulee leikkotulppaanien sekä joulu- ja pääsiäissesonkien sipulikukkien tuotannosta. Itse asiassa olemme Pohjoismaiden suurin kukkatuottaja. Viennillä on kasvava merkitys sekä kukka- että taimituotannossamme”, kertoo Partaharjun Puutarhan toimitusjohtaja ja osaomistaja Hanna Suhonen.

Kuusentaimien kysyntä kasvussa

partaharju suhonenPartaharjun Puutarha Oy:n toimitusjohtaja Hanna Suhonen kertoo metsäpuiden taimituotannon tasapainottavan hyvin puutarhan luontaisia kausivaihteluita. Eniten Partaharjulla tuotetaan kuusentaimia mutta rauduskoivullekin riittää kysyntää.

Kuusen-, männyn- sekä rauduskoivuntaimien kasvatus tasapainottaa kukkatuotannon jyrkkiä kausivaihteluita. Kukkatuotannossa käytettävät koneet ja laitteet soveltuvat mainiosti myös metsätaimien tuotantoon.

”Tämä on osoittautunut meillä varsin toimivaksi yhdistelmäksi. Metsäpuolella etenkin kuusentaimien tilauskanta on kasvanut vahvasti ja pyrimme vastaamaan kysyntään entistäkin paremmin kehittämällä toimintaamme”, Suhonen sanoo.

Puuterminaali uusi avaus

partaharju savolainenPartaharjun Puutarhan perustajalla Erkki Savolaisella riittää edelleen uusia ideoita ja yrityksen kehittäminen jatkuu aktiivisena.

Vuonna 2014 Partaharjulla konkretisoitui yrittäjä Erkki Savolaisen mielessä pitkään muhinut ajatus puunjalostustoiminnan käynnistämisestä.

"Investoimme sahalaitokseen, jolla pystymme sahaamaan läpimitaltaan 10 – 24 senttistä puuta. Raaka-aineena käytämme 2,7 – 3,0 metriä pitkää mänty- ja kuusiparrua. Samalla rakensimme kenties maailman tehokkaimman klapikoneen, jolla tuotamme puhdasta koivuklapia”, kertoo Savolainen.

Partaharjun puuterminaali on ensimmäisinä toimintavuosinaan käyttänyt pyöreää puuta noin 60 000 – 70 000 kuutiometriä. Hankintaesimies Ville Kolehmainen luotsaa puuterminaalin omaa puunhankintaa.

”Ostamme pääasiassa harvennusleimikoita joko suoraan metsänomistajilta tai metsänhoitoyhdistyksiltä valtakirjakauppoina. Meillä on palveluksessamme kaksi korjuuketjua, jotka hakkaavat vuodessa noin 45 000 kuutiota puuta”, Kolehmainen kertoo.

Lisäksi Partaharjun puuterminaali ostaa parruja toimituspuuna. Yksi parrutoimittajista on Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu, joka toimittaa Partaharjulle puuta yhdistyksen itäiseltä toimialueelta.

”Yhteistyö on sujunut joustavasti puolin ja toisin. Pyrimme aktiivisesti kasvattamaan sahauksen volyymeja ja olemme löytäneet sahatavaralle uusia markkinoita. Jatkossa uskommekin puunkäyttömme kasvavan merkittävästi”, Savolainen arvioi.

Sivuvirrat hyödynnetään tarkasti

Partaharjun puuterminaali on tuottanut alkuvaiheessa noin 19 000 kuutiota sahatavaraa vuodessa. Sahan tuottamia parruja viedään muun muassa Egyptiin ja Israeliin. Osa parruista jatkojalostetaan liimapuuksi kotimaassa, jotka viedään edelleen Japaniin. Sahauksen sivutuotteet sekä puunhankinnasta kertyvä koivukuitupuu hyödynnetään puuterminaalissa tarkasti.

”Tuotamme asiakkaillemme sellu- ja energiahaketta sekä purua ja kuorta. Järeämmästä koivukuitupuusta teemme klapeja ja pienemmän tavaran haketamme sähkökäyttöisellä hakkurilla. Teemme myös kuorittua haapahaketta, jota voi hyödyntää esimerkiksi piharakentamisessa”, Ville Kolehmainen listaa. 

----------------------------------------------

Partaharjun Puutarha Oy

- Toiminut Pieksämäellä vuodesta 1978.

- Perustaja ja pääomistaja Erkki Savolainen. Toimitusjohtaja ja osaomistaja Hanna Suhonen.

- Liikevaihto noin 18,5 miljoonaa euroa.

- Päätuotteet: leikko- ja sipulikukat, metsäpuuntaimet, puutavara ja mm. sellu- sekä energiahake.

- Työllistää vakituisesti yli 15 henkilöä ja sesonkityövoimaa 20 – 220 henkilöä.

 

Pasi Hynysen metsäkoneyritys on kasvanut kone per vuosi tahtia. Yrittäjän ura käynnistyi vuonna 2006 yhteistyöllä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa.

ph forest netti

Jos mies on Vieremältä kotoisin ja isä työskentelee Ponssen palveluksessa, on melko ymmärrettävää, että metsäkoneala on kiinnostanut muuramelaista Pasi Hynystä pikkupojasta lähtien. Nyt 34-vuotiaalla miehellä onkin takanaan jo 18 vuoden kokemus metsäkoneista.

”Aloitin opettelemaan metsäkoneenkuljettajan työtä 16-vuotiaana. Työskentelin kahdeksan vuotta palkkatöissä, kunnes vuonna 2006 hankin oman hakkuukoneen ja perustin PH-Forest Oy:n yhdessä isäni Riston kanssa.”

PH-Forestin ensimmäinen urakanantaja oli Päijänteen Metsänhoitoyhdistys.

”Teimme tuolloin Lohtanderin Sepon kanssa sopimuksen 25 000 kuution korjuumäärästä. Sieltä lähtien sopimukset on säännöllisesti ja tänä vuonna korjaamme Päijänteen yhdistykselle noin 110 000 kuutiota puuta. Yhteistyö on toiminut varsin joustavasti ja systeemit esimerkiksi työohjelmien sekä karttojen osalta ovat kehittyneet huimasti”, Hynynen kertoo.

 

Tasaista kasvua

Reilussa vuosikymmenessä PH-Forestin toiminta on kasvanut ripeästi. Tänä päivänä yrityksestä löytyy 12 metsäkonetta sekä kaksi lavettiautoa. Hynysen yritys työllistää tilanteen mukaan 15 – 20 työntekijää.

”Korjaamme vuositasolla hieman vajaat 300 000 kuutiota puuta. Noin 70 prosenttia puusta kertyy päätehakkuukohteilta, mutta talvikaudella harvennusten osuus kasvaa merkittävästi.”

Vaikka Hynynen on onnistunut kasvattamaan korjuuvolyymeja määrätietoisesti yhdessä asiakkaiden kanssa, riittää metsäkonealalla haasteita. Kannattavuuden kannalta ylivoimaisesti suurin haaste on töiden kausiluontoisuus. Sahojen kesälomakaudet sekä kevään ja syksyn kelirikkojaksot tekevät toiminnasta väistämättä tempoilevaa.

”Koneiden käyttöastetta on pystyttävä nostamaan merkittävästi nykytasosta ja tähän haasteeseen haemme koko ajan uusia ratkaisuja.”

Ammattilaiseksi kehitytään työtä tekemällä

Toinen metsäkonealan haasteista liittyy Hynysen mukaan työvoiman saatavuuteen. Etenkin ammattitaitoisista hakkuukoneenkuljettajista on pulaa, vaikka alalle kyllä koulutetaan väkeä.

”Koulunpenkillä ei kuitenkaan tule valmiiksi, vaan ammattilaiseksi kehitytään metsässä työtä tekemällä. Tämä vaatii nuorilta kavereilta sitkeyttä ja innokkuutta.”

Myös metsäkoneyrityksen on kannettava vastuuta nuorten osaamisesta. Osa PH-Forestin nykyisistä kuskeista onkin ammentanut oppinsa firman leivissä siirtyen sitten ajokoneen puikoista hakkuukoneen ohjaimiin.

”Uusia ammattilaisia ei alalle tule, jos heille ei anneta mahdollisuutta kehittyä konetta ajamalla”, Hynynen muistuttaa.

Mies itse on tämän oppipolun eräänlainen malliesimerkki.

”Aloitin konetöissä oppisopimuksella, mutta teoriaopinnot jäivät silloin kesken. Vasta nyt suoritan metsäkoneenkuljettajan opintoja näyttötutkintona yhdessä kahden muun yrityksemme kuljettajan kanssa”, Hynynen sanoo nauraen.

”En ole katunut yrittäjäksi ryhtymistä”

ph forest netti2Haasteista huolimatta Hynynen vakuuttaa olevansa tyytyväinen siihen, että rohkeni aikoinaan lähteä yrittäjyyden polulle. Oman yrityksen kehittäminen on asioiden rullatessa antoisaa.

”Yksi uusi askel toiminnassamme oli, kun palkkasimme yritykseen pari vuotta sitten toimihenkilön kenttäpäälliköksi. Tämä ratkaisu helpottaa omaakin työtaakkaani ja mahdollistaa esimerkiksi lomien tuuraukset.”

Seuraavan kymmenvuotiskauden aikana Hynynen uskoo yrityksen edelleen kasvavan järkevästi ja mahdollisuuksien mukaan.

”Tukkipuun parantunut kysyntä sekä Äänekosken tehdasinvestointi luovat uskoa siihen, että puulle on tarvetta jatkossakin. Tulevaisuudessa myös puutavara-autopuoli voisi olla yksi mahdollisuus”, mies kaavailee.

 

PH-Forest Oy

- Perustettu vuonna 2006, kotipaikka Korpilahti.

- Omistajat Pasi Hynynen ja Risto Hynynen.

- Yrityksessä yhteensä 12 metsäkonetta.

- Työllistää 15 – 20 henkilöä.

- Liikevaihto vuonna 2016 n. 2,2 miljoonaa euroa.

- Asiakkaina Päijänteen Metsänhoitoyhdistys, JPJ-Wood Oy, Mhy Kanta-Häme ja Vapo.

- Urakoi Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle Muuramen, Korpilahden, Jämsän ja Korpilahden Vespuolen alueilla.

 

IMG103530Omat rajat on jokaisen hyvä tuntea. Metsätilan rajojen ylläpito on perinteisesti maanomistajan vastuulla oleva työ. Ennen moderneja paikantimia oli jokaisen maanomistajan etu huolehtia rajoista, pyykeistä ja viisareista, jotta oma osuus isänmaasta ei sekoittunut muihin. Riitatilanteessa kun ei ollut juuri tietokantoja mihin tukeutua. Hakkuiden ja hoitotöiden toteuttaminen ilman selviä tilanrajoja on hankalaa vielä nykypäivänäkin, vaikka käytettävissä on jos minkälaista paikanninkapulaa ja selainta.

Selvät rajat mahdollistaa hoitotyöt ja hakkuut laidasta laitaan, ilman varmuuskaistaletta

Pahimmillaan mahdolliset rajaloukkaukset koettelevat naapurisopua ja harvoinpa raivaussahaa ulkoiluttava metsätilallinen ilahtuu, kun huomaa hoitaneensa pitkän siivun taimikkoa rajan tuolta puolen. Toki hyvin tehdystä työstä saattaa naapuri tarjota pullakahvit. Vailla erottuvaa tilanrajaa hakkuukoneen kuljettaja voi joutua jättämään rajan lähialueen käsittelemättä, sillä satelliittipaikantimen virhemarginaali on useita metrejä.

Rajan tuntumaan jätetyt varmuusvarat tekevät äkkiä neljästä viiteen aaria pinta-alaa sataa rajametriä kohden. Pienelläkin uudistuskuviolla hakkuutuloja jää saamatta useiden satojen eurojen edestä, pidemmällä rajalinjalla puhutaan helposti tuhansista. Vastaavalla tavalla harvennuksen jäädessä reunalta vajaaksi on lopputuloksena merkittävä alue hoitamatonta metsää, vaikka tarkoitus oli laittaa oma metsä kasvukuntoon laidasta laitaan.

Laki antaa mahdollisuuden 1,5 metrin levyisen raja-aukon avaamiseen

Ehdottomasti helpoimmalla rajojen kanssa päästään, kun linjoja ei päästetä kasvamaan umpeen. Rajojen kiertely vesurin kera muutaman vuoden välein on hyvä tapa, jos vain aikaa löytyy. Säännöllisesti hoidetun rajalinjan kunnossapitokustannus ei myöskään ulkopuolisella työvoimalla teetettynä päätä huimaa, sillä osaava metsuri kunnostaa pitkän pätkän selkeää linjaa päivässä.

Ennen kuin innokas rajankävijä säntää vesurin kanssa palstaansa toisista erottamaan, on syytä hieman perehtyä lakiin eräistä naapuruussuhteista, jonka pykälässä 15 säädetään raja-aukoista seuraavaa:

”Metsämaalla asemakaava-alueen ulkopuolella sijaisevien kiinteistörekisteriyksiköiden omistajat saavat avata yksiköidensä välisen rajan, jos se on aikaisemmin maanmittaustoimituksen yhteydessä avattu eikä sen paikasta ole riitaa tai epäselvyyttä. Raja on avattava siten, että rajalinja on avatun raja-aukon keskellä ja selvästi havaittavissa. Raja-aukon saa avata enintään puolitoista metriä leveäksi, jolleivät omistajat toisin sovi.

Jollei rajan avaamisesta päästä sopimukseen, rekisteriyksikön omistaja saa avata rajan rajanaapurin suostumuksetta ilmoitettuaan tälle siitä ensin. Raja-alueelta kaadetut puut kuuluvat sen rekisteriyksikön omistajalle, jonka puolelta rajaa ne on kaadettu. Puiden omistajan on huolehdittava niiden talteen ottamisesta.

Rajan avaamiskustannuksista vastaa se, joka rajan avaa, jolleivät rekisteriyksiköiden omistajat muuta sovi.

Raja saadaan avata edellä säädetyllä tavalla myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 10 luvussa tarkoitetussa ranta-asemakaavassa metsätalouskäyttöön osoitetulla alueella.”

-Laki eräistä naapuruussuhteista 22.12.2005/1160 § 15

Laki antaa mahdollisuuden 1,5 metrin levyisen raja-aukon avaamiseen ja ylläpitoon ilman molempien osapuolien suostumusta kunhan muistaa ilmoittaa asiasta rajanaapurille. Käytännössä on syytä pyrkiä sopimaan rajan hoidosta. Naapurin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä sovittu rajan aukaisu maastokäynteineen sekä mahdollisten kustannusten reilu jakaminen varmistaa puhevälit tulevaisuudessakin.

Hyviä apuvälineitä rajan löytymiseen on, mutta viime kädessä rajamerkki on löydettävä omin silmin

Rajan paikka on aina siinä, mihin se on pyykeillä maastossa osoitettu. Monet täysin selvinä pidetyt rajatIMG151357 saattavat todellisuudessa olla väärällä paikalla: piikkilanka on voinut 50-luvulla lipsahtaa pari metriä naapurin puolelle tai raja on ”siirtynyt” linjan tuntumaan kaivettuun ojaan. Myös Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoissa kiinteistöjaotus on suuntaa antava ja mukaan mahtuu virheellisiä rajaviivoja. Täytyy muistaa, että rajaviivat on digitaalisiinkin aineistoihin piirretty alkujaan käsin, joten virheiltä ei ole voitu välttyä.

Satelliittipaikannin on erinomainen apuväline rajapyykin lähelle navigoimiseen, mutta viime kädessä rajamerkki on maastosta löydettävä omin silmin. Kivipyykit on numeroitu niiden erottamiseksi muista murikoista; paalu- tai putkipyykin erottaa helpommin. Etenkin vanhat pyykit voivat olla sammaleen ja roskien peittämiä, jolloin rajamerkki on syytä puhdistaa sitä kuitenkaan siirtämättä. Samalla karsitaan vesakko ja oksat rajamerkin tuntumasta. Pyykin löytymistä vastaisuudessakin voi helpottaa esimerkiksi iskemällä paikalle kepin ja sitomalla siihen merkkausnauhaa.

Usein rajalla on havaittavissa aiemmin aukaistu linja enemmän tai vähemmän umpeen kasvaneena. Jos näin ei ole, täytyy raja-aukko linjata uudelleen. Suoran linjan merkkaus pyykiltä pyykille voi olla haastavaa jopa ammattilaisille. Parhaassa tapauksessa kulmapyykiltä löytyy viisarit, eli rajalinjan suuntaa merkitsevät kivet tai paalut. Tällöin raja lähtee pyykiltä viisarin kautta kulkevana linjana. Ilman viisaria voi rajan suunnan määrittää kohtalaisesti kartan ja kompassin avulla.

Kun suunta on selvillä, lähdetään linjaa merkkaamaan tasaisin välein kepeillä ja nauhalla. Jos näköyhteydellä olevat kepit linjataan suoraan, pitäisi merkkauksen osua lopulta seuraavalle kulmapyykille. Käytännössä virhettä linjauksessa on vaikea välttää, sillä pienikin suuntausvirhe lähtöpäässä kertautuu linjan lopussa. Tästä johtuen merkkausta joutuu yleensä korjaamaan oikean linjan saavuttamiseksi. Pitkiltä pyykkiväleiltä pitäisi löytyä myös rajalinjan sunnan näyttäviä linjakiviä, mutta etenkin karikkeen peittäminä ne voivat olla vaikeita havaita.

Viimeisenä paras neuvo: Jos rajan löytäminen tuntuu epävarmalta, ei aukaisutöihin pidä alkaa lainkaan. Väärään paikkaan raivattu linja on hyödytön ja mahdollinen vahingonkorvausvastuu on tekijällä. Oman metsäneuvojan puoleen kääntyminen onkin epäselvissä tilanteissa paras ratkaisu. Rajojen etsintä on jokaiselle neuvojalle tuttua puuhaa ja sovittaessa metsänhoitoyhdistys voi hoitaa urakan alusta loppuun!

Teksti: Henri Mommo

Kuvat: Teemu Hytönen