Ulkoilureitti1Reittitoimitus on jo täytäntöönpanoa

Tämän artikkelin tarkoituksena on muistuttaa maanomistajia siitä, että kunnan suunnitellessa moottorikelkkailureittiä tai ulkoilureittiä yksityisten maanomistajien maille, voidaan reittisuunnitelma hyväksyä myös ilman maanomistajien suostumusta. Kuin myös ennen kaikkea siitä, että varsinaisessa maanmittauslaitoksen rasitetoimituksessa, joka perustuu kunnan viranomaisen tekemään lainvoimaiseen reittisuunnitelmaan, maanomistajan on myöhäistä vaatia muutosta reitin toteutusedellytyksiin. Maanomistajan on huomattava osallistua prosessiin jo asian ensimmäisessä vaiheessa eli silloin, kun kunta tekee reittisuunnitelmaa. Kunnan tekemästä reittisuunnitelmasta voi tehdä kunnalle oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta ja tämän jälkeen korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Tässä menettelytapa poikkeaa useimmista toimituksista, joissa maanmittauslaitos toimii edellytys-, tarve ja haitta-arvioinnin ensiasteena.

Edellytykset ratkaistaan suunnitelmavaiheessa

Reittisuunnitelman hyväksyminen ja reittitoimitus ovat reitin perustamiseen liittyviä erillisiä vaiheita sekä päätöksenteon kohteen että toimivaltaisen viranomaisen ja muutoksenhaun osalta. Tarkoituksena ei ole, että kunnassa reittisuunnitelmaa laadittaessa ratkaistavina olleet kysymykset ratkaistaisiin osaksikaan uudestaan maanmittauslaitoksen reittitoimituksessa. Näin on, vaikka reittisuunnitelmaa koskeva kunnan viranomaisen päätös ja maanmittauslaitoksen toimittama reittitoimitus liittyvät tietysti kiinteästi toisiinsa siten, että lainvoimainen reittisuunnitelma muodostaa perustan reittitoimitukselle.

Sovellettavat säännökset löytyvät maastoliikennelaista. Moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maanomistajan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maanomistajalle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, missä vaiheessa reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset tutkitaan. Tähän on korkein oikeus ottanut kantaa 24.5.2018 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2018:42.

Ennakkopäätöksen mukaan säännösten sijoittaminen reittitoimitusta koskevan maastoliikennelain 16 §:n yhteyteen viittaisi siihen, että kysymys olisi jo reittitoimituksen yhteydessä arvioitavista edellytyksistä. KKO:n mukaan edellytysten arviointi liittyy niihin kysymyksiin, jotka ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallassa ja jotka sen on otettava huomioon reittisuunnitelmaa hyväksyessään. Reittisuunnitelmassa osoitetaan reitin kulku, joka liittyy kunnan maankäytönsuunnitteluun. Tämän vuoksi reitin tarpeellisuus liikenneväylänä sekä kunnan virkistyskäytön kannalta samoin kuin reitin mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevat reitin kulkua suunniteltaessa arvioitaviksi. Kyse on kunnan maankäytölliseen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Käytännössä maanmittauslaitoksen reittitoimitus on jo suunnitelman täytäntöönpanoa, eikä siinä tutkita enää toteuttamisedellytyksiä lainkaan.

Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä (KHO 2014:65) ilmenee, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten moottorikelkkailureitin perustamisedellytysten toteutuminen arvioidaan reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä, jolloin päätöksen laillisuus tulee arvioitavaksi mahdollisen muutoksenhaun johdosta hallintolainkäyttöasiana.

Vastaavanlaisella kaksivaiheisella menettelyllä perustetaan ulkoilulain mukainen ulkoilureitti. Ulkoilulain sääntelystä ilmenee moottorikelkkailureittejä sääntelevää maastoliikennelakia yksiselitteisemmin, että reitin perustamisen edellytykset arvioidaan jo reittisuunnitelmaa laadittaessa.

Edellä esitetystä huolimatta haitattomuutta ja tarpeellisuutta koskevat säännökset voivat toki olla merkityksellisiä myös varsinaisessa reittitoimituksessa, kun reittisuunnitelman puitteissa päätetään reitin yksityiskohtaisesta käytännön toteuttamisesta maastossa. Reitin sijoittamista maastoon ei välttämättä arvioida reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä samalla yksityiskohtaisuudella kuin miten se on määritettävä reittitoimituksessa. Tällöin kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että arvioitaisiin uudelleen reitin tarpeellisuutta tai haitattomuutta koskevat edellytykset lainvoiman saaneen reittisuunnitelman osalta, vaan reittitoimituksessa kysymys on enää reittisuunnitelman puitteissa tehtävistä käytännöntoteutusratkaisuista.

Oikeudenmenetysten välttämiseksi maanomistajan on syytä osallistua asiaan jo siinä vaiheessa, kun reittisuunnitelma on kunnassa vireillä.

Saari Elina

Elina Saari

asianajaja

Eloranta1Haave yrittäjyydestä kävi toteen

Monipuolisuus ja laadukas työjälki takaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle urakoivan kaivinkoneyrittäjä Ari Elorannan työllisyyden ympäri vuoden.

Mänttäläinen Ari Eloranta, 36, tiesi jo ammattikoulussa metsäkoneenkuljettajaksi opiskellessaan, että jossain vaiheessa elämäänsä hän haluaa toimia yrittäjänä. Ajatus kokopäiväisestä yrittäjyydestä hautuikin miehen mielessä lähes parikymmentä vuotta, kunnes hän jäi vuonna 2017 pois palkkatöistä kaivinkoneenkuljettajan pestistä.

”Minulla on ollut yritys jo vuodesta 2011, mutta tein aiemmin urakointia vain palkkatyön ohella. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni siirtyä yrittäjäksi”, kertoo Eloranta, jonka silmistä paistaa aito innostus yrittämistä kohtaan.

”Tietysti päivät venyvät toisinaan pitkiksi, mutta vapaus suunnitella työt kuten itse haluaa, on iso plussa. Toisaalta myös nälkä ja velka ovat hyviä motivaattoreita yrittäjälle”, hän lisää nauraen.

Joustavaa yhteistyötä yhdistyksen kanssa

Koneurakointi Elorantaa työllistävät kesäkaudella erityisesti Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen maanmuokkaustyömaat, joita yritys tekee nykyisen Jämsän ja entisen Korpilahden alueella.

Kevät ja alkukesä ovat kiireisintä aikaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle maanmuokkaustöitä tekevälle Ari Elorannalle. Mahdollisuus palvella asiakkaita monipuolisesti niin metsässä kuin ”kaapeliviidakossakin” on Koneurakointi Elorannan parhaita valttikortteja.

”Metsänhoitoyhdistys oli minulle tuttu toimeksiantaja jo palkkatyöajoilta, joten yhteistyö on ollut alusta saakka luontevaa. Ukkosen Jarmolle kuuluu iso kiitos siitä, että homma on toiminut hyvin.”

Yrittäjänä Eloranta on kokenut Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksessä käytettävän toteuttaja –mallin, jossa yksi henkilö vastaa työmaista useamman metsäneuvojan alueella, erittäin hyvänä.

”Näin yrittäjälläkin on selkeä kokonaiskuva oman alueensa työmaista, eikä esimerkiksi juuri kuntarajan toisella puolella oleva työmaa jää tekemättä sen vuoksi, ettei siitä olisi tietoa. Tämä tuo kustannustehokkuutta koko ketjuun”, Eloranta kuvailee.

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen ketteryys toimijana ja työntekijöiden vahva paikallistuntemus palvelevat myös yrittäjää.

”Asioista voidaan sopia joustavasti, ja esimerkiksi sääolosuhteiden muutoksiin voidaan reagoida yhdessä nopeasti.”

Metsässä ja kaapeliviidakossaEloranta3

Elorannan yrityksestä löytyy tällä hetkellä kaksi kaivinkonetta. Vuoden 2007 leveätelainen 18-tonninen Doosan, sekä 16-tonninen Huyndai vuodelta 2012, joka soveltuu lyhytperäisenä hyvin myös metsäojituksiin, joita Eloranta teki viime talvena Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle. Lisäksi Elorannalla on käytössään lavettiauto sekä Tamrocin poravaunu, jolla hän tekee monenlaisia urakoita tehtaiden piippujen ja kännykkämastojen perustuksista lähtien.

”Monipuolisuus on ehdoton edellytys tällä alalla pärjäämiselle. Metsäpuolen työt ovat yleensä kausiluontoisia, joten muullekin ajalle pitää löytyä järkevää tekemistä. Kaapeliviidakossakin tehdään välillä töitä, eli esimerkiksi rakennusten pohjatyöt sekä vesi- ja viemäriputkien asennukset työllistävät minua.”

Eloranta on havainnut maanmuokkauksia tehdessään, että nimi ja puhelinnumero koneen kyljessä ovat usein paras tapa markkinoida omaa osaamista.

”Monesti metsänomistajalta tai muilta ohikulkijoilta tuleekin pyyntöjä tehdä myös muita töitä vaikkapa talon tai mökin pihapiirissä. Minulle tämä sopii hyvin, ja pyrin vastaamaan toiveisiin mahdollisimman ripeästi.”

Ari Eloranta pyrkii soittamaan metsänomistajalle aina ennen kuin hän aloittaa työt palstalla. ”Minusta henkilökohtainen kontakti asiakkaaseen on tärkeä. Usein siinä voi saada myös tärkeää tietoa vaikkapa muuttuneista olosuhteista.”

”Pieni ja pippurinen yritys”

Vaikka Eloranta on selvästi innoissaan kokopäiväisen yrittäjänuransa alkutaipaleesta, on yrittäjällä telat tiukasti maanpinnalla. Pitkään alalla työskennelleenä mies tietää, että katteet kaivinkoneurakoinnissa ovat varsin maltilliset ja kilpailu kovaa.

”Tässä on oltava tarkan markan vartija ja pidettävä kustannukset kurissa. Tasainen ympärivuotinen työllisyys on perusedellytys kannattavalle toiminnalle”, Eloranta linjaa.

Äkkirikastumista yrittäjä ei siis odota. Sen sijaan hän toivoo, että taksojen kehitys suhteessa kuluihin olisi pitkällä aikavälillä sellaista, että alalla on toimintaedellytyksiä tulevaisuudessakin.

”Kasvu kasvun vuoksi ei ole järkevää. Haluan kehittää yritystä pienenä ja pippurisena, jotta langat pysyvät omissa käsissä. Siksi esimerkiksi kaluston määrää ei ole tarkoitus lisätä.”

Yksi suurimmista haasteista alalla on osaavan työvoiman löytäminen. Tällä hetkellä Eloranta työllistää itsensä lisäksi yhden ulkopuolisen henkilön.

”Tämä on monipuolista osaamista ja itsenäistä otetta vaativa ala. Osaavilla tekijöillä on jo työpaikat olemassa, joten uusien tekijöiden rekrytointi ei ole helppoa”, Eloranta pohtii.

Vapaalla Viroon

Mäntässä naisystävänsä kanssa asuva kahden tytön isä myöntää, että välillä illalla saattaa tulla soitto koneen hyttiin, ja hienovarainen tiedustelu siitä, aikooko yrittäjä kenties saapua yöksi kotiin.

”Kotona en osaa oikein vapaapäiviä viettää, kun työt ovat liian lähellä. Siksi suuntaammekin yleensä lomilla Viroon Tarton seudulle. Sieltä on jo paljon helpompi sanoa puhelimessa, että palataanpa ensi viikolla asiaan”, viron kielen sujuvasti hallitseva Eloranta nauraa.

puiden latvatReklamoi ajoissa, sillä ostajan oma passiivisuus ei pidennä kohtuullista reklamaatioaikaa

Maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen liittyvistä vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Oikeuskäytännön mukaan ostajan on toimittava aktiivisesti ja huolellisesti (Turun HO 10.10.2006 S05/2661, lainvoimainen). Tapauksessa, jossa virheen havaitsemisen ja reklamaation eli virheilmoituksen välinen aika on ollut noin yksi vuosi, on ostaja ylittänyt kohtuullisen reklamaatioajan ja täten menettänyt oikeutensa vedota virheisiin (Turun HO 22.6.2005 S04/978, lainvoimainen). Korkein oikeus on korostanut myyjän tarvetta kyetä reklamaation johdosta arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa peruste ja tekemään tilanteen edellyttämät toimet (KKO 2008:8). Korkeimman oikeuden ratkaisujen kommentaariteoksessa on ratkaisun KKO 2008:8 osalta todettu myös, että kuuden kuukauden aika ei enää ollut kohtuullinen, vaan ostaja oli menettänyt oikeutensa vedota virheeseen. Kommentaarissa viitataan myös oikeuskirjallisuuteen ja kuluttajariitalautakunnan käytäntöön, joiden mukaan pisimpänä hyväksyttävänä reklamaatioaikana on pääsääntöisesti ollut noin 3-4 kuukauden aika. Hovioikeuskäytännön mukaan reklamaatio on tehtävä viimeistään 7-8 kuukauden aikana virheen havaitsemisesta, jotta reklamaatio olisi oikea-aikainen. Oikeuskäytännössä on todettu, että reklamaation voidaan katsoa tapahtuneen kohtuullisessa ajassa ja oikea-aikaisesti, jos ostaja on reklamoinut ”välittömästi tiedon saatuaan”. Oikeuskäytännön mukaan myöskään osapuolen omista verkkaisista toimista johtuva ajan kuluminen ei ole peruste pidentää kohtuullista aikaa eikä itse aiheutettu este tehdä reklamaatio kohtuullisessa ajassa pidennä reklamaatioaikaa. Ostajan ei ole syytä aikailla ja ottaa turhia riskejä, vaan avoimesti ilmoittaa myyjälle heti, kun on virheen havainnut. Vaatimuksia voi täsmentää myöhemmin.

Älä ryhdy korjaustöihin varaamatta myyjälle tilaisuutta tutustua virheeseen

Oikeuskirjallisuuden ja –käytännön perusteella voidaan sanoa, että reklamaatio, vaikka se tapahtuisikin pian sen jälkeen, kun virheen merkitys on selvinnyt ostajalle, voi olla myöhästynyt, jos ostaja on ennen reklamaation tekemistä korjannut kohteen antamatta myyjälle mahdollisuutta tutustua väitettyihin virheisiin. KKO 2008:8 ratkaisun mukaan ostajan oli katsottu menettäneen oikeutensa vedota virheeseen, kun reklamaatio oli tehty vasta sen jälkeen, kun väitettyjä virheitä ei enää voitu tarkistaa. KKO:n näkemyksen mukaan myyjän oikeusturvan kannalta on olennaista, että myyjälle on varattava tilaisuus perehtyä väitettyihin virheisiin, jotta myyjä voi osallistua asian selvittelyyn, ottaa kantaa ostajan vaatimuksiin, mahdollisesti korjata virheen tai tehdä sovintoehdotuksen. Myyjä on syytä kutsua myös kohteessa tehtäviin tutkimuksiin kuten kuntotarkastuksiin, lämpökuvauksiin, mittauksiin, rakenteiden avaamiseen ja muihin virheen selvittelyyn liittyviin tutkimuksiin. Riittävää on, että myyjälle on varattu tilaisuus osallistua tutkimuksiin. Oikeudenmenetysten välttämiseksi ostajan on syytä kutsua myyjä paikalle ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin havaittujen virheiden osalta, oli sitten kyse tutkimuksista tai korjauksista.

Sopiminen, virheen yksilöinti ja vastuunrajoitus

Jos virhe on todettu ja osapuolet sittemmin sopivat tämän perusteella hinnanalennuksesta tai vahingonkorvauksesta, on sovintosopimuksessa syytä yksilöidä, mitä korvaus kattaa. Tilanteesta riippuen osapuolten tarkoitus voi olla sopia vain siihen mennessä havaittujen virheiden korvaamisesta, tietyn yksilöidyn virheen korvaamisesta tai myös siitä, ettei osapuolilla ole enää tulevaisuudessa mitään vaatimuksia tämän kaupan johdosta toisiaan kohtaan.

Viimeksi mainitun ehdon osalta on oltava tarkkana. Maakaaressa on säädetty ostajan turvaksi vastuunrajoituksia. Maakaaren ja sen esitöiden (HE 120/1994, yksityiskohtaiset perustelut MK 2:9) mukaan ostajalle lain mukaan kuuluvia oikeuksia voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti, missä kohdin ja millä tavoin ostajan asema poikkeaa laissa säädetystä. Ostaja ei voi etukäteen luopua laissa säädetyistä oikeuksistaan vedota virheenä seikkaan, josta hän ei ollut kaupantekohetkellä tietoinen. Tällainen kielletty vastuunrajoitusehto olisi kauppakirjaan otettuna pätemätön.

Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2014:70 hyväksynyt sen, että hyvin pian kaupanteon jälkeen myyjä ja ostaja ovat sopineet maakaaressa kielletystä vastuunrajoituksesta tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevien laatuvirheiden osalta, näitä virheitä yksilöimättä. Erillisellä kaupanteon jälkeen laaditulla sovintosopimuksella on siten KKO:n näkemyksen mukaan voitu sopia vastuunrajoituksesta ostajan vahingoksi siten, että ostaja ei sovintosopimuksen allekirjoittaessaan tiedä, minkä laatuvirheiden osalta hän luopuu oikeudestaan vahingonkorvaukseen, koska hän luopuu etukäteen jostain, mitä ei ole havaittu, eikä todettu.

Vaikka maakaaressa kielletty vastuunrajoitus voitaisiin näin kaupan jälkeen tehtävällä sovintosopimuksella kiertää, niin ymmärrettävästi tällainen sopimus voi aiheuttaa lisää riitoja ja kustannuksia osapuolille. Esimerkkinä tilanne, jossa sovittu kertakorvaus voi olla niin alhainen, että lopputulos on ostajan kannalta kohtuuton, jos myöhemmin kohteessa ilmenisikin hyvin merkittäviä virheitä. Siksi sovintosopimuksessa on perusteltua yksilöidä jo havaitut virheet ja todeta kaupankohteen tilanne sopimushetkellä sekä osapuolten tarkoitus, miksi tulevaisuuteen kohdistuvasta vastuunrajoituksesta on sovittu.

Saari Elina

 Elina Saari
 asianajaja

 

Petri Manninen1Kangasniemeläinen yrittäjä Petri Manninen on urakoinut ajokoneillaan Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle jo kolmetoista vuotta.

Metsäalalla ajokonetyötä on pidetty perinteisesti yrittäjän kannalta haastavana työlajina. Vallalla on ollut käsitys, että tili tehdään hakkuukoneella, mutta ajokonetyön kannattavuus on heikko. Kangasniemeläinen Petri Manninen on kuitenkin nähnyt asian toisin.

”Yrityksessämme on kaksi ajokonetta ja kolme työntekijää. Minä olen kokenut ajokoneurakoinnin parhaaksi vaihtoehdoksi”, linjaa Metsätyö Manninen Oy:tä luotsaava mies.

Mannisen vuonna 1997 alkanut ura yrittäjänä osoittaa, että toiminta on ollut myös taloudellisesti järkevää. Pitkäjänteisyys ja omaan ydinosaamiseen keskittyminen tuo työhön tehokkuutta.

”Talvi on ajokonehommassa kiireisintä aikaa, joten päivää venytetään tarpeen mukaan. Kesällä työtahti on rauhallisempi, joten työllisyyden tasaamiseksi teemme myös kaivinkoneurakointia yhdellä koneella”, 43-vuotias Manninen kertoo.

Lisäksi Manniselta löytyy aurauskalustolla varustettu traktori, jolla hoituu tarvittaessa teiden aukaisu omillekin työmaille.

”Työmaamme sijaitsevat pääasiassa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen pohjoisella alueella, karkeasti Muuramesta pohjoiseen ja Jyväskylän itäpuolella.”

Yrittäjä arvostaa jatkuvuutta

Mannisen ja Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen yhteistyö alkoi vuonna 2005.

”Olen ollut yhteistyöhön erittäin tyytyväinen. Metsänhoitoyhdistyksessä ymmärretään tasaisen työllisyyden merkitys yritystoiminnalle. He ovatkin pyrkineet aktiivisesti vaikuttamaan asiaan aina mahdollisuuksien mukaan”, Manninen kuvailee.

Pääomavaltaisella ja työsuoritteiden volyymeihin perustuvalla alalla yrittäjän pitää pystyä luottamaan siihen, että töitä on myös tulevaisuudessa.

”Siksi arvostan jatkuvuutta, jota Päijänteen Metsänhoitoyhdistys on tarjonnut. Työllisyys on ollut hyvä.”

Petri Manninen2Pitkäjänteisen yhteistyön myötä Manninen on investoinut rohkeasti konekalustoon. Moderneilla koneilla työ on paitsi tehokasta ja mielekästä, myös metsänomistajan kannalta laadukasta. Tällä hetkellä Manniselta löytyy Ponssen Elk vuosimallia 2014 sekä Buffalo vuosimallia 2016.

”Buffalon tilalle on tulossa keväällä uusi vastaava ajokone. Ponssen huoltosopimus toimii erinomaisesti, joten pystymme keskittymään täysillä omaan työhömme.”

Kehitys konekaluston osalta on ollut huimaa niistä ajoista, kun Manninen hankki 1990-luvulla ensimmäisen käytetyn Pika –ajokoneensa ja aloitti uran yrittäjänä.

”Remonttia sai tehdä silloin jatkuvasti, ei niitä aikoja juuri kaipaa”, mies naurahtaa.

Yhteispelillä korjuu onnistuu

Vuosittain Mannisen ajokoneet kuljettavat metsätien varteen noin 80 000 – 90 000 kuutiota ainespuuta. Lisäksi tulevat kesällä uudistushakkuualoilta kuljetettavat hakkuutähteet. Hakkuusta vastaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa sopimuksen tehneet hakkuukoneyrittäjät.

Petri Manninen3”Esimerkiksi täällä Äijälässä ajamme puita Tomnis Oy:n hakkuukoneen perässä, jonka aliurakoitsijana toimimme. Toisen ajokoneen osalta meillä on suora sopimus yhdistyksen kanssa. Toimintamme kannalta on tärkeää, että edellämme ovat hyvät hakkuukoneenkuljettajat tekemässä puuta”, Manninen kertoo.

Ajokoneyrittäjänkin paras käyntikortti on hyvä korjuujälki. Urapainumat, kolhut jäävissä puissa tai epäsiistit pinot ovat asioita, jotka metsänomistajat ja urakanantajat rekisteröivät herkästi.

”Tämä on yhteispeliä hakkuukoneenkuljettajan, yhdistyksen toimihenkilöiden ja metsänomistajien kanssa. Korjuun ajankohdalla, ajourien suunnittelulla ja kalustovalinnoilla voidaan vaikuttaa paljon lopputulokseen”, painottaa Manninen.

Metsäteollisuuden nopeasti kasvaneen puunkäytön myötä puunkorjaajien työllisyysnäkymät ovat erittäin hyvät. Haasteitakin alalla silti riittää.

”Osaavien ja alalla pysyvien työntekijöiden saatavuus on iso haaste. Moni koulusta valmistunut päätyy lopulta vaihtamaan alaa. Toinen keskeinen haaste on lämpenevä ilmasto, jonka vuoksi puuta joudutaan kuljettamaan yhä useammin heikosti kantavissa ja märissä olosuhteissa.”

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

 

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen hankintavastaavan tehtävästä eläköitynyt Juhani Leinonen aikoo nauttia luonnosta ja metsänhoitotöistä täysin siemauksin Kuusveden rantamaisemissa.

Leinonen puun takana"Minulle jäi työurasta metsänhoitoyhdistyksessä ihan älyttömän hyvä mieli. Nyt on kova polte tehdä omia asioita ja ennen kaikkea hoitaa metsiä", sanoo maaliskuun lopussa virallisesti eläkkeelle siirtynyt Juhani Leinonen

Leinosen Juhanin, tuttavallisemmin Jussin, kotitilan pihapiirissä on helppo ymmärtää, miksi 60-vuotias mies päätti jättäytyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle maaliskuun lopussa. Laukaassa Leinolan kylällä kaikki mitä luonnossa viihtyvä mies tarvitsee, on lähellä.

”Katso, eikös ole mahdottomasti rusakon jälkiä pihassa. Syötän niille omenoita, niin ne viihtyvät pihapiirissä. Tuolla pellon reunassa on evästä tarjolla ketullekin. Seuraavan kuun aikana täytyy kokeilla pyytää sitä”, Leinonen selvittää.

Hän sanoo harrastaneensa kalastusta ja metsästystä ”koltiaisesta” asti, verenperintönä. Avara luonto näyttäytyy edelleen tuvan ikkunasta moninaisena.

”Viime vuonna tässä pyöri kesy metsokukko keväästä syksyyn. Ikkunasta pystyimme seuraamaan, kun se hätisteli naapureita. Metso tunnettiin täällä kylällä Jooseppina. Välillä se istui puhelinlangalla naapurin pohjanpystykorvan haukuttavana”, kertoo Leinonen yhdessä Tuula-vaimonsa kanssa.

 Kivenheiton päässä Leinosten talosta on kirkasvetisen Kuusveden ranta. Isäntä vakuuttaa vaatimattomasti järven olevan ”helvetin hyvä kalajärvi”.

”No jos siellä viihtyy taimen, muikku ja siika, niin kyllä se jotain kertoo järvestä. Vaikka on Kuusvesikin rehevöitynyt takavuosista. Talviverkoilla olen tänäkin talvena saanut hyvin kuhia.”

Tuttuun yhdistykseen töihin

Eläkkeelle jääminen on iso muutos 38 vuoden yhtämittaisen toimihenkilöuran jälkeen.

”En pitänyt työurallani vuorottelu- tai muitakaan vapaita normaalien lomien lisäksi. Nyt jo tuntuu siltä, että eläkkeellä oloon taitaa tottua hyvinkin”, tammikuulta saakka lomia pitänyt Leinonen naurahtaa.

Leinosen työura alkoi Laukaan metsänhoitoyhdistyksessä toukokuussa 1980. Takana oli keskikoulu, Saarijärven metsäkoulu sekä metsätyönjohtajakoulu Tuomarniemellä Ähtärissä.

”Töitä oli tuolloin hyvin tarjolla. Metsälehdessä saattoi olla neljä sivua työpaikkailmoituksia. Halusin pysyä kotiseudulla, joten hain tuttuun yhdistykseen töihin kun paikka aukesi. Olinhan tehnyt siellä jo aiemmin risusavottahommia.”

Leinonen toimi Lievestuoreen alueella työnjohtajana ja metsäneuvojana aina vuoteen 2007 saakka. Kun Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelutoimintaa käynnisteltiin, siirtyi Leinonen korjuupalvelun hankintavastaavaksi pohjoiselle alueelle.

”Päivääkään en vaihtaisi työuralta pois. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja yhdistyksessä sitä on saanut tehdä. Tuttuja asiakkaita ja työkavereita on varmasti satoja vuosien varrelta. Heille kaikille kuuluvat lämpimät kiitokset yhteistyöstä.”

Metsäala vapautunut kilpailulle

Vaikka metsäluonto rakentaa metsäalalle luontaisen rytminsä, on alalla tapahtunut Leinosen uran aikana isoja muutoksia. Yksi keskeisimmistä asioista on ollut sääntelyn väheneminen.

”Metsänomistajan päätösvalta on lisääntynyt paljon. Esimerkiksi lakisääteiset uudistamiskriteerit ovat poistuneet kokonaan, kun vielä 1980-luvulla oltiin erittäin tarkkoja siitä, millaista metsää sai päätehakata”, pohtii Leinonen.

Samalla kilpailu metsäalalla on lisääntynyt. Palveluntarjoajia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

”1980-luvulla metsänhoitoyhdistyksissä tehtiin sitä työtä, mitä asiakkaat tilasivat. Tänä päivänä palvelut ja työt on aktiivisesti markkinoitava ja myytävä. Mutta minusta kehitys on ollut tervettä, metsänomistajalla on aito mahdollisuus valita kenen kanssa asioi.”

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Leinonen uskoo menestyvän kilpailussa loistavasti.

”Toimihenkilöt ja yrittäjät ovat huippuammattilaisia, resurssit kunnossa, ja palveluita kehitetään metsänomistajien tarpeiden ja muuttuvan toimintaympäristön mukaan. En näe mitään syytä miksei Päijänteen Metsänhoitoyhdistys menestyisi tulevaisuudessakin.”

Korjuupalvelu on lunastanut paikkansa

Leinosen puupinoPäijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu teki hiljattain ensiharvennusta Leinosen metsässä. "Korjuupalvelun hyvään työjälkeen voi luottaa. Siksi moni metsänomistaja haluaa asioida suoraan korjuupalvleun kanssa", sanoo Leinonen.

 Korjuupalvelu on reilussa kymmenessä vuodessa vakiintunut osaksi yhdistyksen jokapäiväistä toimintaa. Leinosen työtä hankintavastaavana jatkaa Joonas Huovila.

”Uskon, että korjuupalvelulla on tärkeä merkitys paitsi metsänomistajien, myös puuta jalostavien pk-yritysten näkökulmasta. Sähköiset kauppapaikat, kuten Kuutio, tekevät toiminnasta entistäkin läpinäkyvämpää, mikä on erittäin hyvä asia”, Leinonen painottaa.

Usealle puunjalostajalle Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu on toimittanut puuta jo vuosikymmenen ajan.

”Se kertoo, että olemme osanneet toimia luotettavasti ja ammattimaisesti. Toimitusvarmuus ja laatu ovat asioita, joita korjuupalvelun asiakkaat arvostavat.”

leinonen ja voorti 9729”Metsä kasvaa, kun sille annetaan mahdollisuus kasvaa”

Jos on Leinoseen tarttunut metsä- ja kalamiehen geenit, niin on miestä pyöritelty ilmeisesti poikasena pihkassakin. Kotitilan esimerkillisen hyvin hoidetuissa metsissä mies viihtyy nimittäin erityisen hyvin.

”Raivaussahan kanssa on tullut vietettyä eräskin ilta metsässä. Kunhan lumet hupenevat, niin pistän taas  sahan käyntiin.”

Leinonen on huomannut vuosien mittaan puuston kasvun kiihtyneen huimasti.

”Metsä kasvaa, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Uuden puusukupolven kymmenen ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä. Varhaisperkaus ja taimikonhoito on tehtävä juuri oikeaan aikaan. Kun päästään ensiharvennusvaiheeseen, niin aikaikkuna on vähän laveampi.”

Leinonen muistelee, että 1980-luvulla päätehakkuuleimikkoa päiviteltiin erityisen hyväksi, jos kuutiomäärä kipusi yli kahteensataan hehtaarilla.

”Nyt asia on päinvastoin. On kummallista, jos aukolla puumäärä jää alle kahdensadan motin. Se on vuosikymmenten järkiperäisen työn tulosta.”

Tähän menestyksekkääseen urakkaan on Leinosenkin leimakirves jättänyt oman jälkensä.

Näppärän kokoisen "Voortin" Leinonen lyö käyntiin lumitöihin ja polttopuun tekoon lähdettäessä.

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen