Kiinteistörekisterikartta ja paikannuslaite ovat hyvä renki mutta huono isäntä metsätöissä

Miljoonilta rajamerkeiltä puuttuu tarkat koordinaatit, joten metsänhakkuuta ei tule suorittaa pelkästään kiinteistörekisterikartan avulla. Rajan paikka tulee aina varmistaa maastossa etsimällä rajapyykit. Maanmittauslaitos on käynnistänyt selvitystyön, kuinka kiinteistörekisterikartan rajojen luotettavuutta saataisiin parannettua.

Kiinteistörekisterikartan luotettavuudesta

 

Tuore vuonna 1977 tehty pyykki nro 15Kiinteistöjen ja muiden rekisteriyksiköiden rajat ja tunnukset osoittava kiinteistörekisterikartta on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Kiinteistörekisterikartta on tavallaan palapeli, joka on alun perin rakennettu maanmittaustoimitusten kartoista. Maanmittaustoimituksia on tehty Isojaosta lähtien, minkä seurauksena vanhimmat maanmittaustoimitusten kartat ovat yli 300-vuotiaita.

Aluksi karttaa pidettiin ajan tasalla paperilla ja sen jälkeen muovipohjilla. 1980-luvulla Maanmittauslaitoksessa käynnistettiin toimenpiteet numeerisen kiinteistörekisterikartan valmistamiseksi. Etelä- ja Keski-Suomessa sekä osassa Pohjois-Suomea kiinteistörajojen sijainti määritettiin ilmakuvia apuna käyttäen. Maastossa oleville rajapyykeille rakennettiin muovinen risti eli signaali. Maanomistajat signaloivat suurimman osan rajapyykeistä. Signaloinnit ja niitä seuranneet ilmakuvaukset onnistuivat yleensä hyvin. Useimmiten selvästi yli puolelle signaloiduista rajapyykeistä saatiin ilmakuvilta mitattua tarkka sijainti eli koordinaatit.

Sähköisen kiinteistönvaihdannan, kaavoituksen, rakentamisen ja metsäsektorin tarpeet ovat viime vuosina kasvattaneet kiinteistörajojen sijaintitiedon tarkkuus- ja luotettavuusvaatimuksia. Kiinteistörekisterikartan rajatietoa pidetään yleisesti luotettavana, mitä se suurimalta osin myös on. Virallisesti kiinteistörekisterikartta kuitenkin on kiinteistörekisteriä täydentävä ns. indeksikartta, jonka tarkoituksena on yleispiirteisesti kuvata voimassa oleva kiinteistöjaotus tietyllä alueella. Kuten edellä on kerrottu, se pohjautuu osin vanhaan epätarkkaan kartta-aineistoon, josta epätarkkuudet ovat periytyneet kiinteistörekisterikarttaan. Tämän johdosta kiinteistörekisterikartta ei osoita kaikilta osin kiinteistön todellista ulottuvuutta ja sille ei voi vahingonkorvausvastuun kannalta asettaa ankaria luotettavuusvaatimuksia.

Kiinteistön tarkka alueellinen ulottuvuus selviää toimitusasiakirjoista ja maastosta. Metsänhakkuuta ei tule suorittaa pelkästään kiinteistörajakartan tietojen avulla. Rajan paikka tulee aina varmistaa maastossa etsimällä rajapyykit. Mikäli rajapyykki on kadonnut ja rajan paikka halutaan selvittää, kiinteistön omistaja voi hakea Maanmittauslaitokselta rajankäyntitoimitusta. Rajankäyntitoimituksessa rajan paikka selvitetään ja kadonneen pyykin tilalle rakennetaan uusi pyykki.

Satelliittimittauslaitteella tarkemmat koordinaatit rajapyykeille

 

Kiinteistörekisterikartalla on noin 11 miljoonaa rajamerkkiä. Niistä noin kaksi miljoonaa sijaitsee kaupunkien asemakaavoitetulla alueella ja loput noin yhdeksän miljoonaa harvaan asutulla alueella ja metsämaalla. Metsämaalla olevien rajapyykkien olemassaolosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta niistä arvioidaan kadonneiksi 10–20 %.

Kiinteistörekisterikartalla harvaan asutulla alueella ja metsämaalla sijaitsevista rajapyykeistä noin 70 %:lla on koordinaatit, joiden sijaintitarkkuusluku on 1,0 m tai parempi. Sijaintitarkkuusluku kertoo 67 %:n todennäköisyydellä rajamerkin sijaintitarkkuuden. Loppujen sijaintitarkkuus vaihtelee metristä jopa kymmeniin metreihin. Tarkkojen koordinaattien joukossa voi olla myös yksittäisiä virheitä. Esimerkiksi signaali, josta koordinaatit on mitattu, on rakennettu väärään paikkaan. Rajapyykkien sijaintitarkkuudessa on myös valtakunnallisesti tarkasteltuna alueellisia eroja. Rajapyykeillä on keskimäärin parempi tarkkuus eteläisessä Suomessa ja rakennetun ympäristön läheisyydessä.

Kiinteistörekisterikartan rajatietoa parannetaan jatkuvasti mittaamalla rajapyykeille tarkkoja koordinaatteja. Koordinaattien mittaaminen ei kuitenkaan enää tapahdu ilmakuvilta. Satelliittipaikannuksen nopea kehitys syrjäytti 2000-luvulle tultaessa signaalien rakentamisen ja ilmakuvien käytön rajapyykkien sijainnin määrittämisessä.

Rajapyykeille mitataan nykyään koordinaatit satelliittimittauslaitteilla, jotka on tarkoitettu tarkan sijainnin määrittämiseen. Etupäässä tämä tapahtuu maanmittaustoimituksissa, joissa uusille rajapyykeille sekä suurelle määrälle vanhoja pyykkejä mitataan tarkat koordinaatit maanmittarin toimesta. Tarkkoja koordinaatteja sadoille tuhansille rajamerkeille on saatu myös kuntien ja konsulttien suorittamista mittauksista.

Älypuhelin on hyvä apu rajamerkin etsimisessä

Yleisin kansalaisten paikantamiseen käyttämä laite on älypuhelin. Käytössä on myös muita, esim. suunnistukseen tarkoitettuja paikantamislaitteita. Näiden paikantamistarkkuus on muutamasta metristä kymmeniin metreihin. Kun otetaan huomioon, että kiinteistörajakartan rajapyykillä voi olla huono sijaintitarkkuus, näiden laitteiden avulla ei kiinteistörajan, eikä rajapyykin sijaintia voi määrittää tarkasti.

Älypuhelin on kuitenkin hyvä apu rajamerkin etsimisessä. Älypuhelimella voi suunnistaa rajapyykin läheisyyteen ja etsiä sen maastosta. Rajapyykki voi olla ladottu kivikasa, yksi kivi, valettu betonipilari, viiden kiven muodostelma, hakattu merkki kalliossa tai maakivessä, puupaalut suolla tai sitten metallista valmistettu putkipyykki.

Kaikille rajapyykeille on yhteistä, että niissä on numero. Kun maastosta löytää edellä kuvatun, numerolla varustetun kohteen, joka näyttää vielä säilyneen koskemattomana, rajapyykki on löytynyt. Joskus rajapyykkiä ei ole voitu rakentaa siihen kohti, mistä raja alkaa, joten se on rakennettu tietyn matkan päähän osoittamaan rajakulman sijaintia. Rajapyykki on voitu myös myöhemmin siirtää esimerkiksi tien rakentamisen johdosta. Tieto sivuun rakennetusta ja siirretystä rajapyykistä löytyy Maanmittauslaitokselta.

 

Miten rajoja voitaisiin tarkentaa tulevaisuudessa?

Maanmittauslaitos on käynnistänyt selvitystyön, kuinka kiinteistörekisterikartan rajojen luotettavuutta saataisiin parannettua. Miljoonilta rajamerkeiltä puuttuu tarkat koordinaatit, joten mitään nopeaa ratkaisua ei ole tiedossa. Kiinteistökohtaisesti tilanne voitaisiin ratkaista esim. antamalla takuu, sertifikaatti, kiinteistölle, joiden rajat ovat luotettavasti kiinteistörekisterikartalla. Tämä vaatisi uuden tavan esittää tällaiset kiinteistöt kiinteistörekisterikartalla.

1989 signaaliristi rajapyykilläLisäksi tulisi määrittää, millä perusteilla jo kiinteistörekisterissä olevat kiinteistöt saisivat tällaisen takuun ja jos kiinteistö ei täytä takuun määritelmää, niin millä toimenpiteellä sen voisi saada. Tämänhetkisen lainsäädännön puitteissa tämä tarkoittaa kiinteistönmääritystoimitusta, jossa kiinteistön kaikki rajat selvitetään ja rajapyykeille mitattaan tarkat koordinaatit.

Yksi vaihtoehto voisi olla joukkoistaminen. Todennäköistä on, että älypuhelimien avulla päästään muutaman vuoden kuluessa alle metrin sijaintipaikannukseen. Tällöin älypuhelinta voitaisiin käyttää kiinteistörajojen sijainnin määrittämisessä tai varmentamisessa. Kiinteistönomistajia ja metsäammattilaisia voitaisiin kannustaa tarkistamaan kiinteistörajojensa sijainti älypuhelimen tai muun tarkan paikantamislaitteen avulla.

Mikäli kiinteistörajakartalla olevan rajapyykin sijainti ei täsmäisi puhelimen ilmoittamaan sijaintiin, puhelimella voisi mitata pyykille koordinaatit, ottaa kuvan ja lähettää tiedot Maanmittauslaitokseen. Maanmittauslaitoksessa tutkittaisiin, täsmäävätkö tiedot maanmittaustoimitusten ja ilmakuvan tietoihin. Jos ne täsmäisivät, rajapyykin sijainti kiinteistörajakartalla korjattaisiin.

Kansalaisten älypuhelimella tekemiä mittauksia voisi verrata maanomistajien aikanaan rajapyykeille rakentamiin signaaleihin. Kummassakin tapauksessa saadaan tieto rajapyykin sijainnista, mutta nyt älypuhelin on korvannut signaalin rakentamisen. Kansalaisten mittaukset eivät toisi rekisterikartalle oikeudellista takuuta, mutta niillä pystyttäisiin korjaamaan rajapyykkien sijaintivirheitä.

Metsärajojen tarkasta sijainnista kiinteistörekisterikartalla on hyötyä heti, mutta etenkin tulevaisuudessa. Paikannuslaitteiden kehittyminen ja rajapyykkien tarkat koordinaatit mahdollistavat karttapohjan avulla koneellisen puunkorjuun oikean kiinteistön alueelta aina kiinteistörajaan saakka.

Maanmittauslaitos on avannut keväällä 2018 asiointipalvelun, josta kiinteistön omistaja pääsee katsomaan omistamiensa kiinteistöjensä tietoja, muun muassa kiinteistön sijaintitietoja yhdessä maastotietojen tai ilmakuvan kanssa. Kiinteistöjen sijaintitiedot ovat myös kaikkien kansalaisten katsottavissa Maanmittauslaitoksen Karttapaikan kautta. Lisää tietoa asiasta https://www.maanmittauslaitos.fi/asioi-verkossa

(kuvat: Ossi Jokinen)

Mauno Pyykönen

rekisteripäällikkö

Maanmittauslaitos

Torikatu 36 A, 3.krs

80100 Joensuu

0400150745

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

www.maanmittauslaitos.fi

Yleistä

Reklamaatio tarkoittaa huomautusta, ilmoitusta tai vaatimusta, jonka asianomainen tekee turvatakseen oikeutensa ja asemansa. Reklamaatiovelvoite voi liittyä mihin tahansa sopimukseen sekä viivästys-, virhe- ja häiriötilanteisiin. Kaikissa tapauksissa, oli sitten kyse esimerkiksi kiinteistökaupasta, irtaimen kaupasta, rakennusurakasta tai muusta sopimussuhteesta, oikea-aikainen ja oikeanlainen reklamointi on erittäin tärkeää. Mikäli reklamaatiota ei ole tehty, vastapuoli saa olettaa, että epäselvyyksiä ei ole. Reklamaatiovelvoitteen laiminlyönti johtaa pääsääntöisesti vaadeoikeuden menetykseen. Mikäli reklamaatioon ei vastata, saattaa olla, että se tulkitaan reklamaation hyväksymiseksi. Reklamaation tarkoituksena on muun muassa se, että sopimusta rikkonut osapuoli voi varautua toisen osapuolen esittämiin vaatimuksiin ja pyrkiä erimielisyyden ratkaisemiseen neuvottelemalla. Näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää sitä, että loukattu osapuoli ilmoittaa vastapuolelleen sopimusrikkomuksesta. Reklamaatio on pääsääntöisesti tarpeen siinäkin tapauksessa, että sopijapuoli olisi voinut itsekin havaita laiminlyöneensä sopimusvelvoitteitaan.

Urakoitsijalle

Rakennusurakassa noudatetaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Urakoitsijan kannalta reklamaatiovelvollisuus on tärkeä tiedostaa ja muistaa erityisesti urakka-ajan pidennystä ja lisäkustannusten korvaamista koskevissa asioissa. Lisäksi jos työmaalla syntyy tilaajan myötävaikutusvelvollisuuteen tai ylivoimaiseen esteeseen liittyvä töiden viivästymisen uhka, on urakoitsijan viipymättä ilmoitettava tästä tilaajalle. Mikäli urakoitsija katsoo, että hänellä on oikeus lisäaikaan, kustannusten korvaukseen, töiden keskeyttämiseen tai urakkasopimuksen purkamiseen, on urakoitsijan ilmoitettava tästä tilaajalle välittömästi kirjallisesti uhalla, että muussa tapauksessa urakoitsija menettää oikeutensa (YSE 19 §, 22 §, 23 §, 35 §, 84 §, 86 §).

Urakoitsijan on hyvä muistaa, että tilaajan valvonta ei vähennä urakoitsijan vastuuta suorituksestaan. Ainoana poikkeuksena edelliseen on tilanne, jossa virhe on niin ilmeinen, että se olisi kohtuuden mukaan pitänyt havaita. Tilaajalla on siten tuottamusta vastaava vastuu.

Tilaajalle

Tilaajan on muistettava, että reklamaatio on ennakkoedellytys esimerkiksi töiden keskeyttämiselle tai urakkasopimuksen purkamiselle (YSE 78 §). Reklamaatiovelvollisuus voi syntyä myös pitkäkestoisen rakennus-tai korjaustyön aikana, jos tilaaja seuraa suorituksen edistymistä. Tilaajan on tällöin välittömästi reklamoitava siitä, että työtä on ryhdytty tekemään sopimuksenvastaisesti. Vaikka YSE 1998 –ehdoissa ei ole yhtään nimenomaista tilaajaan kohdistuvaa reklamaatiovelvoitetta urakoitsijan viivästykseen liittyen, vaikuttavat yleiset sopimus- ja vahingonkorvausoikeudelliset periaatteet asian arviointiin. Lähtökohtaisesti tilaajan ei ole välttämätöntä reklamoida urakoitsijaa ennen kuin urakka tai välitavoite valmistuu viivästyneenä. Heti kohteen valmistumisen jälkeen on tilaajan ilmoitettava, että tilaaja vaatii sopimuksen mukaiset sanktiot. Tilanteessa, jossa seuraavaan työmaakokoukseen on pitkä aika, on tilaajan kuitenkin syytä reklamoida jo aiemmin erikseen, jotta reklamaatio on tehty kohtuullisessa ajassa. Suositeltavaa on, että tilaaja reklamoisi urakoitsijaa viivästyksestä heti viivästyksen havaittuaan, vaikkei reklamaatiovelvoitetta viivästyksen kestäessä olekaan. Tämä on perusteltua jo siitäkin syystä, että tilaajan huomautus voi nopeuttaa urakoitsijan toimintaa ja näin minimoida molempien osapuolten vahinkoja. Korkein oikeus on ratkaisussa KKO 2017:71 todennut asiaan liittyen seuraavaa: ”Sitä, että tilaaja lykkää erimielisyyksistä ilmoittamista, jotta urakoitsija jatkaisi sopimuksen täyttämistä, ei voida pitää hyväksyttävänä menettelynä”.

Kuinka toimia

Reklamaatio on tehtävä kirjallisesti ja todistettavasti. Käytännöllistä on tehdä reklamaatio sähköpostitse ja pyytää toiselta osapuolelta siihen vastaanottokuittaus. Usein huomautus on saatettu kirjata urakoitsijapalaverin, urakoitsijakokouksen, sivu-urakoitsijakokouksen tai ns. työmaakokouksen pöytäkirjaan. Jos pöytäkirjassa on selkeästi reklamaatioksi tunnistettava kirjaus, voidaan reklamaatio katsoa tehdyn kirjallisesti. Osapuolten on syytä huolehtia siitä, että reklamaation sisältö on selvä ja että se on kirjattu pöytäkirjaan ilman tulkinnanvaraisuutta. Työmaakokouksen pöytäkirjan liitteenä olevassa urakoitsijan työvaiheilmoituksessa oleva reklamaatio on periaatteessa riittävä, sillä se on pitänyt lähettää osapuolille kokousmateriaalina tutustuttavaksi ja se pitäisi lukea kokouksessa ääneen. Hyvään kokouskäytäntöön kuitenkin kuuluu, että reklamaatio kirjataan pöytäkirjaan näkyviin ja tätä pöytäkirjaan kirjaamista kannattaa reklamaation esittäjän myös vaatia omien oikeuksiensa turvaamiseksi. Mikäli reklamaation kohteena oleva taho on ollut kokouksessa läsnä tai edustettuna ja tämä ilmenee kokouspöytäkirjasta, on reklamaatio tapahtunut todistettavasti. Tulkintaongelmia ja riitatilanteita voi syntyä, jos reklamaatio on osoitettu kokouksesta poissaolevalle taholle. Ongelmien välttämiseksi on aina syytä varmistua siitä, että reklamaation kohteena oleva taho on saanut reklamaation tavalla tai toisella tiedoksi ja että reklamaatio on tehty kohtuullisessa ajassa.

Rakennusurakassa oikea-aikainen reklamointi ja vaatimusten esittäminen on osa sopimusosapuolten lojaliteettivelvollisuutta.

Viimeaikaista oikeuskäytäntöä reklamaatioista: KKO 2017:71, KKO 2018:11, KKO 2016:69, KKO 2018:38, Turun HO 5.10.2017, Päätös Nro 881, DnroS 16/1137.

 Saari Elina

 

 

 

 

 


Elina Saari
asianajaja

Monipuolisuus ja kokonaisvaltaiset palvelut ovat Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle puuta korjaavan Metsäkuution vahvoja valtteja.

Toljander1Vanhempien veljien tekemisiä seuratessa syntynyt kiinnostus koneisiin on yksi iso syy siihen, miksi Jyväskylän Rutalahdessa asuva Antti Toljander työskentelee nykyään metsäkoneiden parissa. Kipinä yrittäjyyteen virisi puolestaan Jämsänkoskella vuonna 2008 suoritetun metsäalan perustutkinnon jälkeen.

”Koulun jälkeen olin metsäkoneenkuljettajana palkkatöissä kolme vuotta, jonka jälkeen aloin tekemään metsänhoitotöitä toiminimellä. Se oli hyvä askel yrittäjyyteen”, Toljander kertoo.

Joulukuusta 2013 saakka Toljander on keskittynyt Metsäkuutio osakeyhtiönsä puitteissa koneelliseen puunkorjuuseen. Yrityksen palveluksessa työskentelee myös metsureita.

Vaikka 29-vuotias Toljander on yrittäjäksi varsin nuori, on hänellä vahva näkemys ja intohimo yrittämiseen.

”Tässä vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä, mikä sopii minulle hyvin. Minulla on koko ajan halu kehittyä ja kehittää yritystä. Arvostan myös mahdollisuutta tarjota työtä etenkin nuorille.”

Yrittämistä Toljander ei ole opiskellut, vaan kokemus on karttunut rohkeasti itse tekemällä.

”En ole yrittäjäperheestä lähtöisin, vaan olen lähtenyt ihan nollasta liikkeelle. Metsäkoneyrittäjyyden alkeiksihan on perinteisesti riittänyt, että todistuksessa uskonto on 10 ja matematiikka 4”, mies nauraa.

Toiveena tasainen työllisyys

Totuus lienee kuitenkin se, että ilman huolellista suunnittelua ja laskutaitoa ei pääomavaltaisella metsäkonealalla kauan pärjää. Tällä hetkellä Metsäkuutiolla on kaksi hakkuukonetta ja yksi ajokone. Lisäksi Jämsän konetyön ajokone aliurakoi Metsäkuution savotoilla. Palkkalistoilla Metsäkuutiolla on yrittäjän itsensä lisäksi kolme kuljettajaa ja kaksi metsuria. Myös Toljanderin avopuoliso Henriikka työllistyy yrityksessä hoitaen taloushallintoa ja kehittämistehtäviä.

”Olemme panostaneet kokonaisvaltaiseen palveluun. Metsänhoito-osaamisemme ansiosta pystymme toteuttamaan korjuun yhteydessä esimerkiksi ennakkoraivaukset tai piha- ja ongelmapuiden kaadot nopeasti ja joustavasti”, Toljander sanoo.

Metsäkuution kehittämä sapluuna on sopinut hyvin myös Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen tarpeisiin.

”Yhteistyömme on jatkunut tiiviinä metsuriyrittäjyyteni ajoilta alkaen. Korjaamme Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle vuosittain noin 25 000 kuutiota puuta harvennusleimikoilta Jämsän ja Korpilahden alueilta.”

Toljander painottaa mielellään tasaisen työllisyyden merkitystä metsäkoneyritykselle.

”Päijänteen yhdistys on pystynyt tarjoamaan meille koko ajan varsin tasaisesti työtä, mitä arvostan kovasti. Yhteistyö Lohtanderin Sepon kanssa on ollut joustavaa puolin ja toisin. Päijänteen yhdistyksen kanssa toimiminen on antanut nuorelle yrittäjälle hyvät lähtökohdat kehittyä.”

Mistä uusia osaajia metsäalalle?

Monen muun metsäalan yrittäjän tapaan Toljander kokee yhdeksi suurimmista haasteista löytää metsään osaavaa ja pysyvää työvoimaa.

”Alan koulutuksessa on selvästi kehitettävää. Nyt kouluun ei hakeudu riittävästi motivoituneita opiskelijoita. Hyvä esimerkki on oma kurssini, jossa aloitti noin 30 opiskelijaa, mutta meistä vain muutama on työllistynyt pysyvästi metsäalalle.”

Toljander myöntää, että vaatimustaso metsäkoneenkuljettajan työssä on kova, ja metsäteollisuuden kasvava puuntarve toimii taustalla tahtia hakkaavana rumpuna.

”Raha ei voi kuitenkaan olla se ainoa motivaattori, joka saa lähtemään metsätöihin.”

Toljander3Saman allekirjoittaa neljä vuotta Metsäkuution palveluksessa hakkuukoneenkuljettajana toiminut Roni Sutinen, jonka osaamiselle ja motivaatiolle Toljander antaa avoimesti tunnustusta.

”Varmaan saman palkan voisi saada helpommalla muualta. Metsässä on kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen ja omat työajat voi sovitella tosi joustavasti”, kuvailee Sutinen.

”Tässä työssä metsä on vähän kuin elämäntapa. Mikään mehtänpeikko ei tarvitse olla, mutta työ ja yrittäjyys on osattava sovittaa joustavasti omaan arkeen. Minut ainakin työ metsässä vie mennessään, eikä kelloa tule juuri vilkuiltua”, lisää Toljander.

Tavoitteena järkevä kasvu

Toljander on asettanut Metsäkuutiolle selkeät askelmerkit myös tulevaisuutta ajatellen. Tähtäimessä on yritystoiminnan maltillinen kasvattaminen sekä puunkorjuun että metsänhoitopalveluiden osalta.

”Kasvu ei kuitenkaan saa tapahtua laadun kustannuksella. Työjälki pitää säilyä hyvänä, vaikka toiminta kasvaakin. Erityisen tärkeänä näen työntekijöiden osaamisen kehittämisen”, Toljander painottaa.

Yksi yrittäjän työn parhaista puolista on se, että oman työn jäljet ovat metsässä konkreettisesti nähtävillä.

”Harvennushakkuu on uudistushakkuuta haastavampaa, mutta on hienoa nähdä, kuinka metsä lähtee hyvin tehdyn työn jälkeen kehittymään. Korjuujäljen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että asiakkaamme saavat laadukasta puutavaraa. Asiakaslähtöinen ajattelutapa on lähtökohta kaikessa tekemisessämme sekä metsänomistajan että urakanantajan ja metsäteollisuuden suuntaan.”

Vapaalla tanssikengät jalkaan

Siitä, ettei yrittäjä pääse muuttumaan täysin mehtänpeikoksi, pitävät osaltaan huolen avopuoliso sekä Toljanderin 5-vuotias poika Matias.

”Matiaksesta saa kyllä helposti jo lavetinkin kyytiin kaverin, joten saa nähdä minkälainen konemies hänestä tulee.”

Avopuolison kanssa Toljander suuntaa aina mahdollisuuksien salliessa tanssimaan.

”Tanssi ja musiikki ovat minulle tärkeitä vapaa-ajan harrastuksia, jotka tarjoavat vastapainoa työlle ja auttavat jaksamaan arjessa.”

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

Täysi hyöty jäsenyydestä

Etämetsänomistajuus on toimiva ratkaisu, kun metsäasioita voi hoitaa luotettavan yhteistyökumppanin kanssa.

Arto ja Hanna Bärlundilla on takanaan varhainen herätys ja noin 350 kilometrin automatka metsätilalleen Hankasalmelle, mutta pariskunta ei vaikuta lainkaan väsyneeltä.

”Hankasalmelle on aina mukava tulla. Tykkäämme käydä omassa metsässä katsomassa, millä mallin asiat ovat”, Arto Bärlund allekirjoittaa.

Bärlund1Nakkilassa asuville ja viljanviljelyä harjoittaville Bärlundeille metsätalous on ollut tilan toinen tukijalka jo pitkään. Vuositasolla yritystoiminnan liikevaihdosta noin 10 – 20 prosenttia tulee metsätaloudesta.

”Vaihtelu on luonnollisesti vuosittain suurta, sillä pyrimme tekemään puukauppoja hintasuhdanteita seuraillen”, sanoo Bärlund.

Bärlundien ensimmäinen metsätila Hankasalmella on tullut heidän omistukseensa Arton äidin sukujuurten kautta, sillä hänen äidin isän kotipaikka on sijainnut Hankasalmen keskustan tuntumassa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Bärlundit ovat kasvattaneet metsäpinta-alaansa ostamalla Hankasalmelta useita metsätiloja.

”Meillä on metsää myös Nakkilassa, mutta Hankasalmelta on ollut tarjolla järkevämmän kokoisia tiloja. Peltojen pirstomassa Nakkilassa 20 hehtaarin metsätilaa voi pitää jo isona”, Bärlund perustelee Keski-Suomeen panostamista.

Toinen merkittävä syy on se, että Hankasalmella metsän kasvu on Bärlundien havaintojen mukaan keskimäärin parempaa kuin vastaavilla kasvupaikoilla Nakkilassa.

”Lisäksi puusto on Keski-Suomessa yleensä laadukkaampaa kuin Satakunnassa.”

”Metsänhoitoyhdistys on metsänomistajan puolella”

Bärlund2Marraskuisen harmaana alkutalven päivänä Bärlundit on saanut liikkeelle puunkorjuusavotta, joka on parhaillaan käynnissä heidän metsässään. Lisäksi päivän ohjelmassa on Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen laatiman tuoreen metsäsuunnitelman vastaanotto.

Uudistus- ja harvennushakkuuta sisältävän leimikon korjuusta vastaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun urakoitsijat.

”Olemme kilpailuttaneet leimikkomme aina metsänhoitoyhdistyksen toimesta valtakirjalla. Tällä kertaa korjuupalvelun tarjous oli euromääräisesti paras vaihtoehto. Lisäksi heidän korjuussaan myös pienemmät tukkipuuerät otetaan tarkasti talteen. Korjuujälkeen olemme olleet tyytyväisiä.”

Vuosien varrella Bärlundit ovat tehneet muutenkin tiivistä yhteistyötä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen ja metsäneuvoja Petri Leinosen kanssa.

”Teen itsekin talvisin metsänhoitotöitä kotopuolessa, jossa luntakin on yleensä vähän, mutta täällä Hankasalmella luotamme yhdistyksen apuun. Petri on tuttu kaveri ja hän tietää jo millaisia odotuksia meillä on esimerkiksi harvennusvoimakkuuden suhteen”, sanoo Arto Bärlund.

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toimesta ovat hoituneet niin metsänviljelytyöt, taimikonhoidot, ennakkoraivaukset kuin puunmyyntisuunnitelmien laadinta.

”Kattavat palvelut ja mahdollisuus sähköiseen asiointiin ovat metsänhoitoyhdistyksen vahvuuksia etämetsänomistajan näkökulmasta. Metsänhoitoyhdistykselle on tarvetta niin kauan kuin metsänomistajalle syntyy aidosti tällainen tunne, että metsänhoitoyhdistys on metsänomistajan puolella”, Bärlundit tuumaavat yhdessä.

Toisinaan luonto leimaa puut

Tällä hetkellä Bärlundit eivät aktiivisesti etsi uusia metsätiloja, sillä yleinen hintataso tiloilla on kivunnut metsätalouden harjoittajan kannalta turhan korkeaksi.

”Tietysti hyvät palstat kiinnostavat aina, mutta monet ostajat ovat tällä hetkellä valmiita maksamaan muista kuin metsätaloudellisista arvoista niin paljon, että tilojen hinnat kipuavat kohtuuttomiksi”, Arto Bärlund pohtii.

Metsänsä Bärlundit pitävät tuottavassa kunnossa hoitamalla metsänhoitotyöt sekä hakkuut ajallaan. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin itse suunnittelee. Esimerkiksi vuoden 2010 myrskyissä Bärlundit saivat ikävän näytteen luonnonvoimista.

”Veera-myrsky kaatoi meiltä kahdeksan hehtaaria juuri ensiharvennettua metsää, joka oli parhaassa arvokasvuvaiheessa. Pahalta tuntui, kun eläkepäivien varalle kasvatettava kuvio piti uudistaa kokonaan. Nyt alueella kasvaa tosin jo nelimetrinen lehtikuusikko.”

Myrskytuulten lisäksi nuorissa metsissä riesana ovat välillä olleet niin myyrät kuin isommatkin puiden jyrsijät.

”Eräälle kuviolle jätimme ensin siemenpuut, jotka kaatoi myrsky. Tämän jälkeen alueelle istutettiin mäntyä, mutta ne menivät hirvien suihin. Nyt alue on sitten kylvetty männynsiemenillä”, Arto Bärlund kuvailee metsänomistajan haasteita.

Pikavoittoja ei metsässä jaeta

Bärlund3Vaikka päätehakkuuvaiheessa metsästä kertyy tuloja mukavasti, Bärlund muistuttaa, että siinä vaiheessa takana on jo kahdeksan vuosikymmenen kasvatustyö. Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta nuoresta metsästä on omistajalleen lähinnä kuluja. Tuotto on voimakkaasti riippuvainen puun hinnasta.

”Etenkin kuitupuun hinta on työmäärään suhteutettuna todella matala, ja se on pystytellyt samalla tasolla monta vuosikymmentä. Kuitupuun kantohinta pitäisi mielestäni olla 30 euron tuntumassa. Toivotaan, että saamme vielä lisää uusia metsäteollisuusinvestointeja Suomeen, jolloin uskon hintojen nousevan lähemmäksi järkevää tasoa”, Arto Bärlund summaa.

Vaikka metsätalous on pitkäjänteistä ja vaatii metsänomistajaltakin paljon, on kipinä metsään syttynyt Bärlundien perheessä myös seuraavassa sukupolvessa, sillä perheen kolmesta pojasta vanhin opiskelee parhaillaan Kullaalla metsäkoneenkuljettajaksi.

”Into aiheeseen tuntuu vain kasvavan, kun hän on nyt päässyt viikonloppuisin työharjoitteluun ajamaan ajokonetta.”

Teksti ja kuvat:Sami Karppinen

Ulkoilureitti1Reittitoimitus on jo täytäntöönpanoa

Tämän artikkelin tarkoituksena on muistuttaa maanomistajia siitä, että kunnan suunnitellessa moottorikelkkailureittiä tai ulkoilureittiä yksityisten maanomistajien maille, voidaan reittisuunnitelma hyväksyä myös ilman maanomistajien suostumusta. Kuin myös ennen kaikkea siitä, että varsinaisessa maanmittauslaitoksen rasitetoimituksessa, joka perustuu kunnan viranomaisen tekemään lainvoimaiseen reittisuunnitelmaan, maanomistajan on myöhäistä vaatia muutosta reitin toteutusedellytyksiin. Maanomistajan on huomattava osallistua prosessiin jo asian ensimmäisessä vaiheessa eli silloin, kun kunta tekee reittisuunnitelmaa. Kunnan tekemästä reittisuunnitelmasta voi tehdä kunnalle oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta ja tämän jälkeen korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Tässä menettelytapa poikkeaa useimmista toimituksista, joissa maanmittauslaitos toimii edellytys-, tarve ja haitta-arvioinnin ensiasteena.

Edellytykset ratkaistaan suunnitelmavaiheessa

Reittisuunnitelman hyväksyminen ja reittitoimitus ovat reitin perustamiseen liittyviä erillisiä vaiheita sekä päätöksenteon kohteen että toimivaltaisen viranomaisen ja muutoksenhaun osalta. Tarkoituksena ei ole, että kunnassa reittisuunnitelmaa laadittaessa ratkaistavina olleet kysymykset ratkaistaisiin osaksikaan uudestaan maanmittauslaitoksen reittitoimituksessa. Näin on, vaikka reittisuunnitelmaa koskeva kunnan viranomaisen päätös ja maanmittauslaitoksen toimittama reittitoimitus liittyvät tietysti kiinteästi toisiinsa siten, että lainvoimainen reittisuunnitelma muodostaa perustan reittitoimitukselle.

Sovellettavat säännökset löytyvät maastoliikennelaista. Moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maanomistajan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maanomistajalle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, missä vaiheessa reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset tutkitaan. Tähän on korkein oikeus ottanut kantaa 24.5.2018 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2018:42.

Ennakkopäätöksen mukaan säännösten sijoittaminen reittitoimitusta koskevan maastoliikennelain 16 §:n yhteyteen viittaisi siihen, että kysymys olisi jo reittitoimituksen yhteydessä arvioitavista edellytyksistä. KKO:n mukaan edellytysten arviointi liittyy niihin kysymyksiin, jotka ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallassa ja jotka sen on otettava huomioon reittisuunnitelmaa hyväksyessään. Reittisuunnitelmassa osoitetaan reitin kulku, joka liittyy kunnan maankäytönsuunnitteluun. Tämän vuoksi reitin tarpeellisuus liikenneväylänä sekä kunnan virkistyskäytön kannalta samoin kuin reitin mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevat reitin kulkua suunniteltaessa arvioitaviksi. Kyse on kunnan maankäytölliseen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Käytännössä maanmittauslaitoksen reittitoimitus on jo suunnitelman täytäntöönpanoa, eikä siinä tutkita enää toteuttamisedellytyksiä lainkaan.

Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä (KHO 2014:65) ilmenee, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten moottorikelkkailureitin perustamisedellytysten toteutuminen arvioidaan reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä, jolloin päätöksen laillisuus tulee arvioitavaksi mahdollisen muutoksenhaun johdosta hallintolainkäyttöasiana.

Vastaavanlaisella kaksivaiheisella menettelyllä perustetaan ulkoilulain mukainen ulkoilureitti. Ulkoilulain sääntelystä ilmenee moottorikelkkailureittejä sääntelevää maastoliikennelakia yksiselitteisemmin, että reitin perustamisen edellytykset arvioidaan jo reittisuunnitelmaa laadittaessa.

Edellä esitetystä huolimatta haitattomuutta ja tarpeellisuutta koskevat säännökset voivat toki olla merkityksellisiä myös varsinaisessa reittitoimituksessa, kun reittisuunnitelman puitteissa päätetään reitin yksityiskohtaisesta käytännön toteuttamisesta maastossa. Reitin sijoittamista maastoon ei välttämättä arvioida reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä samalla yksityiskohtaisuudella kuin miten se on määritettävä reittitoimituksessa. Tällöin kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että arvioitaisiin uudelleen reitin tarpeellisuutta tai haitattomuutta koskevat edellytykset lainvoiman saaneen reittisuunnitelman osalta, vaan reittitoimituksessa kysymys on enää reittisuunnitelman puitteissa tehtävistä käytännöntoteutusratkaisuista.

Oikeudenmenetysten välttämiseksi maanomistajan on syytä osallistua asiaan jo siinä vaiheessa, kun reittisuunnitelma on kunnassa vireillä.

Saari Elina

Elina Saari

asianajaja