Pitkän uran keskisuomalaisten metsien ja metsänomistajien hyväksi tehneet Ari Saarivaara ja Kauko Salonen kääntävät pian kompasseihinsa uuden suunnan.

NuotiopariTuskin aavisti laukaalainen Kauko Salonen vuonna 1980 metsänhoitoyhdistyksen palvelukseen astuessaan, että metsämiesura tulee jatkumaan kotipitäjässä samoissa tehtävissä vuoteen 2016 saakka.

”Metsäala oli minulle sikäli tuttu, että isäni työskenteli SOK:n ostomiehenä. Facit-laskukone kävi isän työhuoneessa keväisin yötä päivää, kun hakkuumiehille piti tehdä tilit”, Salonen muistelee.

Isä järjesti myös pojille metsätöitä. Saloselle tulivatkin tutuiksi niin istutus- ja kylvöhommat, kaksimetrisen propsin tekeminen pokasahalla kuin parkkuukin.

”Keväällä vieriteltiin tukkeja uittoon Kuusaassa. Hauskaa puuhaa se oli, eikä se tuntunut meistä oikeastaan edes työltä.”

Metsäala ei imaissut nuorukaista kuitenkaan heti mukaansa. Salonen ehti opiskella kohopainajaksi ennen kuin hakeutui Toivolaan metsätalouden perusoppijaksolle ja Tammelaan työnjohtajakouluun.

”Olen tehnyt monet asiat elämässä pienellä viiveellä. Naimisiinkin menin vasta 41-vuotiaana. Siinä mielessä on ihan loogista, että jään eläkkeellekin vähän myöhemmin kuin moni muu”, helmikuussa 68 vuotta täyttävä Salonen velmuilee.

”Parasta mitä metsämies voi tehdä”

AriSiinä missä Salonen on toiminut samalla metsäneuvojan tontilla koko uransa, ovat Ari Saarivaaran tehtävät ehtineet vaihtua vuonna 1982 alkaneen yhdistysuran aikana useampaan otteeseen. Hän on toiminut muun muassa metsäsuunnittelijana, metsäneuvojana sekä Jyväskylän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana. Viimeiset vuodet ennen eläköitymistään Saarivaara on keskittynyt Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksessä kiinteistönvälitykseen, tila-arvioiden laatimiseen sekä metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin.

”Tämä on parasta hommaa, mitä metsämies voi tehdä. Toimeksiannot ovat projektiluonteisia ja karkeasti voi sanoa, että puolet ajasta kuluu metsässä, puolet toimistolla. Olen viihtynyt LKV-töissä todella hyvin, mutta minulle on ollut aina selvää, että jään eläkkeellä kun 63 tulee mittariin.”

Jämsänkoskelta lähtöisin oleva Saarivaara opiskeli metsätaloutta vuosina 1976 – 79 Kotkan puutalousopistossa.

”Valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Porissa Satakunnan piirimetsälautakunnan metsäsuunnittelijana. Mutta keskisuomalaisena halusin tietysti takaisin tänne heti kun se oli mahdollista”, Vaajakosken Terän riveissä menestyksekkäästi kilpasuunnistanut mies kertoo.

Datsun täynnä taimisäkkejä

KakeVaikka Salosen ja Saarivaaran metsämiesurat eivät osu aivan kaikkein kiivaimman metsätalouden muutoksen vuosiin 1950 – 70-luvuille, on lähes neljässä vuosikymmenessä ehtinyt tapahtua paljon.

”Tietotekniikan kehittyminen ja matkapuhelimet ovat tuoneet työntekoon paljon lisää tehokkuutta. Eihän metsämiestä ennen kännykkäaikaa saanut puhelimella kesken päivän kiinni mistään. Metsänhoitopuoli itsessään ei ole niin hirveästi muuttunut”, Saarivaara pohtii.

Salonen kuitenkin ehättää muistuttumaan, että on metsänhoitomenetelmien osaltakin moni asia toisin kuin 1980-luvun alussa.

”Laukaassa esimerkiksi vain pieni osa uudistusaloista muokattiin tuolloin. Ja käytössä olivat avojuuritaimet, joita piti istutella metsään valeeseen. Monesti keväisin oli Datsun 100A täynnä kuraisia taimisäkkejä. Taimiralli rauhoittui usein vasta kun koulut jo jälleen alkoivat. Kyllä paakkutaimi oli iso edistysaskel.”

Voisi sanoa, että muotivirtauksetkin ovat aika ajoin lyöneet laineitaan metsätalouteen.

”Esimerkiksi energiapuubuumi oli kovimmillaan kymmenen vuotta sitten. Metsäkeskuskin laati jopa oppaita energiapuun kasvattamiseen. Viimeksi on puhuttu paljon jatkuvasta kasvatuksesta, joka ei ole kuitenkaan käytännössä osoittautunut toimivaksi. Yksi asia, mikä lienee tullut meidän aikana jäädäkseen, on entistä tarkempi luontoasioiden huomioiminen metsätalouden toimenpiteissä. Aikanaan saatettiin kaivaa jopa puroja suoriksi”, Saarivaara toteaa.

Toimintaympäristö muuttunut

Jos metsän kasvattaminen onkin säilynyt pitkäjänteisyyttä vaativana lajina läpi vuosikymmenten, niin metsäalan toimintaympäristön muutoksessa vauhti on ollut aivan toista luokkaa. Organisaatiouudistukset, fuusiot ja toimenkuvamuutokset ovat seuranneet toinen toistaan.

”Metsänhoitoyhdistykselläkin repertuaari on jatkuvasti laajentunut. Ennen työnjako oli selkeä: firmat ostivat puuta ja yhdistykset tekivät hoitotöitä. Nykyään yhdistys tarjoaa kattavat palvelut metsänomistajille kaikkiin tarpeisiin. Metsäammattilaisten työstä on tullut samalla aiempaa monipuolisempaa”, Saarivaara luonnehtii.

Monipuolinen toimenkuva on tuonut työhön lisää mielenkiintoa, mutta asettanut myös uusia vaatimuksia metsäammattilaisille. Yksi haaste on, että miten alalle saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa.

”Nuorilla kavereilla ei välttämättä ole alkuun riittävästi käytännön tietotaitoa metsätaloudesta. Koulutukseen ei liity pitkiä työssäoppimisjaksoja, jotka aikoinaan olivat ehto opiskelijaksi pääsylle”, Salonen sanoo.

Suuret kiitokset metsänomistajille

Salosen ja Saarivaaran tarinoidessa esille nousevat tämän tästä muistot mukavista ja mieleenpainuneista kohtaamisista alueen metsänomistajien kanssa. Juttuja riittäisi vaikka kirjaksi asti.

”Olemme saaneet tehdä töitä todella hienon ja fiksun porukan parissa. Heidän ajatusmaailmaan on aina ollut helppo samaistua, sillä edustamme samaa ikäpolvea monien metsänomistajien kanssa. Haluammekin lausua erittäin suuret kiitokset kaikille metsänomistajille, jotka ovat tehneet työmme mahdolliseksi”, miehet sanovat ja vakavoituvat pohtimaan edessä olevaa uutta elämänvaihetta.

”Onhan tämä iso elämänmuutos. Täytynee hetki vetää rauhassa henkeä ja miettiä tulevaa. Ainakin golfille ja lapsenlapsille on nyt enemmän aikaa”, tuumaa Vaajakoskella asuva Saarivaara.

”Minulla on oma metsäpalsta, jossa riittää ainakin alkuun tekemistä. Ja toivotaan lumista talvea, että pääsee hiihtämään mahdollisimman paljon”, suunnittelee puolestaan Salonen.

Kauko Salonen ja Ari Saarivaara toivottavat metsänomistajat ja yhteistyökumppanit vuosien varrelta läksiäiskahveille mhy:n toimistoille Jyväskylään (Vasarakatu 9 A) keskiviikkona 14.12 klo 14.00 - 17.00 ja Laukaaseen perjantaina 16.12 klo 13.00 - 16.00. Tervetuloa!

Kuvaparissa Laukaan ja Jyväskylän Mhy:n toimihenkilöitä 1980 -luvun puolivälin tienoilta. Jyväskylän kuvassa vasemmalla metsäteknikko Esko Siikamäki, varapj. Seppo Mankonen, metsätyönjohtaja Antti Laukkanen, metsäteknikko Ari Saarivaara, toimistohoitaja Meeri Hämäläinen ja toiminnanjohta Mauno Hämäläinen.
jkl tsto

laukaan tsto