IMG103530Omat rajat on jokaisen hyvä tuntea. Metsätilan rajojen ylläpito on perinteisesti maanomistajan vastuulla oleva työ. Ennen moderneja paikantimia oli jokaisen maanomistajan etu huolehtia rajoista, pyykeistä ja viisareista, jotta oma osuus isänmaasta ei sekoittunut muihin. Riitatilanteessa kun ei ollut juuri tietokantoja mihin tukeutua. Hakkuiden ja hoitotöiden toteuttaminen ilman selviä tilanrajoja on hankalaa vielä nykypäivänäkin, vaikka käytettävissä on jos minkälaista paikanninkapulaa ja selainta.

Selvät rajat mahdollistaa hoitotyöt ja hakkuut laidasta laitaan, ilman varmuuskaistaletta

Pahimmillaan mahdolliset rajaloukkaukset koettelevat naapurisopua ja harvoinpa raivaussahaa ulkoiluttava metsätilallinen ilahtuu, kun huomaa hoitaneensa pitkän siivun taimikkoa rajan tuolta puolen. Toki hyvin tehdystä työstä saattaa naapuri tarjota pullakahvit. Vailla erottuvaa tilanrajaa hakkuukoneen kuljettaja voi joutua jättämään rajan lähialueen käsittelemättä, sillä satelliittipaikantimen virhemarginaali on useita metrejä.

Rajan tuntumaan jätetyt varmuusvarat tekevät äkkiä neljästä viiteen aaria pinta-alaa sataa rajametriä kohden. Pienelläkin uudistuskuviolla hakkuutuloja jää saamatta useiden satojen eurojen edestä, pidemmällä rajalinjalla puhutaan helposti tuhansista. Vastaavalla tavalla harvennuksen jäädessä reunalta vajaaksi on lopputuloksena merkittävä alue hoitamatonta metsää, vaikka tarkoitus oli laittaa oma metsä kasvukuntoon laidasta laitaan.

Laki antaa mahdollisuuden 1,5 metrin levyisen raja-aukon avaamiseen

Ehdottomasti helpoimmalla rajojen kanssa päästään, kun linjoja ei päästetä kasvamaan umpeen. Rajojen kiertely vesurin kera muutaman vuoden välein on hyvä tapa, jos vain aikaa löytyy. Säännöllisesti hoidetun rajalinjan kunnossapitokustannus ei myöskään ulkopuolisella työvoimalla teetettynä päätä huimaa, sillä osaava metsuri kunnostaa pitkän pätkän selkeää linjaa päivässä.

Ennen kuin innokas rajankävijä säntää vesurin kanssa palstaansa toisista erottamaan, on syytä hieman perehtyä lakiin eräistä naapuruussuhteista, jonka pykälässä 15 säädetään raja-aukoista seuraavaa:

”Metsämaalla asemakaava-alueen ulkopuolella sijaisevien kiinteistörekisteriyksiköiden omistajat saavat avata yksiköidensä välisen rajan, jos se on aikaisemmin maanmittaustoimituksen yhteydessä avattu eikä sen paikasta ole riitaa tai epäselvyyttä. Raja on avattava siten, että rajalinja on avatun raja-aukon keskellä ja selvästi havaittavissa. Raja-aukon saa avata enintään puolitoista metriä leveäksi, jolleivät omistajat toisin sovi.

Jollei rajan avaamisesta päästä sopimukseen, rekisteriyksikön omistaja saa avata rajan rajanaapurin suostumuksetta ilmoitettuaan tälle siitä ensin. Raja-alueelta kaadetut puut kuuluvat sen rekisteriyksikön omistajalle, jonka puolelta rajaa ne on kaadettu. Puiden omistajan on huolehdittava niiden talteen ottamisesta.

Rajan avaamiskustannuksista vastaa se, joka rajan avaa, jolleivät rekisteriyksiköiden omistajat muuta sovi.

Raja saadaan avata edellä säädetyllä tavalla myös maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 10 luvussa tarkoitetussa ranta-asemakaavassa metsätalouskäyttöön osoitetulla alueella.”

-Laki eräistä naapuruussuhteista 22.12.2005/1160 § 15

Laki antaa mahdollisuuden 1,5 metrin levyisen raja-aukon avaamiseen ja ylläpitoon ilman molempien osapuolien suostumusta kunhan muistaa ilmoittaa asiasta rajanaapurille. Käytännössä on syytä pyrkiä sopimaan rajan hoidosta. Naapurin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä sovittu rajan aukaisu maastokäynteineen sekä mahdollisten kustannusten reilu jakaminen varmistaa puhevälit tulevaisuudessakin.

Hyviä apuvälineitä rajan löytymiseen on, mutta viime kädessä rajamerkki on löydettävä omin silmin

Rajan paikka on aina siinä, mihin se on pyykeillä maastossa osoitettu. Monet täysin selvinä pidetyt rajatIMG151357 saattavat todellisuudessa olla väärällä paikalla: piikkilanka on voinut 50-luvulla lipsahtaa pari metriä naapurin puolelle tai raja on ”siirtynyt” linjan tuntumaan kaivettuun ojaan. Myös Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoissa kiinteistöjaotus on suuntaa antava ja mukaan mahtuu virheellisiä rajaviivoja. Täytyy muistaa, että rajaviivat on digitaalisiinkin aineistoihin piirretty alkujaan käsin, joten virheiltä ei ole voitu välttyä.

Satelliittipaikannin on erinomainen apuväline rajapyykin lähelle navigoimiseen, mutta viime kädessä rajamerkki on maastosta löydettävä omin silmin. Kivipyykit on numeroitu niiden erottamiseksi muista murikoista; paalu- tai putkipyykin erottaa helpommin. Etenkin vanhat pyykit voivat olla sammaleen ja roskien peittämiä, jolloin rajamerkki on syytä puhdistaa sitä kuitenkaan siirtämättä. Samalla karsitaan vesakko ja oksat rajamerkin tuntumasta. Pyykin löytymistä vastaisuudessakin voi helpottaa esimerkiksi iskemällä paikalle kepin ja sitomalla siihen merkkausnauhaa.

Usein rajalla on havaittavissa aiemmin aukaistu linja enemmän tai vähemmän umpeen kasvaneena. Jos näin ei ole, täytyy raja-aukko linjata uudelleen. Suoran linjan merkkaus pyykiltä pyykille voi olla haastavaa jopa ammattilaisille. Parhaassa tapauksessa kulmapyykiltä löytyy viisarit, eli rajalinjan suuntaa merkitsevät kivet tai paalut. Tällöin raja lähtee pyykiltä viisarin kautta kulkevana linjana. Ilman viisaria voi rajan suunnan määrittää kohtalaisesti kartan ja kompassin avulla.

Kun suunta on selvillä, lähdetään linjaa merkkaamaan tasaisin välein kepeillä ja nauhalla. Jos näköyhteydellä olevat kepit linjataan suoraan, pitäisi merkkauksen osua lopulta seuraavalle kulmapyykille. Käytännössä virhettä linjauksessa on vaikea välttää, sillä pienikin suuntausvirhe lähtöpäässä kertautuu linjan lopussa. Tästä johtuen merkkausta joutuu yleensä korjaamaan oikean linjan saavuttamiseksi. Pitkiltä pyykkiväleiltä pitäisi löytyä myös rajalinjan sunnan näyttäviä linjakiviä, mutta etenkin karikkeen peittäminä ne voivat olla vaikeita havaita.

Viimeisenä paras neuvo: Jos rajan löytäminen tuntuu epävarmalta, ei aukaisutöihin pidä alkaa lainkaan. Väärään paikkaan raivattu linja on hyödytön ja mahdollinen vahingonkorvausvastuu on tekijällä. Oman metsäneuvojan puoleen kääntyminen onkin epäselvissä tilanteissa paras ratkaisu. Rajojen etsintä on jokaiselle neuvojalle tuttua puuhaa ja sovittaessa metsänhoitoyhdistys voi hoitaa urakan alusta loppuun!

Teksti: Henri Mommo

Kuvat: Teemu Hytönen