Sauvala Tapani

Tapani Sauvala työskenteli metsäalalla yrittäjänä puunkorjuun ja -kuljetusten parissä lähes puoli vuosisataa. Puutavara-autoilla mies on ehtinyt ajaa miljoonia kilometrejä, mutta nyt eläkeläisen menopelinä on pakettiauto.

 

”Kaikki kuormat on viety perille saakka”

Seitsemän vuoden ajan Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun puita ajanut Kuljetus Sauvala Ky:n yrittäjä Tapani Sauvala eläköityi syksyllä.

Kun Tapani Sauvala oli 1960-luvulla alle parikymppisenä nuorukaisena isänsä kanssa Mäntyharjulla ajamassa puita hevosella, ei mies arvannut, että hänen koko työuransa tulisi kulumaan puiden parissa.

”Noihin aikoihin sain Metsähallituksen työmaalla ensikosketuksen metsäkoneisiin. Joku tutkija toi sinne pulkassa vedettävän polttomoottorin, jossa oli vinssi. Sillä koitettiin vetää puita palstalta, mutta aika toivottamalta se vehje vaikutti”, Sauvala muistelee.

Eräs tutkijan lausahdus kuitenkin painui nuoren miehen mieleen.

”Hän sanoi, että 15 vuoden päästä hevosia ei ole kuin raviradalla. Siinä hän kyllä osui oikeaan.”

Ennustus kävikin toteen nopeammin kuin kukaan olisi arvannut. Jo vuonna 1972 istui Sauvala itsekin ensimmäisen metsätraktorinsa puikoissa W. Schaumanin työmaalla.

”Kone oli Volvon `pikkunalle`, joka oli yleinen kone tuohon aikaan. Sillä ajoin Puumalassa myrskypuita ensi töikseni”, Pieksämäellä asuva mies muistelee lähes viisi vuosikymmentä myöhemmin.

Puutavara-auton puikkoihin

Metsäkoneurakointia Sauvala teki aina 1990-luvun vaihteeseen saakka. Töitä järjestyi alkuun sittemmin UPM:ksi fuusioituneen Tehdaspuun savotoilta.

”Vuonna 1990 ostin Pentti Suuronen Ky:ltä kaksi Sisua, ja siitä alkoi 27 vuotta kestänyt urani puutavara-autoilijana. Liikkeelle lähdettiin yleensä Lievestuoreelta käsin, jossa autoille oli varikkopaikka.”

Kuljetusyrittäjän ensimmäiset vuodet olivat taistelua devalvaation myötä pilviin pompanneiden valuuttalainojen kanssa.

”Onneksi töitä kuitenkin järjestyi aina ja vähitellen tilanne helpottui. Ajoimme UPM:n puita ja parina vuonna olimme myös Ruotsissa ajamassa myrskypuita”, itsensä lisäksi kaksi kuskia työllistänyt Sauvala kertoo.

Viimeiset seitsemän vuotta Sauvala kuljetti pääasiassa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun puita kahden auton ja kahden ulkopuolisen työntekijän resurssein.

Lohtanderin Seppo kysyi meitä aikoinaan kolmen kuukauden pestiin, mutta yhteistyö venähtikin lopulta seitsemän vuoden mittaiseksi. Homma toimi hyvin ja pienemmässä organisaatiossa muistetaan ajatella yrittäjääkin eri tavalla kuin isoissa yhtiöissä. Yhteistyö oli joustavaa puolin ja toisin”, Sauvala kiittelee.

”Kunpa ei ketään tulisi vastaan”

Vuosien varrella työn hektisyys on Sauvalan mukaan lisääntynyt hurjasti, kun puut pitää olla tehtaalla tietyllä kellonlyömällä. Toisaalta autot ja työkalut ovat kehittyneet ja sujuvoittaneet työtä.

”Karttaohjelmien ansiosta pinot kyllä löytyvät helposti. Aikataulut ovat sen sijaan iso haaste, sillä tehdaspäässä voi pahimmillaan tulla odottelua tuntitolkulla. Siinä menevät äkkiä päivän kuviot uusiksi.”

Teiden kunto huolettaa ammattilaista, sillä autojen painojen kasvaessa ja kelirikkokausien venyessä niin metsäautotiet kuin suuremmatkin väylät joutuvat aiempaa suurempaan rasitukseen. Yhä useammin ongelmana on sivuteiden liukkaus. Kun kelit sahaavat nollan molemmin puolin, ovat teiden pinnat yhtä luistinrataa, eikä lämpimillä renkailla ole varaa pysähdellä epätasaiselle alustalle.

”Liukkauden torjuntaan kuten hiekoitukseen pitäisi panostaa enemmän. Välillä sivuteillä ajaessa on ollut sellainen olo, että kunpa ei tulisi ketään vastaan. Mäkisissä maisemissa ajossa on pakko ottaa välillä hallittuja riskejä, jos mielii pysyä kuorman kanssa tiellä.”

Monin paikoin ongelmia aiheuttavat pusikoituneet metsäautoteiden varret tai ahtaat kääntöpaikat. Kuvan kääntöpaikassa pakettiauto kääntyy hienosti, mutta kun tilalle vaihdetaan 4-akselinen vetoauto perässään 5-akselinen kärry, niin tilaa ei ole senttiäkään liikaa.Sauvala ja kääntöpaikka

”Kääntöpaikat on usein mitoitettu siten, että ne ovat nykykalustolle pari-kolme metriä liian lyhyitä. Tämä asia olisi hyvä huomioida aina teitä kunnostettaessa. Tien varsien niitto auttaa myös pitämään tien rungon paremmin kuivana, jolloin se kestää paremmin liikennöintiä.”

”Käärmeitä syönyt mies”

Tapani Sauvala täyttää alkuvuodesta 2018 seitsemänkymmentä vuotta. Hän olisi voinut siirtyä eläkkeelle aiemminkin, mutta työstään nauttinut mies ei malttanut jättäytyä pois pyörien päältä ennen tätä vuotta.

”Työn haasteellisuus piti pihdeissään. Kun puukuorman irtiotto metsästä onnistuu vaikeissa olosuhteissa, voi aina tuntea aitoa ammattiylpeyttä. Puunajo on ihan oma lajinsa. Pitää olla sellainen käärmeitä syönyt mies, että viihtyy metsässä. Mustan tien tuijottajat ovat sitten erikseen”, Sauvala kuvailee pilke silmäkulmassaan.

Pitkäjännitteisyys onkin olennainen osa puuautoilijan ammattitaitoa. Vastoinkäymisten kohdatessa metsässä ei voi nostaa käsiä pystyyn.

”Onneksi olen välttynyt isommilta haavereilta, eikä kolareita osunut uralleni yhtään. Aina on metsästä lähdetty poiskin puutavara-autolla”, Sauvala tiivistää.

Hän myöntää, että kulunut syksy on ollut haikeatakin aikaa. Olo on hieman tyhjä, kun aamulla ei tarvitse hypätä puuauton puikkoihin. Kyselyjä puunajoon on tutuilta kollegoilta tullut tosin edelleen, mutta vielä mies ei ole hyttiin hypännyt.

”Kyllä minä kuitenkin aion uusia ajokortin tänä syksynä. Tässä iässä sen saa kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Voihan se olla, että keväthölseiden aikaan on jo päästävä puunajoon”, mies nauraa.