Riistametsänhoidon mahdollisuuksia

Isolle osalle metsänomistajista oma tila tarjoaa paljon muutakin iloa kuin puukauppatuloa. Omassa metsässä on mukava ulkoilla, tulistella, juoksuttaa koiraa tai lapsia, marjastaa ja metsästää. Tai vaikka toimittaa tyhjää. Monimuotoinen luontokokemus siis, jos puhutaan hetki nykyajan markkinamiesten kielellä. Tällaisella monikäyttötilalla metsätalouden on sovittava osaksi kokonaisuutta.

Talousmetsien luonnonhoito lähtee aina metsänomistajasta itsestään. Ammattilaisten rooli luontoarvojen vaalimisessa on kuitenkin suuri, sillä usein metsänomistaja ei tiedä eikä osaa kysyä luonnonhoidon mahdollisuuksista omissa metsissään. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys onkin ottanut käyttöön luonnonhoidon tarkistuslistan, joka on laadittu osana metsätalouden kestävyyden kehittämiseen tähtäävää Monimetsä-hanketta. Listan avulla maanomistajan on helppo hahmottaa luonnonhoidon mahdollisuuksia omalla tilallaan.

Säästöpuuryhmä

Kuvan säästöpuuryhmässä mäntyjen alla on lehtipuuta tarjoamassa suojaa. Maanmuokkaus on tehty sopivan kevyenä varustoa säästäen.

Riistametsänhoito, yksi luonnonhoidon osa-alueista, kiinnostaa monia metsänomistajia erityisesti, sillä metsästysharrastus on merkittävä yhdistävä tekijä muuten monimuotoisessa metsänomistajakunnassa. Riista kaipaa metsässä ruokaa sekä suojaa ja molempia on helppo järjestää pienillä teoilla kaikissa metsänkierron vaiheissa. Käytännössä riistametsänhoidolla pyritään parantamaan kanalintujen elinolosuhteita talousmetsissä, sillä linnut ovat metsästäjien tavoitelluinta saalista ja toisaalta juuri kanalinnut ovat herkkiä elinolosuhteiden muutoksille. Metsässä, jossa kanalinnut menestyvät, menestyvät muutkin lajit.

Pusikkoa ja varvikkoa

Uudistushakkuulla säästöpuuryhmät ovat olleet osa sertifioitua metsänhoitoa jo kauan ja ne tarjoavat osaltaan suojaa myös riistalle. Riistaa voidaan entisestään huomioida sijoittamalla säästöpuuryhmät alikasvokseltaan runsaisiin kohtiin, sillä isot puut eivät tarjoa vastaavaa suojaa kuin esimerkiksi tiukka kuusialikasvos. Kasvatuskelpoista alikasvosta kannattaa muutenkin hyödyntää uudistamisessa aina kun mahdollista, jolloin uudistusalalla on mahdollisimman paljon suojapaikkoja riistalle. Tämä on myös taloudellisesti järkevää viljelytyön tarpeen pienentyessä.

Päätehakkuualalla ravintokasvien ykkönen eli mustikka taantuu paahteisuuden takia. Mustikka kärsii entisestään mitä enemmän maanmuokkauksessa rikotaan maata ja sen seurauksena varpujen juuristoa. Maanmuokkaus tulisikin aina tehdä kevyimmällä mahdollisella menetelmällä uudistusalan ominaisuudet huomioiden. Jatkuvatoimisten, runsaasti maanpintaa rikkovien maanmuokkausmenetelmien (esim. äestys) sijaan riistametsänhoidossa suositaan kaivurityötä. Kaivurityössä pyritään edelleen käyttämään kevyintä mahdollista menetelmää; ojanaveroita tehdään vain välttämättömiin paikkoihin ja kuivemmilla paikoilla voidaan mätästyksen sijaan laikuttaa.

Taimikonhoidossa mahdollisesti jo uudistushakkuussa säästetyt riistatiheiköt jätetään luonnollisesti edelleen raivaamatta. Nykyinen Kemera-laki sallii riistatiheikköjä kymmenen prosenttia taimikonhoitokuvion pinta-alasta ilman vaikutusta tuen määrään. Käytännössä riistalle riittää 3-4 tiheikköä hehtaarille, 1-2 prosenttia pinta-alasta, eikä tiheikön tarvitse olla suuruudeltaan kuin joitakin neliöitä. Esimerkiksi puolenkymmentä tiukassa kasvavaa alikasvoskuusta muodostaa hienon riistatiheikön. Kanalinnut eivät viihdy ylitiheissä taimikoissa, koska linnun on kyettävä tarvittaessa pakenemaan lentäen. Oikein tehtynä taimikonhoito siis parantaa riistan elinoloja.

Monipuolisia ja monikerroksisia metsiköitä

Taimikonhoitovaiheessa on tärkeää jättää kasvamaan muutakin kuin pääpuulajia. Riista viihtyy parhaiten ns. kolmen puulajin metsässä eli kuviolta tulisi löytyä esimerkiksi kuusta, mäntyä ja lehtipuuta. Vaihtelu puustossa ja sen seurauksena latvuksessa lisää maahan pääsevän valon määrää, jolloin mustikka pärjää ja
ravintoa on riittävästi tarjolla. Puulajien monipuolisuus tulee säilyttää myös harvennushakkuissa. Jokainen marjanpoimija tietää, että puhtaan sulkeutuneen kuusikon hämärässä ei marjaa juuri synny. Riistametsänhoidon sivutuotteena syntyy siis hyviä marjapaikkoja myös metsänomistajalle!

Varttuneemmissa harvennusmetsissä ennakkoraivauksella voidaan pilata hyvä kanalintumetsä vuosikymmeniksi. Luonnostaan arat saalislajit välttelevät liian avaria metsiköitä. Puistomainen varttunut männikkö on kyllä sievä katsella, mutta riistalla ei ole siellä suojaa pedoilta. Ennakkoraivauksessa tulee poistaa vain hakkuukonetta haittaava alikasvos, sillä hyvässä riistametsässä on vaakanäkyvyys harvennuksen jälkeenkin korkeintaan seitsemänkymmentä metriä. Hakkuiden suunnittelussa voi lisäksi jättää pieniä osia kuviosta käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi korjuun kannalta hankalat jyrkät rinteet, kivikot tai erityisen märät painanteet ovat hyviä kohteita säästettäviksi.

Eri-ikäisrakenteinen riistametsä

Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa on mahdollista huomioida riista edellä mainituin keinoin ilman merkittäviä kustannuksia. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus tarjoaa sille soveltuvilla kohteilla vielä entistä paremman mahdollisuuden riistametsänhoitoon. Kun riistan vaatimusten (suoja ja ravinto) kannalta suurin haaste eli avohakkuu jää pois, on luonnollista, että eri-ikäisrakenteisissa metsissä kanalinnut voivat paksusti. Nuoremman ja vanhemman metsän vaihtelut, puulajien runsaus sekä alikasvos tarjoavat monipuolisen elinympäristön.

Riistametsänhoidosta kiinnostuneen maanomistajan kannattaa siis perehtyä myös eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mahdollisuuksiin omalla tilallaan. Lähes poikkeuksetta eri kasvatusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi samalla tilalla. Näin ollen maanomistajan ei suinkaan tarvitse muuttaa metsänhoitonsa kurssia täysin vaan eri hakkuutavat ja menetelmät sovitetaan kuviokohtaisesti osaksi kokonaisuutta.

Suomen metsäsektorilla menee tällä hetkellä lujaa ja uusia investointisuunnitelmia tuntuu löytyvän joka maakunnasta. Puunkäyttö tulee näiden investointien myötä lisääntymään tulevaisuudessa merkittävästi. Samaan aikaan keskustellaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla metsien käytön ympäristövaikutuksista. On tärkeää, että käytännön metsätaloudessa kiinnitetään huomiota myös luonnonhoitoon, jotta suomalaisen metsänhoidon maine kotona ja maailmalla säilyy hyvänä. Metsän arvo on muutakin kuin puuta!

 Henri M

 

Teksti ja kuvat: Henri Mommo