Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen hankintavastaavan tehtävästä eläköitynyt Juhani Leinonen aikoo nauttia luonnosta ja metsänhoitotöistä täysin siemauksin Kuusveden rantamaisemissa.

Leinonen puun takana"Minulle jäi työurasta metsänhoitoyhdistyksessä ihan älyttömän hyvä mieli. Nyt on kova polte tehdä omia asioita ja ennen kaikkea hoitaa metsiä", sanoo maaliskuun lopussa virallisesti eläkkeelle siirtynyt Juhani Leinonen

Leinosen Juhanin, tuttavallisemmin Jussin, kotitilan pihapiirissä on helppo ymmärtää, miksi 60-vuotias mies päätti jättäytyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle maaliskuun lopussa. Laukaassa Leinolan kylällä kaikki mitä luonnossa viihtyvä mies tarvitsee, on lähellä.

”Katso, eikös ole mahdottomasti rusakon jälkiä pihassa. Syötän niille omenoita, niin ne viihtyvät pihapiirissä. Tuolla pellon reunassa on evästä tarjolla ketullekin. Seuraavan kuun aikana täytyy kokeilla pyytää sitä”, Leinonen selvittää.

Hän sanoo harrastaneensa kalastusta ja metsästystä ”koltiaisesta” asti, verenperintönä. Avara luonto näyttäytyy edelleen tuvan ikkunasta moninaisena.

”Viime vuonna tässä pyöri kesy metsokukko keväästä syksyyn. Ikkunasta pystyimme seuraamaan, kun se hätisteli naapureita. Metso tunnettiin täällä kylällä Jooseppina. Välillä se istui puhelinlangalla naapurin pohjanpystykorvan haukuttavana”, kertoo Leinonen yhdessä Tuula-vaimonsa kanssa.

 Kivenheiton päässä Leinosten talosta on kirkasvetisen Kuusveden ranta. Isäntä vakuuttaa vaatimattomasti järven olevan ”helvetin hyvä kalajärvi”.

”No jos siellä viihtyy taimen, muikku ja siika, niin kyllä se jotain kertoo järvestä. Vaikka on Kuusvesikin rehevöitynyt takavuosista. Talviverkoilla olen tänäkin talvena saanut hyvin kuhia.”

Tuttuun yhdistykseen töihin

Eläkkeelle jääminen on iso muutos 38 vuoden yhtämittaisen toimihenkilöuran jälkeen.

”En pitänyt työurallani vuorottelu- tai muitakaan vapaita normaalien lomien lisäksi. Nyt jo tuntuu siltä, että eläkkeellä oloon taitaa tottua hyvinkin”, tammikuulta saakka lomia pitänyt Leinonen naurahtaa.

Leinosen työura alkoi Laukaan metsänhoitoyhdistyksessä toukokuussa 1980. Takana oli keskikoulu, Saarijärven metsäkoulu sekä metsätyönjohtajakoulu Tuomarniemellä Ähtärissä.

”Töitä oli tuolloin hyvin tarjolla. Metsälehdessä saattoi olla neljä sivua työpaikkailmoituksia. Halusin pysyä kotiseudulla, joten hain tuttuun yhdistykseen töihin kun paikka aukesi. Olinhan tehnyt siellä jo aiemmin risusavottahommia.”

Leinonen toimi Lievestuoreen alueella työnjohtajana ja metsäneuvojana aina vuoteen 2007 saakka. Kun Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelutoimintaa käynnisteltiin, siirtyi Leinonen korjuupalvelun hankintavastaavaksi pohjoiselle alueelle.

”Päivääkään en vaihtaisi työuralta pois. Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja yhdistyksessä sitä on saanut tehdä. Tuttuja asiakkaita ja työkavereita on varmasti satoja vuosien varrelta. Heille kaikille kuuluvat lämpimät kiitokset yhteistyöstä.”

Metsäala vapautunut kilpailulle

Vaikka metsäluonto rakentaa metsäalalle luontaisen rytminsä, on alalla tapahtunut Leinosen uran aikana isoja muutoksia. Yksi keskeisimmistä asioista on ollut sääntelyn väheneminen.

”Metsänomistajan päätösvalta on lisääntynyt paljon. Esimerkiksi lakisääteiset uudistamiskriteerit ovat poistuneet kokonaan, kun vielä 1980-luvulla oltiin erittäin tarkkoja siitä, millaista metsää sai päätehakata”, pohtii Leinonen.

Samalla kilpailu metsäalalla on lisääntynyt. Palveluntarjoajia on enemmän kuin koskaan aiemmin.

”1980-luvulla metsänhoitoyhdistyksissä tehtiin sitä työtä, mitä asiakkaat tilasivat. Tänä päivänä palvelut ja työt on aktiivisesti markkinoitava ja myytävä. Mutta minusta kehitys on ollut tervettä, metsänomistajalla on aito mahdollisuus valita kenen kanssa asioi.”

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Leinonen uskoo menestyvän kilpailussa loistavasti.

”Toimihenkilöt ja yrittäjät ovat huippuammattilaisia, resurssit kunnossa, ja palveluita kehitetään metsänomistajien tarpeiden ja muuttuvan toimintaympäristön mukaan. En näe mitään syytä miksei Päijänteen Metsänhoitoyhdistys menestyisi tulevaisuudessakin.”

Korjuupalvelu on lunastanut paikkansa

Leinosen puupinoPäijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu teki hiljattain ensiharvennusta Leinosen metsässä. "Korjuupalvelun hyvään työjälkeen voi luottaa. Siksi moni metsänomistaja haluaa asioida suoraan korjuupalvleun kanssa", sanoo Leinonen.

 Korjuupalvelu on reilussa kymmenessä vuodessa vakiintunut osaksi yhdistyksen jokapäiväistä toimintaa. Leinosen työtä hankintavastaavana jatkaa Joonas Huovila.

”Uskon, että korjuupalvelulla on tärkeä merkitys paitsi metsänomistajien, myös puuta jalostavien pk-yritysten näkökulmasta. Sähköiset kauppapaikat, kuten Kuutio, tekevät toiminnasta entistäkin läpinäkyvämpää, mikä on erittäin hyvä asia”, Leinonen painottaa.

Usealle puunjalostajalle Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu on toimittanut puuta jo vuosikymmenen ajan.

”Se kertoo, että olemme osanneet toimia luotettavasti ja ammattimaisesti. Toimitusvarmuus ja laatu ovat asioita, joita korjuupalvelun asiakkaat arvostavat.”

leinonen ja voorti 9729”Metsä kasvaa, kun sille annetaan mahdollisuus kasvaa”

Jos on Leinoseen tarttunut metsä- ja kalamiehen geenit, niin on miestä pyöritelty ilmeisesti poikasena pihkassakin. Kotitilan esimerkillisen hyvin hoidetuissa metsissä mies viihtyy nimittäin erityisen hyvin.

”Raivaussahan kanssa on tullut vietettyä eräskin ilta metsässä. Kunhan lumet hupenevat, niin pistän taas  sahan käyntiin.”

Leinonen on huomannut vuosien mittaan puuston kasvun kiihtyneen huimasti.

”Metsä kasvaa, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. Uuden puusukupolven kymmenen ensimmäistä vuotta ovat ratkaisevan tärkeitä. Varhaisperkaus ja taimikonhoito on tehtävä juuri oikeaan aikaan. Kun päästään ensiharvennusvaiheeseen, niin aikaikkuna on vähän laveampi.”

Leinonen muistelee, että 1980-luvulla päätehakkuuleimikkoa päiviteltiin erityisen hyväksi, jos kuutiomäärä kipusi yli kahteensataan hehtaarilla.

”Nyt asia on päinvastoin. On kummallista, jos aukolla puumäärä jää alle kahdensadan motin. Se on vuosikymmenten järkiperäisen työn tulosta.”

Tähän menestyksekkääseen urakkaan on Leinosenkin leimakirves jättänyt oman jälkensä.

Näppärän kokoisen "Voortin" Leinonen lyö käyntiin lumitöihin ja polttopuun tekoon lähdettäessä.

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen