Ulkoilureitti1Reittitoimitus on jo täytäntöönpanoa

Tämän artikkelin tarkoituksena on muistuttaa maanomistajia siitä, että kunnan suunnitellessa moottorikelkkailureittiä tai ulkoilureittiä yksityisten maanomistajien maille, voidaan reittisuunnitelma hyväksyä myös ilman maanomistajien suostumusta. Kuin myös ennen kaikkea siitä, että varsinaisessa maanmittauslaitoksen rasitetoimituksessa, joka perustuu kunnan viranomaisen tekemään lainvoimaiseen reittisuunnitelmaan, maanomistajan on myöhäistä vaatia muutosta reitin toteutusedellytyksiin. Maanomistajan on huomattava osallistua prosessiin jo asian ensimmäisessä vaiheessa eli silloin, kun kunta tekee reittisuunnitelmaa. Kunnan tekemästä reittisuunnitelmasta voi tehdä kunnalle oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta ja tämän jälkeen korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Tässä menettelytapa poikkeaa useimmista toimituksista, joissa maanmittauslaitos toimii edellytys-, tarve ja haitta-arvioinnin ensiasteena.

Edellytykset ratkaistaan suunnitelmavaiheessa

Reittisuunnitelman hyväksyminen ja reittitoimitus ovat reitin perustamiseen liittyviä erillisiä vaiheita sekä päätöksenteon kohteen että toimivaltaisen viranomaisen ja muutoksenhaun osalta. Tarkoituksena ei ole, että kunnassa reittisuunnitelmaa laadittaessa ratkaistavina olleet kysymykset ratkaistaisiin osaksikaan uudestaan maanmittauslaitoksen reittitoimituksessa. Näin on, vaikka reittisuunnitelmaa koskeva kunnan viranomaisen päätös ja maanmittauslaitoksen toimittama reittitoimitus liittyvät tietysti kiinteästi toisiinsa siten, että lainvoimainen reittisuunnitelma muodostaa perustan reittitoimitukselle.

Sovellettavat säännökset löytyvät maastoliikennelaista. Moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maanomistajan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maanomistajalle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, missä vaiheessa reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset tutkitaan. Tähän on korkein oikeus ottanut kantaa 24.5.2018 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2018:42.

Ennakkopäätöksen mukaan säännösten sijoittaminen reittitoimitusta koskevan maastoliikennelain 16 §:n yhteyteen viittaisi siihen, että kysymys olisi jo reittitoimituksen yhteydessä arvioitavista edellytyksistä. KKO:n mukaan edellytysten arviointi liittyy niihin kysymyksiin, jotka ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallassa ja jotka sen on otettava huomioon reittisuunnitelmaa hyväksyessään. Reittisuunnitelmassa osoitetaan reitin kulku, joka liittyy kunnan maankäytönsuunnitteluun. Tämän vuoksi reitin tarpeellisuus liikenneväylänä sekä kunnan virkistyskäytön kannalta samoin kuin reitin mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevat reitin kulkua suunniteltaessa arvioitaviksi. Kyse on kunnan maankäytölliseen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Käytännössä maanmittauslaitoksen reittitoimitus on jo suunnitelman täytäntöönpanoa, eikä siinä tutkita enää toteuttamisedellytyksiä lainkaan.

Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä (KHO 2014:65) ilmenee, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten moottorikelkkailureitin perustamisedellytysten toteutuminen arvioidaan reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä, jolloin päätöksen laillisuus tulee arvioitavaksi mahdollisen muutoksenhaun johdosta hallintolainkäyttöasiana.

Vastaavanlaisella kaksivaiheisella menettelyllä perustetaan ulkoilulain mukainen ulkoilureitti. Ulkoilulain sääntelystä ilmenee moottorikelkkailureittejä sääntelevää maastoliikennelakia yksiselitteisemmin, että reitin perustamisen edellytykset arvioidaan jo reittisuunnitelmaa laadittaessa.

Edellä esitetystä huolimatta haitattomuutta ja tarpeellisuutta koskevat säännökset voivat toki olla merkityksellisiä myös varsinaisessa reittitoimituksessa, kun reittisuunnitelman puitteissa päätetään reitin yksityiskohtaisesta käytännön toteuttamisesta maastossa. Reitin sijoittamista maastoon ei välttämättä arvioida reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä samalla yksityiskohtaisuudella kuin miten se on määritettävä reittitoimituksessa. Tällöin kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että arvioitaisiin uudelleen reitin tarpeellisuutta tai haitattomuutta koskevat edellytykset lainvoiman saaneen reittisuunnitelman osalta, vaan reittitoimituksessa kysymys on enää reittisuunnitelman puitteissa tehtävistä käytännöntoteutusratkaisuista.

Oikeudenmenetysten välttämiseksi maanomistajan on syytä osallistua asiaan jo siinä vaiheessa, kun reittisuunnitelma on kunnassa vireillä.

Saari Elina

Elina Saari

asianajaja