Hyväkuntoinen metsäautotie mahdollistaa puunkuljetukset ympäri vuoden. Talvien lämmetessä teiden merkitys metsätaloudessa korostuu.

Jarmo ja ErkkiKeski-Suomesta löytyy satoja kilometrejä tyypillisesti 1970 – 80-luvuilla rakennettuja metsäautoteitä, jotka vaativat peruskunnostusta. Mutta mistä tietää, milloin olisi syytä ryhtyä toimeen?

”Jos tiellä joutuu kiertelemään autolla pintaan nousseita kiviä, pientareet ovat pusikoituneet, tai vesi seisoo ojissa, on kunnostustarve yleensä syytä kartoittaa”, listaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen tie- ja oja-asiantuntija Erkki Jalkanen.

Metsätien kunnostukseen pätee pitkälti sama nyrkkisääntö kuin taimikonhoitoon.

”Jokainen viivytelty vuosi lisää työstä aiheutuvia kustannuksia. Toimeen kannattaa tarttua mieluummin aikaisin kuin myöhään”, vahvistaa Päijänteen yhdistyksessä Jyväskylän eteläpuolisilla alueilla tie- ja oja-asiantuntijana toimiva Jarmo Ukkonen.

Todennäköisesti leudot talvet ja venyvät kelirikkojaksot rasittavat tulevaisuudessa teitä entistä enemmän.

”Laadukkaaseen metsätiehen kannattaa panostaa, jotta puunkorjuu- ja kuljetus on mahdollista myös sulan maan aikaan. Metsänomistajalle investointi maksaa itsensä takaisin metsätilan arvonnousun ja kesäleimikoista maksettavan paremman puunhinnan muodossa”, Jalkanen perustelee. 

Kuinka asia vireille?

Kun metsänomistaja tai tiekunta haluaa selvittää metsäautotien kunnostustarpeen, kannattaa ensimmäiseksi ottaa yhteyttä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoihin.

”Kartoitamme kunnostustarpeen, laadimme kustannusarvion sekä järjestämme alkupalaverin, jossa tieosakkaiden kanssa voidaan keskustella eri vaihtoehdoista. Nämä palvelut ovat asiakkaille maksuttomia”, kuvailee Jalkanen.

Jos tiekunta löytää yhteisen näkemyksen tien kunnostamisesta, vaatii asian vireillepano tiekunnan kokouksen päätöksen. Jos tiekuntaa ei ole, on sen perustaminen usein järkevä vaihtoehto.

”Mutta jos tiessä on vain muutama osakas, ja heillä on yhteinen näkemys hankkeesta, voidaan laatia myös keskinäinen tiesopimus. Tällöin ei tosin synny virallisia pysyviä tieoikeuksia”, muistuttaa Jarmo Ukkonen.

Avaimet käteen -paketti

Metsäautotien peruskunnostushankkeen toteutukseen Päijänteen Metsänhoitoyhdistys tarjoaa kaikki tarvittavat palvelut, joten tiekunnille projekti on vaivaton.

”Palvelupakettiimme kuuluvat suunnittelutyöt maastossa ja paperilla, rahoituksen suunnittelu ja kemera-tukien hakeminen hankkeelle, tarvittavien lupien ja lausuntojen hakeminen, neuvottelut metsänomistajien kanssa sekä varsinaiset käytännön toteutustyöt avaimet käteen -periaatteella”, listaa Jalkanen.

Sujuvimmillaan tiehanke voidaan viedä alusta loppuun noin vuodessa.

”Esimerkiksi nyt talvella on hyvä aika laittaa asioita vireille, jolloin töihin päästään todennäköisesti jo ensi kesänä,” Jalkanen vinkkaa.

Tärkeintä on, että tieosakkailla on yhtenäinen näkemys kunnostushankkeen eduista ja he sitoutuvat siihen mukaan.

”Tiellä on usein monia käyttötarkoituksia ja osakkailla erilaisia näkemyksiä. Asioista avoimesti keskustelemalla niihin yleensä löydetään ratkaisut. Riitatilanteissa tiehanke voi pahimmillaan venyä vuosikausia, mikä ei ole kenenkään etu”, sanoo Ukkonen.

Noin kympin metri

Metsätien perusparannuksen käytännön toteutusvaiheessa tien rungosta kaivetaan pintaan nousseet kivet pois ja runko muotoillaan uudestaan. Samalla tieojat aukaistaan ja tarvittaessa tehdään uusia ojia.

”Lähtötilanteesta riippuen voidaan uusia myös rumpuja sekä tehdä ohitus- ja kääntöpaikkoja. Lopuksi tielle ajetaan uusi murskekerros”, kuvailee Jalkanen.

Metsäautotien perusparannuksen kokonaiskustannukset vaihtelevat, mutta Ukkosen mukaan yleensä liikutaan noin 10 – 12 euron metrihinnoissa.

”Kunnostushankkeeseen on mahdollista saada valtiolta kemera-tukea 35 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Uuden tien rakentamiseen tuki on 20 prosenttia.”

 

”Aura ei pauku kiviin”

kuva 0761Päijänteen Metsänhoitoyhdistys toteutti tänä vuonna metsäautotien perusparannushankkeen alkujaan 1980-luvun alussa rakennetulla Kinnasvuoren metsäautotiellä Jyväskylän Vesangassa.

”Tie oli sellaisessa kunnossa, että henkilöautolla joutui kiertelemään kiviä. Traktorin etuaurakin paukkui talvella kiviin. Notkopaikoissa seisoi vesi, ja jos tiellä liikkui keväällä, niin siihen jäi syvät urat”, kuvailee lähtötilannetta Mikko Siloma, yksi tien kuudesta osakkaasta.

Siloma käynnisti kunnostushankkeen yhdessä veljensä Erkki Siloman kanssa keskustelemalla muiden osakkaiden kanssa. Koska kunnostustarpeesta oli yhteinen näkemys, Siloma otti yhteyttä Päijänteen Mhy:n tie- ja oja-asiantuntija Erkki Jalkaseen.

”Yhdistys teki hankkeesta kustannusarvion ja haimme tielle tietoimituksen. Meillä ei ollut tiekuntaa, joten sellainen perustettiin ja tiekunta teki päätöksen perusparannuksesta”, Mikko Siloma kertoo.

Alusta loppuun 1,5 kilometrin mittaisen tien perusparannus eteni noin vuodessa.

”Hanke laitettiin vireille vuoden 2015 syksyllä, tietoimitus pidettiin huhtikuussa, osakkaat poistivat itse puuston penkoilta, tierunko kaivettiin heinäkuussa ja nyt syyskuussa 2016 pintaan ajettiin vajaat 1 000 tonnia mursketta. Meidän työtä helpotti paljon se, että osakkaat olivat yksimielisiä päätöksessä ja Mikko toimi aktiivisena asiamiehenä tiekunnan puolelta”, kiittelee Erkki Jalkanen.

Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 15 500 euroa, missä myös pysyttiin. Valtion kemera-tukea hanke sai 40 prosenttia kustannuksista (1.4.2016 jälkeen tuki 35 %). Silomat uskovat, että tie pysyy hyvin hoidettuna kunnossa jälleen useamman vuosikymmenen.

”Kustannus on kohtuullinen, ja onhan jo äiti aikoinaan opettanut, että tällaisiinkin asioihin kannattaa varautua jo etukäteen. Teemme hankintahakkuita ja polttopuita omilla palstoillamme, joten uusi tie helpottaa liikkumista. Eikä muuten kolise enää aurakaan kiviin”, miehet toteavat tyytyväisinä.

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

Uusien, valtion tukiin oikeuttavien raivaushankkeitten hyväksyntä pysähtyi toukokuussa, taimikoitten ja risukoitten kasvu ei.

Taimikot vaativat huolenpitoa, vaikka tukieuroja ei olisi saatavillakaan. Valtion varoista on tuettu metsänhoitoa vuosikymmeniä. Nykyinen Kemera-laki (kestävän metsätalouden rahoituslaki) on voimassa vuoteen 2020. Viimeisimmät muutokset lakiin tuli 18.4.2016 alkaen, mikä mahdollisti muun muassa sen, että tukirahojen vähyyden vuoksi hakemusten käsittely keskeytettiin tältä vuodelta 7.5.2016.

Esa raivaaRuotsin malliin?

Julkisuudessa on heitelty syystäkin ajatuksia nykyisen kankean Kemera-lain tilalle yksinkertaisemmasta kannustinjärjestelmästä. Toki on muistettava, että EU asettaa omat vaatimuksensa ja rajoituksensa Kemeralle ja erilaisille tukimuodoille, mutta esimerkiksi metsänhoitokulujen tuplavähennysoikeus, olisi varmasti yksi varteenotettava vaihtoehto ja voitaisiin toteuttaa ilman byrokratiaa ja paperisotaa.

Ruotsissa tukien maksu loppui 1990-luvun alussa. Alkunotkahduksen jälkeen taimikonhoitomäärät ovat pikku hiljaa nousseet entiselle tasolle.

Hoidettu metsä on omaisuutena arvokkaampi

Vaikka lisävaroja Kemeraan yritetään kaikin keinoin saada, on varojen saanti epävarmaa ja pitkissä kantimissa. Ajankohtaiset ja tarpeelliset varhaisperkaukset ja taimikonhoidot kannattaa ehdottomasti tehdä ajallaan ilman tukeakin. Viivästynyt raivaustyö tulee aina kalliimmaksi kuin ajallaan tehty. Jokainen hukattu ja lykätty vuosi alentaa myös taimikon kasvukykyä. Hoitamaton taimikko riukuuntuu ja menee pahimmassa tapauksessa pilalle.

Etenkin kaikista tärkeimmän varhaisperkauksen kustannus metsänhoitoyhdistyksellä teetettynä on varsin maltillinen ilman tukeakin ja koko kulu on metsäverotuksessa vähennyskelpoinen. Teetitpä työn vieraalla tai teet itse, palkintona on parempi metsän tuotto. Lisäksi hoidettu metsä on aina ilo silmälle ja ennen kaikkea omaisuutena arvokkaampi.

Estä vesakoitumista

Varhaisperkauksessa nuoresta taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavaa puustoa. Varhaisperkauksen oikea ajoitus on erittäin tärkeä.

Kasvupaikan viljavuus sekä vesakon pituus ja tiheys vaikuttavat hoitotarpeeseen ja sen ajankohtaan. Jos kilpaileva puusto ei uhkaa kasvatettavia taimia, varhaisperkausta ei tarvita. Tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kilpailevien lehtipuiden havupuita nopeampi varhaiskehitys. Jos havupuut ja lehtipuut ovat tasapituisia kasvukauden alussa, lehtipuut ovat selkeästi etukasvuisia jo saman kasvukauden lopussa.Helmet taimikosta

Lehtipuut vesovat vähiten, kun ne kaadetaan juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi. Jos vesakko on tiheää, työ käy joutuisammin lehdettömänä aikana.

Taimikon alkuvaiheen raivaukset ovat tulevan metsän kehityksen kannalta kaikkein tärkein työvaihe.

Uusien hakemusten käsittely keskeytyi 7.5.2016, hakusulku edelleen voimassa

Maa- ja metsätalousministeriö päätti keskeyttää uusien Kemera-hakemusten käsittelyn taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja terveyslannoituksen osalta.

Kyseisiä tukia koskevat hakemukset, jotka ovat tulleet vireille viimeistään 6.5.2016, ratkaistaan tänä vuonna siltä osin kuin varoja on käytettävissä. Sen sijaan uudet hakemukset, jotka tulevat vireille 7.5.-31.12.2016 välisenä aikana, hylätään.

Viimeistään 6. toukokuuta vireille tulleet hakemukset ratkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä, sen mukaan, minkä verran kullekin toimenpiteelle on varoja jäljellä. Tuki maksetaan hankkeiden valmistuttua toteutusilmoituksen jättämisen jälkeen. Jos vuoden 2016 varat loppuvat kesken, siirretään jäljelle jääneet, viimeistään 6.5.2016 tehdyt hakemukset käsiteltäviksi vuonna 2017. Mikäli tuolloinkaan ei varoja ole käytettävissä, hakemukset hylätään.

Metsänhoitotöiden, sekä tie- ja ojahankkeiden tukitasot 18.4.2016 alkaen:

Juurikäävän torjuntaan ei saa enää Kemera-tukea, mutta laki velvoittaa torjumaan juurikääpää kesähakkuissa. Torjuntavelvollisuus on hakkuuoikeuden haltijalla. Nuoren metsän hoidon Kemera-tuki ohjataan riukuuntuneiden nuorten metsien hoitoon. Muutoksia tuli myös lannoitusten osalta, eli metsien terveyslannoitus rajataan boorilannoitukseen ja suometsissä tehtävään tuhkalannoitukseen. Boorilannoitusta tuetaan myös kivennäismailla.

Tuet 18.4.2016 alkaen:
Taimikon varhaishoito                        160 €/ha
Nuoren metsän hoito                           230 €/ha
Nmh+pienpuun keruu                         430 €/ha
Terveyslannoitus                                  30 % kokonaiskustannuksista
Suometsän hoito                                  30 % (keskinen Suomi)
Tien perusparannus                              45 % (keskinen Suomi)
Uusi tie                                                 35 % (keskinen Suomi)

lesken asumisoikeus syrjäyttää lakiosaperillisen oikeuden

 

Laissa ei ole säädetty siitä, voiko leski saada hyväkseen sekä asumisoikeuden että hänen hyväkseen tehdyn omistusoikeustestamentin oikeudet. Tänään esiteltävässä esimerkkitapauksessa Korkein oikeus on ratkaissut kysymyksen siitä, voiko leski yhtä aikaa vedota sekä lesken hyväksi tehtyyn testamenttiin että perintökaaren mukaiseen asumisoikeuteen ja samalla maksaa lakiosat asumisoikeuden rasittamalla omaisuudella (KKO 2012:90).

LakinurkkaanAsian tausta. Aviopuolisot olivat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, jonka mukaan toisen heistä kuoltua leski saa täyden ja rajoittamattoman omistusoikeuden ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen. Lisäksi testamentissa oli määrätty, että jos lapset vaativat lakiosaansa, on leskellä oikeus suorittaa lakiosat rahana. Ensiksi kuolleen puolison jälkeen jäi leski ja ensiksi kuolleen puolison lapset. Puolisoiden omaisuus koostui lähes pelkästään asunto-osakkeesta, jonka puolisot omistivat puoliksi. Leski vetosi oikeuteensa pitää asunto jakamattomana hallinnassaan (PK 3:1a) ja lisäksi leski ilmoitti, ettei hän käytä oikeuttaan maksaa lakiosat rahana, vaan hän suorittaa lakiosat antamalla rintaperillisille omistusoikeuden osaan asunto-osakkeista. Pesänjakajan toimittaman perinnönjaon jälkeen lesken omistusosuus asunto-osakkeesta oli noin 75 %:a ja useiden lakiosaperillisten omistusosuudet yhteensä noin 25 %:a. Lakiosaperillisten osuutta jäi rasittamaan lesken hallintaoikeus. Yksi rintaperillinen moitti pesäjakajan ratkaisua, koska hänen mielestään leski ei voinut vedota yhtä aikaa sekä omistusoikeustestamenttiin että asumisoikeuteen eikä maksaa lakiosia asumisoikeuden rasittamalla omaisuudella. Moittijan mukaan lesken asumisoikeus on rauennut, kun leski on saanut testamentilla omistusoikeuden asuntoon eikä leski toisaalta tarvitse lain turvaamaa asumisoikeutta, koska hän on saanut omistukseensa kodiksi sopivan asunnon.

Pesänjakajan päätös ei muuttunut käräjäoikeudessa, hovioikeudessa eikä korkeimmassa oikeudessa.

Päätöksen perusteluja. Perintökaaren mukaan leski saa rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan lesken kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly lesken omaan varallisuuteen (PK 3:1a). Lesken asumisoikeus on kuolinpesästä annettavien etuuksien toteuttamisjärjestyksessä asetettu lakiosaoikeuden edelle. Lain sanamuodon mukaan lesken asumisoikeus syrjäyttää sekä testamentinsaajan että rintaperillisen oikeuden. Lakiosa toteutetaan perinnönjaossa vasta lesken asumisoikeuden jälkeen. On myös huomattava, että tässä tapauksessa testamentin mukaan leskellä olisi ollut halutessaan oikeus maksaa lakiosat rahana. Leski ei ole tätä oikeutta halunnut käyttää. Leskellä ei testamentin mukaan ollut velvollisuutta maksaa lakiosia rahana. Kuolinpesässä ei velkojen maksun jälkeen ollut asunnon lisäksi juurikaan muuta omaisuutta, eikä leski ole velvollinen maksamaan lakiosia pesän ulkopuolisilla rahavaroilla (esim. laina). Tämän vuoksi lakiosa on voitu suorittaa antamalla rintaperillisille omistusosuudet asunto-osakkeista, joita osuuksia rasittaa lisäksi lesken asumisoikeus. Näin ollen kuolinpesässä, jossa ei ole muuta omaisuutta kuin asunto, voi lesken asumisoikeus jäädä rasittamaan lakiosaa. Tällaisessa tilanteessa oppi siitä, että lakiosa on annettava rasituksista vapaana, ei toteudu.

Seuraamuksia. Lesken asema on vahva ja turvattu. Lesken asumisoikeuden vahvuus edellä esitetyn kaltaisessa etujen ristiriitatilanteissa voi tehdä lakiosaperillisten aseman erittäinkin heikoksi. Edellä esitetyssä esimerkkitapauksessa rintaperillinen sai pienen prosenttiosuuden asunto-osakkeesta ja tätä oikeutta jäi vielä rasittamaan lesken asumisoikeus. Käytännössä tällaisella oikeudella ei ole rintaperilliselle mitään arvoa lesken eläessä. Toisin sanoen rintaperillisen lakiosaoikeus on muuttunutkin jälkiperintöoikeudeksi lesken jälkeen. Erityisesti ongelmia voi syntyä ainakin seuraavissa tilanteissa: a) puolisoiden lapset eivät ole yhteisiä, b) leski on varakas, c) rintaperilliset ovat alaikäisiä tai muutoin ensiksi kuolleesta puolisoista taloudellisesti riippuvaisia.

Ongelmien välttäminen. Ristiriitatilanteita voidaan välttää laatimalla testamentti huolellisesti. Testamentissa ei voida heikentää lesken lakisääteistä asumisoikeutta. Sen sijaan testamentissa voidaan määrätä erilaisia ehtoja. Testamentintekijä voi esimerkiksi määrätä, että leski saa tietyn omaisuuden omistusoikeuden, jos leski maksaa lakiosat rahana. Testamentissa voi myös määrätä, että leski saa omistusoikeuden vain, jos leski ei vetoa asumisoikeuteensa. Tällöin leski joutuu valitsemaan, kumpaan oikeuteensa hän vetoaa. Lesken asema on turvattu, mutta edellä esitetyn kaltaisia ristiriitoja lakiosaperillisten kanssa ei synny.

Elina Saari
Asianajaja

Syksy on oivallista aikaa omatoimiselle metsänomistajalle tehdä raivuutöitä. Kättensä jäljen näkee heti - metsä ja mieli kiittää. Yksi tärkeimpiä asioita raivuutöissä on valjaiden säätö. Kun valjaat on säädetty oikeaoppisesti, kevenee raivaussahan kanssa työskentely huomattavasti ja työ käy mielekkäämmäksi. Alle olemme koonneet tiivistetyt ohjeet valjaiden säädöstä. Tulosta ohjeet ja käytä hyväkseksi.

  1. Kiristä lantiovyö tiukalle ja nosta saha ripustuskoukkuun.
  2. Kiristä kainalohihna siten, että keskuskappale asettuu rintakehän keskelle.
  3. Säädä ripustuskoukun korkeus olkahihnoista siten, että koukku asettuu n. 10 cm lantionpään alapuolelle ja kyynärpäiden ollessa vartalossa kiinni käsivarret on n. 135 asteen kulmassa.
  4. Säädä olkahihnojen keskinäinen suhde siten, että sahan paino asettuu tasaisesti molemmille olkapäille.
  5. Siirrä kahvastoa sivusuunnassa siten, että vasen kahva asettuu vasemman olkapään kohdalle.
  6. Säädä kahvakulma siten, että terän ollessa työkorkeudella (n. 15 cm maasta) ja kyynärpäiden kiinni vartalossa, käsivarret n. 135 asteen kulmassa alaspäin, ranteet tulevat suoraksi (käsivarren jatkona).
  7. Säädä ripustuskoukun paikka sahan rungolla siten, että terä ei painu maahan tankki tyhjänäkään.
  8. Säädä ripustuskoukun kulma sahan rungolla siten, että kahvasto asettuu käsin koskematta vaakasuoraan.
  9. Säädä lonkkakoteloa siten, että sahan terä asettuu vartalon keskilinjalle.

saato 1saato 2

Kaikkien säätöjen jälkeen sinulla tulisi olla ylävartalossasi tasaisen ahdistava olo, ote kahvoista on luonteva, kyynärpäät kiinni vartalossa, terä irti maasta ja terä asettuu käsin kahvoihin koskematta vartalon keskilinjalle.