Uusien, valtion tukiin oikeuttavien raivaushankkeitten hyväksyntä pysähtyi toukokuussa, taimikoitten ja risukoitten kasvu ei.

Taimikot vaativat huolenpitoa, vaikka tukieuroja ei olisi saatavillakaan. Valtion varoista on tuettu metsänhoitoa vuosikymmeniä. Nykyinen Kemera-laki (kestävän metsätalouden rahoituslaki) on voimassa vuoteen 2020. Viimeisimmät muutokset lakiin tuli 18.4.2016 alkaen, mikä mahdollisti muun muassa sen, että tukirahojen vähyyden vuoksi hakemusten käsittely keskeytettiin tältä vuodelta 7.5.2016.

Esa raivaaRuotsin malliin?

Julkisuudessa on heitelty syystäkin ajatuksia nykyisen kankean Kemera-lain tilalle yksinkertaisemmasta kannustinjärjestelmästä. Toki on muistettava, että EU asettaa omat vaatimuksensa ja rajoituksensa Kemeralle ja erilaisille tukimuodoille, mutta esimerkiksi metsänhoitokulujen tuplavähennysoikeus, olisi varmasti yksi varteenotettava vaihtoehto ja voitaisiin toteuttaa ilman byrokratiaa ja paperisotaa.

Ruotsissa tukien maksu loppui 1990-luvun alussa. Alkunotkahduksen jälkeen taimikonhoitomäärät ovat pikku hiljaa nousseet entiselle tasolle.

Hoidettu metsä on omaisuutena arvokkaampi

Vaikka lisävaroja Kemeraan yritetään kaikin keinoin saada, on varojen saanti epävarmaa ja pitkissä kantimissa. Ajankohtaiset ja tarpeelliset varhaisperkaukset ja taimikonhoidot kannattaa ehdottomasti tehdä ajallaan ilman tukeakin. Viivästynyt raivaustyö tulee aina kalliimmaksi kuin ajallaan tehty. Jokainen hukattu ja lykätty vuosi alentaa myös taimikon kasvukykyä. Hoitamaton taimikko riukuuntuu ja menee pahimmassa tapauksessa pilalle.

Etenkin kaikista tärkeimmän varhaisperkauksen kustannus metsänhoitoyhdistyksellä teetettynä on varsin maltillinen ilman tukeakin ja koko kulu on metsäverotuksessa vähennyskelpoinen. Teetitpä työn vieraalla tai teet itse, palkintona on parempi metsän tuotto. Lisäksi hoidettu metsä on aina ilo silmälle ja ennen kaikkea omaisuutena arvokkaampi.

Estä vesakoitumista

Varhaisperkauksessa nuoresta taimikosta poistetaan kasvatettavien taimien kehittymistä haittaavaa puustoa. Varhaisperkauksen oikea ajoitus on erittäin tärkeä.

Kasvupaikan viljavuus sekä vesakon pituus ja tiheys vaikuttavat hoitotarpeeseen ja sen ajankohtaan. Jos kilpaileva puusto ei uhkaa kasvatettavia taimia, varhaisperkausta ei tarvita. Tarvetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon kilpailevien lehtipuiden havupuita nopeampi varhaiskehitys. Jos havupuut ja lehtipuut ovat tasapituisia kasvukauden alussa, lehtipuut ovat selkeästi etukasvuisia jo saman kasvukauden lopussa.Helmet taimikosta

Lehtipuut vesovat vähiten, kun ne kaadetaan juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä. Ajankohtaa tärkeämpää on kuitenkin, että työ tulee tehdyksi. Jos vesakko on tiheää, työ käy joutuisammin lehdettömänä aikana.

Taimikon alkuvaiheen raivaukset ovat tulevan metsän kehityksen kannalta kaikkein tärkein työvaihe.

Uusien hakemusten käsittely keskeytyi 7.5.2016, hakusulku edelleen voimassa

Maa- ja metsätalousministeriö päätti keskeyttää uusien Kemera-hakemusten käsittelyn taimikon varhaishoidon, nuoren metsän hoidon ja terveyslannoituksen osalta.

Kyseisiä tukia koskevat hakemukset, jotka ovat tulleet vireille viimeistään 6.5.2016, ratkaistaan tänä vuonna siltä osin kuin varoja on käytettävissä. Sen sijaan uudet hakemukset, jotka tulevat vireille 7.5.-31.12.2016 välisenä aikana, hylätään.

Viimeistään 6. toukokuuta vireille tulleet hakemukset ratkaistaan niiden saapumisjärjestyksessä, sen mukaan, minkä verran kullekin toimenpiteelle on varoja jäljellä. Tuki maksetaan hankkeiden valmistuttua toteutusilmoituksen jättämisen jälkeen. Jos vuoden 2016 varat loppuvat kesken, siirretään jäljelle jääneet, viimeistään 6.5.2016 tehdyt hakemukset käsiteltäviksi vuonna 2017. Mikäli tuolloinkaan ei varoja ole käytettävissä, hakemukset hylätään.

Metsänhoitotöiden, sekä tie- ja ojahankkeiden tukitasot 18.4.2016 alkaen:

Juurikäävän torjuntaan ei saa enää Kemera-tukea, mutta laki velvoittaa torjumaan juurikääpää kesähakkuissa. Torjuntavelvollisuus on hakkuuoikeuden haltijalla. Nuoren metsän hoidon Kemera-tuki ohjataan riukuuntuneiden nuorten metsien hoitoon. Muutoksia tuli myös lannoitusten osalta, eli metsien terveyslannoitus rajataan boorilannoitukseen ja suometsissä tehtävään tuhkalannoitukseen. Boorilannoitusta tuetaan myös kivennäismailla.

Tuet 18.4.2016 alkaen:
Taimikon varhaishoito                        160 €/ha
Nuoren metsän hoito                           230 €/ha
Nmh+pienpuun keruu                         430 €/ha
Terveyslannoitus                                  30 % kokonaiskustannuksista
Suometsän hoito                                  30 % (keskinen Suomi)
Tien perusparannus                              45 % (keskinen Suomi)
Uusi tie                                                 35 % (keskinen Suomi)

Mäntypikkutukit jalostuvat liimapuulevyiksi Kohiwoodin tuotantolaitoksilla Soinissa.

 

Kohiwood1Soinissa Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajamailla toimiva Kohiwood Oy on erikoistunut pieniläpimittaisten tukkien jalostamiseen. Yhtiön sahan läpi jatkojalostukseen kulkee vuosittain noin viisi miljoonaa pikkutukkia.

”Käyttämiemme tukkien järeys on pieni, keskimäärin alle 50 litraa. Sahaamme pääasiassa puita, joiden latvaläpimitta on 8,5 – 18 senttiä ja pituudet 255 tai 310 senttiä”, kertoo Kohiwoodin toimitusjohtaja Hannu Suni.

Vuonna 1987 perustettu Kohiwoodin saha on kasvanut ja kehittynyt moderniksi tuotantolaitokseksi, jonka päätuote on nykyään männystä valmistettu liimapuulevy. 

”1990-luvun alussa aloitimme liimalevytuotannon ja vuonna 2000 uudistimme sahan kokonaisuudessaan. Nykyinen päätuotantolaitoksemme valmistui vuonna 2006”, itse vuonna 1997 yrityksessä metsäpäällikkönä aloittanut Suni taustoittaa.

”Arvostamme tasaisia toimituksia”

Viisi vuotta sitten Kohiwood luopui omasta puunhankinnasta ja siirtyi käyttämään muiden toimittamaa puuta. Sunin mukaan ratkaisu on osoittautunut oikeaksi.

”Omasta puunhankinnastamme kertyi parhaimmillaankin tarvitsemaamme pikkutukkia vain noin 40 prosenttia kokonaispuumäärästä. Nyt pystymme keskittymään täysillä jalostukseen.”

Kohiwood käyttää pikkutukkia 240 000 kuutiometriä vuodessa. Puuta laitokselle toimittaa parikymmentä eri toimittajaa, joihin myös Päijänteen Kohiwood2Metsänhoitoyhdistys lukeutuu.

”Arvostamme laadukasta puutavaraa ja sitä, että saamme puuta tasaisesti toimitussopimusten mukaisesti. Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa yhteistyö on toiminut hyvin ja heillä on jo pitkä kokemus korjuupalvelusta”, Suni sanoo.

Sunilla on vahva tuntemus yhdistyskentästä, sillä hän toimi ennen Kohiwoodille siirtymistään Keski-Suomen Mhy-liiton metsäpäällikkönä. Lisäksi mies tuntee puunkorjuun urakoitsijan näkökulmasta, sillä hän on ollut omistajana Viitasaarella toimivassa Keski-Suomen Metsäkymppi Oy:ssä.

”Metsänhoitoyhdistyksissä puunkorjuun ja toimitusten ammattitaito on koko ajan lisääntynyt. Tämä näkyy positiivisella tavalla myös puutavaran laadussa.”

Liimapuulevy viedään maailmalle

Kohiwoodin liimalevytehtaalla eri dimensioihin sahatut puut halkaistaan säleiksi. Säleet liimataan jälleen yhteen levyiksi. Idea ei ole monimutkainen, mutta tehokas tuotanto vaatii paljon laitteistoa.

”Emme pyri levytuotannossa oksattomiin huipputuotteisiin, vaan teemme kustannustehokkaasti hyvää ja tasalaatuista tavaraa, jota pitkäaikaiset asiakkaamme arvostavat”, Suni kuvailee.

Liimapuulevyä valmistuu vuosittain noin 20 000 kuutiometriä. Lisäksi yritys tekee erilaisia palkkeja sekä höylättyjä erikoistuotteita. Asiakkaat edustavat tyypillisesti huonekalu- tai rakennusteollisuutta.

”Noin 90 prosenttia tuotannostamme menee vientiin. Levyjen osalta tärkeimmät kohdemaat löytyvät Englannista, Kaukoidästä ja Pohjois-Euroopasta. Sahatavara menee etupäässä Lähi-itään.”

Viime vuonna 22,5 miljoonan euron liikevaihdon tehnyt Kohiwood työllistää suoraan 65 henkilöä.

”Tavoitteenamme on nostaa liikevaihto vuoteen 2020 mennessä 30 miljoonaan euroon.” 

 

Lopputuotemarkkinat määrittävät puun hinnan

Puunjalostuksesta puhuttaessa ei voida sivuuttaa raaka-aineen saatavuutta ja hintaa. Kohiwood tarjoaa metsänomistajille mahdollisuuden saada kuitukokoisesta puusta hieman parempaa kantohintaa. Suni muistuttaa, että puun hinnan määrittävät lopputuotemarkkinat.

”Euron lisäys kantohintaan tarkoittaa meille suoraan 240 000 euron lisäkustannuksia. Lopputuotemarkkinoilla hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoiden mukaan, emmekä voi vyöryttää kustannuksia tuotteiden hintoihin.”

Pieniläpimittaisen tukkipuun kohdalla asian merkitys korostuu, sillä sahauksen hyötysuhde on alhainen verrattuna järeämpään puuhun.

”Sahatavaraa 240 000 puukuutiosta syntyy noin 85 000 kuutiota ja haketta lähes satatuhatta kuutiota”, Suni kuvailee.

”Uskomme investointeihin”

Kohiwood3Metsäteollisuuden investointien myötä puunkäyttö tulee lisääntymään merkittävästi Kohiwoodin toiminta-alueella. Myös hakkeen kysyntään Äänekosken biotuotetehtaalla on positiivinen vaikutus.

”Lisääntyvä puunkäyttö luo uusia mahdollisuuksia. Kasvavat puuvirrat tuovat turvaa ja jatkuvuutta toimintaan. Panostamme aktiivisesti myös sivutuotteiden entistä tehokkaampaan hyödyntämiseen”, Suni sanoo.

Yrityksen uskoa tulevaisuuteen kuvastavat muutaman viime vuoden investoinnit, jotka kohoavat yhteisarvoltaan kolmeen miljoonaan euroon.

”Etenkin liimapuulevyjen tuotantoprosessista löytyy vielä uusia mahdollisuuksia kustannustehokkuuden parantamiseen. Uskomme, että alaan kannattaa investoida”, Suni vakuuttaa.

Mikä on tämän päivän maanomistajan suhde riistaan? Olemme perinteisesti nauttineet maanomistajina riistasta maittavien ruokien sekä metsästyskokemuksien muodossa, sikäli kun metsästys kuuluu harrastusvalikoimaan. Lisäksi metsästyksellä on oma roolinsa maaseutua yhdistävänä tekijänä enemmän kuin ristiriitoja aiheuttavana, ainakin usein miten. Hyvissä esimerkeissä metsästysseurat ja maanomistajat tekevät yhteistyötä molemminpuolista hyötyä tuottavalla tavalla esimerkiksi metsätuhojen havainnoinnin osalta.

HirviSuvaitsevaisuus riistan olemassaoloon on erilaista. Kokemukset riistan aiheuttamista metsätuhoista vaihtelevat suuresti, jotkut kertovat hirvien parturoivan lähes kaikki tieltään, toiset eivät näe metsätuhoja ongelmana laisinkaan. Hirvituhojen määrään vaikuttavat metsätyyppi, puu- ja maalaji, metsikkökuvion pienuus yms. jolloin paikallisesti riistasta voi aiheutua maanomistajille kustannuksia. Tosiasia on kuitenkin se, että jotainhan riistan on metsässä syötävä ja se aiheuttaa myös metsänomistajalle kustannuksia kasvavan puuston osalta.

Maanomistajan yksi tulonlähde on metsä. Perinteisen puuntuoton lisäksi maanomistajaa kiinnostaa luonnollisesti myös muut metsistä saatavat tulot, sikäli kun hyödyntämismallit ovat järkeviä. Puun hintakehitys suhteessa metsäomaisuuden ylläpidon kustannuksiin ei ole ollut kohtuullinen. On katsottava avoimin silmin kaikkia metsään liittyviä ansaintamahdollisuuksia. Arvioinnin niiden hyödyntämisestä tekee sitten jokainen maanomistaja oman metsänsä käytön osalta itsenäisesti.

MustikatMitä nämä muut puiden tuoton ulkopuolella olevat ansaintamahdollisuudet sitten ovat? Onko se retkeily, marjojenkeruu, sienestys vai metsästys? Epäilen, ettei retkeily tai nuotiolla istuminen tuottaisi laajemmalti jaettavaa arvoa yksityisille metsänomistajille. Keruutuotteiden hyödyntämisessä on ideaa, suomalaisessa luonnossa kasvaville marjoille ja sienille on varmasti kysyntää. Tästä voisi tulla myös pieni puro maanomistajille, sillä edellytyksellä, että organisoitu kaupallinen keruu, sekä jokamiehenoikeudet kyetään erottelemaan selkeästi toisistaan.

Riistasta sekä sen hyödyistä ja aiheuttamista haitoista keskustellaan tällä hetkellä melko paljon. Olen itse ollut mukana aiheeseen liittyvässä keskustelussa muutaman vuoden ajan. Riistan arvosta on tuotettu toistaiseksi vähän konkreettista tietoa, mutta riittävästi siihen toteamukseen, että riistalla on olemassa taloudellinen arvo. Ottamatta tarkasti kantaa siihen onko hirven, joka metsästetään kaupallisesti, arvo kaksi, kolme vai viisi tuhatta euroa, voidaan kuitenkin todeta, että kyse on merkittävistä luvuista.

Riistasta saatava tulo ovat asia, joka on otettava myös kiihkottomasti käsittelyyn osana metsäomaisuuden kokonaistuottoa. Jotta riistan arvo realisoituisi, tarvitsee se toteutuakseen useiden eri toimijoiden yhteistoimintaa ja mallin kuinka arvo jakautuu eri osapuolten kesken. Arvoa voidaan jakaa niin yrittäjien, metsästysseuran kuin maanomistajien välillä. Edellä mainittua arvon jakautumista mallinnetaan juuri alkaneessa Riistatalouden liiketoimintamallien aktivointihankkeessa.

Maanomistajan on vaikea hyväksyä metsissä laiduntavaa hirvilaumaa, jos sen ruokailulle ei löydy mitään vastinetta. Metsän taloudellista tuottoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti. Riistalla on hyvä mahdollisuus olla osa tuota tuottoa, haitasta saattaisikin olla hyötyä.

Maaseudun haasteena on autioituminen. Tulot maaseudulla tulevat useista eri lähteistä, joita yhdistelemällä pyritään saamaan leipä pöytään. Riistalla on mahdollisuus olla yksi näistä lähteistä, ei varmasti ratkaise kaikkia maaseudun haasteita, mutta merkityksellinen uusi avaus joka tapauksessa.

Kirjoittaja Jorma Honkanen, maanomistaja Honkasen tila, Koskenpää Jämsä

 

Kuusia ja mäntyjä vaivaavat juurikääpäsienet ovat havupuittemme taloudellisesti vahingollisimmat lahottajat. Juurikääpätartunta saa alkunsa, kun sienen ilmassa leijailevat itiöt laskeutuvat tuoreelle puupinnalle. Kesähakkuiden kannot ovat juurikäävälle paras mahdollinen reitti iskeytyä metsikköön. Juuristoa pitkin sieni leviää kannosta pystypuihin lahottaen metsikköä puu puulta. Keinoja sienen maanpinnan alla tapahtuvan juuristolevinnän pysäyttämiseksi ei ole.

Miksi metsikkö kannattaa suojata juurikääpätartunnalta?

Juurikäävän torjunta

 

Kuvassa juurikäävän aiheuttama tyvilaho eli maannousema. Laho voi nousta rungossa jopa 10 metrin korkeudelle.

Juurikääpäsieni on pitkäaikainen riesa. Kun sieni pääsee metsikköön tuoreiden kantojen kautta, on kasvupaikka pahimmillaan seuraavat 300 vuotta sienen hallinnassa. Tautikierre saadaan katkaistua ainoastaan vaihtamalla altis puulaji juurikäävälle kestäväksi. Sekä kuusen- että männynjuurikääpä saadaan talttumaan puhtaalla lehtipuumetsiköllä. Kuusenjuurikääpää vastaan myös mänty on kestävä. Kantojen nosto vähentää tautia, mutta ei yksin riitä torjumaan sitä. Puulajin vaihto on myös kantojen korjuun jälkeen suositeltavaa.

Jos puulajia ei voida vaihtaa, on tilanne huono. Juurikääpätuhoilla on taipumus lisääntyä puusukupolvesta toiseen sienen rihmastolevinnän seurauksena. Lahoista päätehakkuukannoista sieni leviää uuden puusukupolven taimiin ja edelleen juuriyhteyksiä pitkin puusta puuhun. Kun sienellä on aikaa levitä ja lahottaa puita koko kiertoaika, ovat tuhot sen mukaiset. Seuraavassa puusukupolvessa on tautia levittäviä lahoja päätehakkuukantoja jälleen entistä enemmän; lahokierre jatkuu ja tuhot kasvavat.

Juurikääpä voi lahottaa kuusen rungon useiden metrien korkeudelle ja kun arvokkaat tyvitukit päätyvät sellupinoon, se tuntuu metsänomistajan kukkarossa. Erityisen hankala tilanne on metsänomistajalle, kun männikkö on juurikäävän pilaama eikä männylle ole vaihtoehtoista, kasvupaikalle sopivaa puulajia. Tuhot ovat suuret jo taimikkovaiheessa eikä vajaatuottoisen metsikön kasvattaminen ole taloudellisesti kannattavaa.

Varmista kantojen käsittely ennen hakkuta ja käy tarkistamassa työjälki hakkuun jälkeen

Tärkein, taloudellisin ja tehokkain keino on torjua juurikääpää ennakkoon ja estää sienen pääsy metsikköön. Kantojen torjuntakäsittely tulee aloittaa keväällä termisen kasvukauden alkaessa (vuorokauden keskilämpötila noustua pysyvästi yli +5 asteeseen). Metsänomistajan ja jokaisen metsäammattilaisen, joka on jollakin tavalla osallisena hakkuussa, pitäisi varmistaa, että kannot käsitellään hakkuun yhteydessä torjunta-aineella ja että käsittely täyttää sille asetetut laatuvaatimukset. Hyvä torjuntatulos saadaan, kun koko kaatopinta on torjunta-aineen peitossa. Torjunta-aineena voi käyttää joko urealiuosta tai biologista, harmaaorvakka-sienen itiöitä sisältävää Rotstop-valmistetta. Syksyllä kantokäsittely on tarpeen aina pakkasten tuloon asti.

Juurikääpä voi levitä myös korjuuvaurioista, etenkin jos vaurio on syvä ja sijaitsee lähellä puun tyveä. Toisin kuin kaatopintoja, jäävän puuston vaurioita ei käytännössä voida suojata itiötartunnalta. Ainoa keino välttää vaurioista leviävää lahoa on välttää korjuuvaurioita.

On tärkeää, että metsänomistaja käy heti hakkuun jälkeen tarkastamassa, että kantojen kaatopinnat ovat torjunta-aineen peitossa. Torjunta-aineeseen on lisätty väriaine, mikä näkyy kantojen kaatopinnalla noin viikon ajan käsittelystä ja auttaa peittävyyden arvioinnissa. Myös pahoin vaurioituneet ajourien reunapuut tulisi poistaa juurikäävän leviämisriskin vähentämiseksi.

Juurikäävän leviämistä voidaan rajoittaa, kun kaikki ovat mukana talkoissa

Paluuta siihen, että metsiä hakattaisiin ainoastaan talviolosuhteissa ilman juurikääpäriskiä, ei valitettavasti ole. Jo nyt noin puolet hakkuista tehdään ajankohtana, jolloin kannot ovat alttiita juurikääpätartunnalle. Jatkossa ilmaston lämmetessä riskihakkuiden määrä tulee edelleen kasvamaan. Pakkasjaksot lyhenevät ja juurikääpä pärjää entistä pohjoisemmassa.

Juurikääpä2

 

Männynjuurikääpä aihauttaa männiköissä tyvitervastautia. Laho ei nouse männyn runkoon vaan sieni lahottaa männyn juuristoa, mikä estää puun veden ja ravinteiden saannin. Usein pesäkkeinä esiintyvien sairaiden puiden latvus harsuuntuu, ruskettuu ja lopulta puut kuolevat pystyyn.

Kuusenjuurikääpä selviää viileämmässä ilmastossa kuin männynjuurikääpä ja sitä on tavattu jo Lapissakin. Jotta leviäminen Pohjois-Suomeen saataisiin pysähtymään, kantokäsittely suositellaan tekemään kuusikoiden kesähakkuissa koko kuusen levinneisyysalueella. Männiköiden kesähakkuissa käsittely on suositeltavaa Lapin maakunnan eteläpuolella. Kantokäsittelystä aiheutuvien kustannusten osittaiseen korvaamiseen maksetaan metsänomistajalle kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) tukea 70 euroa/ha. Hallituksen säästötoimien vuoksi tuki on poistumassa ja torjunnasta on tulossa lakisääteinen velvoite.

 

Metsänhoitotöiden lisäksi hankasalmelaisen Hanna Juntusen houkuttaa omalle palstalle syksyn marjasato. Metsäasioissa Juntusen apuna on toiminut Päijänteen Metsänhoitoyhdistys.

Hevosruuna MoidoSuomenhevosruuna Moido tervehtii tuttavallisesti vieraita Torpan talon pihapiirissä Hankasalmen Venekosken kylällä. Rappusilla puolestaan metsänomistaja Hanna Juntunen toivottaa tulijat tervetulleeksi aivan Venejoen rannalla sijaitsevaan kotitaloonsa. Sisällä tuvan vanhat hirsiseinät henkivät upeasti entisaikojen tunnelmaa.

- Talo on rakennettu vuonna 1935. Me olemme osaltamme tehneet taloon pikku hiljaa remonttia, Hanna Juntunen kertoo.

- Aika monta kerrosta sai seinistä purkaa, ennen kuin alkuperäiset saatiin näkyviin, talon isäntä Keijo Juntunen myöntää nauraen.

Kipinä metsään kytenyt pitkään

Hanna Juntusesta tuli metsänomistaja vuonna 2008 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä. Metsätilan saaminen omaan omistukseen oli mieluisa velvollisuus, sillä kipinä metsäasioihin oli kytenyt naisen mielessä pitkään.

- Opiskelin aikoinaan metsuriksi ja metsätalousteknikoksi. Metsäalan työtilanne oli tuohon aikaan kehno, joten varsinaisissa metsäalan töissä en ehtinyt juuri olla, kirjastoalalla toimiva Juntunen sanoo.

Sukupolvenvaihdoksessa Torpan talon metsä ja pellot jaettiin Juntusen ja hänen veljensä Jarkko Mannisen kesken.pöydän ääressä

- Omistukseeni tuli noin 24 hehtaaria metsää ja 7 hehtaaria peltoa aivan tästä talon ympäriltä, Juntunen kuvailee.

Metsät ovat Juntuselle tuttuja jo lapsuusvuosilta. Ensimmäiset muistot omasta metsästä liittyvät rankojen ajamiseen hevospelillä isä Eero Mannisen kanssa.

- En varmaan ole silloin ollut paljoa meidän Vilmaa vanhempi, Juntunen muistelee kuusivuotias tytär vierellään.

Alusta asti Juntuselle on ollut selvää, että metsä tulee säilymään suvussa myös tulevaisuudessa.

- Kun metsätila lohkottiin, se nimettiinkin Vilman mukaan Vilmukaksi.

Terapeuttista työtä

Hanna Juntunen on sukeltanut metsänomistamisen ytimeen ennakkoluulottomasti. Monenlaiset metsänhoitotyöt ovat tulleet naiselle itselleenkin tutuiksi.

- Olen ollut itse istuttamassa Keijon kanssa taimia uudistusaloille. Rehevillä rinnemailla on riittänyt myös monin paikoin heinäysurakkaa. Keijon ja Jarkon kanssa teemme joka vuosi polttopuut omasta metsästä.

Vaikka metsä ei anna mitään ilmaiseksi, on Juntunen nauttinut metsänhoitotöistä.

- Kun töissä on kiireistä ja koko ajan ihmisiä ympärillä, on metsä paikka, jossa voi rauhoittua ja antaa aikaa omille ajatuksilleen. Metsähommat ovat suorastaan terapeuttista vastapainoa työlle. Tekisin niitä enemmänkin, jos aikaa vain riittäisi.

Metsässä näkee myös konkreettisesti oman työnsä tulokset.

- Kyllä se palkitsee, kun näkee kuinka metsä lähtee kasvamaan. Tuotosta pääsee nauttimaan aikanaan seuraavakin sukupolvi.

Juntunen liikkuu metsässä paljon muutoinkin kuin metsänhoitotöissä.

- Lenkkeilen mielelläni metsämaastossa rauhalliseen tahtiin. Ja syksyllä on marjasato kerättävä tarkasti talteen.

Toimivaa yhteistyötä

LatvuksetVaikka Hanna Juntusella on vahva tuntuma metsäasioihin omasta takaa, on hän hyödyntänyt aktiivisesti Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen palveluita.

- Kun jokin asia metsässä mietityttää, soitan Leinosen Petrille Metsänhoitoyhdistykseen ja kysyn, että mitä nyt pitäisi tehdä. Yhdessä asioihin löytyy helpommin ratkaisut.

Apuja omasta Metsänhoitoyhdistyksestä on löytynyt muun muassa puukauppojen suunnitteluun ja kilpailutukseen, taimikonhoitotöihin sekä maanmuokkaukseen ja taimitoimituksiin.

- Olen ollut Metsänhoitoyhdistyksen palveluihin tyytyväinen. Kaikki on sujunut erittäin hyvin, Juntunen sanoo.