Nuoren yrittäjämetsurin arki on tasapainoilua töiden ja perhe-elämän välillä

kuva 8751Yrittäjämetsurista kertova juttu voisi hyvin alkaa näin: ”Vaikka taivaalta vihmoo räntää, nykäisee hankasalmelainen Janne Rokka raivaussahansa käyntiin ja jatkaa pian harvennettavan metsän ennakkoraivausta. Vähäluminen talvi on mahdollistanut raivaustyöt jopa helmikuussa.”

Tällä kertaa nelilapsisen perheen pää on kuitenkin kotona pukemassa perheen kuopukselle, kaksivuotiaalle Havulle, ulkohaalaria päälle.

”Tällaista on välillä yrittäjän arki, onneksi aikataulut voi itse suunnitella”, 31-vuotias Rokka toteaa.

Perheen yhteisestä kiinnostuksesta metsään ja luontoon kielivät myös muiden lasten nimet. Havu-pojalla on nimittäin isosiskot Malva, 5, Varpu, 6, ja Kielo, 7.

”Perhe pitää huolen siitä, että isä ei voi kadota ihan kokonaan metsään, vaikka viihdyn siellä niin töissä kuin vapaallakin”, Rokka naurahtaa.  

Raivaussahatyöt työllistävät eniten

Varsinais-Suomesta kotoisin oleva Rokka valmistui Paimiosta metsuriksi vuonna 2008.

”Ehdin olla useamman vuoden palkkatöissä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksessä. Kun yhdistyksessä siirryttiin yrittäjävetoiseen malliin, päätin huhtikuussa 2015 tarttua itsekin yrittäjyyden haasteeseen”, Rokka taustoittaa.

Rokka on saanut polkaistua yhden miehen yrityksensä varsin hyvin liikkeelle. Pääosa työmaista miehelle tulee edelleen Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kautta. Tämä sopii yrittäjälle hyvin, sillä näin hän pystyy keskittymään itse täysipainoisesti työhön markkinoinnin sijaan. 

”Toimeentulon kannalta tärkeintä on tasainen työllisyys. Kun on työtä, niin silloin tulojakin tulee tasaisesti. Mutta sen olen huomannut, että on osattava varautua jo etukäteen jaksoihin, jolloin työtä on vähemmän.”

Metsuriyrittäjän elanto muodostuu monesta eri työlajista.

”Raivaussahahommat työllistävät minua eniten. Etenkin ennakkoraivausten osuus on kasvanut koko ajan. Lisäksi teen muun muassa istutuksia. Toisinaan tulee vastaan myös työmaita, joissa avustan hakkuukoneenkuljettajia vaikeiden puiden kaatamisessa”, Rokka listaa.

Talvikaudella työllisyyttä tasaavat tarvittaessa hankintahakkuut omassa metsässä.

”Meillä on vaimoni Astan kanssa yhdessä metsätila Haukivuorella, jossa teen metsätöitä silloin kun muita kiireellisiä hommia ei ole.”

kuva 8589Yrittäjyyden plussat ja miinukset

Kaksi vuotta yrittäjänä toiminut Rokka näkee yrittäjyydessä paljon hyvää, joskin siihen sisältyy myös velvollisuuksia.

”Tässä on periaatteessa täysi vapaus päättää itse omista työajoista. Se sopii minulle hyvin. Velvollisuudet ovat yrittäjyyden myötä lisääntyneet, sillä esimerkiksi veroista ja vakuutuksista on huolehdittava omatoimisesti. Onneksi kirjanpitopalvelut voi ostaa ulkopuoliselta”, Rokka sanoo.

Yksi edellytys metsurin ammatissa pärjäämiseen on se, että viihtyy metsässä kelissä kuin kelissä. Työ on itsenäistä ja usein yksinäistäkin.

”Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Viihdyn metsässä hyvin yksin. Kun välillä käy metsänhoitoyhdistyksen toimistolla pyörähtämässä, niin sosiaalinen puoli hoituu siinä samalla. Metsänomistajia palstoilla tapaa oikeastaan yllättävän harvoin”, Rokka toteaa.

Ansiotaso ei ole miehen mukaan millään tapaan ”päätä huimaava”, mutta sillä tulee toimeen.

”Niin kauan kuin työtä riittää tasaisesti ja metsänomistajat ovat tyytyväisiä, niin homma toimii.”

Fyysisesti vaativa työ

Metsurin työ on fyysisesti erittäin vaativaa, joten kaikista ei yrittäjämetsurin saappaisiin ole.

”Niitä ihmisiä, jotka pysyvät vuosikymmeniä tällä alalla, yhdistää hyvä fysiikka. Varsinaiset ikimetsurit, jotka jatkavat työtä virallisen eläkeiän jälkeenkin, ovat usein vanhoja poikia. Ehkä heitä ei ole perhe-elämä stressannut ja kuntoa riittää sen vuoksi”, Rokka pohtii pilke silmäkulmassaan. 

Totuus on, että työkunto kehittyy vain työtä tekemällä. Rokka on huomannut konkreettisesti, että pidemmät poissaolot vaikuttavat heti tekemiseen metsässä.

”Kun olin ennen yrittäjäksi siirtymistä työttömänä muutaman kuukauden, kertyi painoa heti kymmenen kiloa lisää.”

Rokka painottaa, että metsuriksi ei valmistuta koulun penkiltä. Näkemys ja kokemus kehittyvät valtavasti, kun takana on pari-kolme vuotta käytännön töitä. Mestariksi voi itseään tituleerata vasta vuosikymmenten päästä.

Töiden huolellinen suunnittelu, kunnolliset työkalut ja oikeat työtekniikat auttavat jaksamaan työssä.

”Itseään ei voi metsässä repiä loppuun, vaan kotonakin täytyy riittää virtaa lasten kanssa touhuamiseen.”

Metsä on arvokasta ja tuottavaa omaisuutta

mikameitayhdistaa2Hyvin usein metsäomaisuus on perittyä. Toisin kuin ostettu ja omalla rahalla maksettu omaisuus, peritty saattaa tuntua taloudellisessa mielessä vähempiarvoiselta. Tunnearvoja perittyyn metsään taas liittynee enemmän kuin ostettuun.

Oli kummin vain, metsä on arvokasta omaisuutta joka tuottaa vain hyvin hoidettuna. Ja päinvastoin, jos metsän jättää hoitamatta etenkin kriittisimpien kehitysvaiheiden aikana, jää metsän tuotto väistämättä huonoksi hyvinkin pitkäksi aikaa.

Metsänhoitoyhdistyksen tärkein tehtävä on auttaa jäsenkuntaansa metsiensä hoidossa. Asiantuntijamme osaavat kertoa mitä vaihtoehtoja erilaisten metsien hoidossa on tarjolla ja minkälaiseen tulokseen eri keinot johtavat.

Elämän tilanteet vaihtelevat

Metsänhoitoyhdistys tarjoaa jäsenilleen myös erilaisia omaisuudenhoitopalveluita. Asiantuntijoillamme on juuri metsätilojen omistajanvaihdoksiin liittyvää erityisosaamista jota on muualta vaikea löytää. Olipa kyseessä sukupolvenvaihdos, perinnönjako, tila-arvio tai kiinteistön myynti, me autamme. Tarvittaessa teemme metsäsuunnitelman joka antaa tukea päätöksenteolle ja metsän hoidolle.

Puun myynti vaatii osaamista

Puun myyntiin liittyy monenlaisia yksityiskohtia joista on kaupantekohetkellä hyvä olla perillä. Erityisesti pienemmillä metsänomistajilla kaupat eivät ole jokavuotisia, joten omaa käytännön kokemusta ei välttämättä ole.

Metsänhoitoyhdistyksen neuvojat ovat puhelinsoiton päässä valmiina kertomaan hakkuumahdollisuuksista ja kaikesta muusta puukauppaan liittyvästä. Me teemme leimikon ja tarvittaessa hoidamme koko puukaupan ja korjuun metsänomistajan puolesta. Tai metsänomistaja voi halutessaan antaa meille valtakirjan jonka pohjalta kilpailutamme kaupan ostajien kesken.

Metsän uudistaminen päätehakkuun jälkeen on hoidettava hyvin

Metsälain mukaan metsänomistaja on velvollinen uudistamaan hakkaamansa metsän. Asia on nähty tärkeäksi kirjata lakiin, koska useimmiten metsän uudistava metsänomistaja ei pääse nauttimaan työnsä tuloksista, vaan taloudellinen tuotto päätyy jälkipolville.

Me hoidamme uudistusalan muokkauksen ja istutuksen tai vaihtoehtoisesti kylvön metsänomistajan puolesta jos niin halutaan. Tai välitämme taimet ja siemenet jos metsänomistaja haluaa itse tehdä viljelytyöt. Opastamme sopivan puulajin valinnassa ja kaikessa muussa uudistamiseen liittyvässä.

Koulutus ja neuvonta

Metsänhoitoyhdistyksen perinteisimpiä tehtäviä on jäsenkunnan ammattiosaamisen kehittäminen ja ylläpito. Järjestämme erilaisia kursseja ja neuvontatilaisuuksia ajankohtaisista teemoista. Etenkin uudet metsänomistajat saattavat kokea metsäomaisuuden hoitamisen vaativaksi työksi. Sitä se onkin, mutta apu on lähellä.

Yleinen edunvalvonta

Alan toimijoista ainoastaan metsänhoitoyhdistys haluaa että metsänomistaja saa puustaan mahdollisimman korkean hinnan. Metsänhoitoyhdistys on myös kanava osallistua metsäsektorin kansalliseen edunvalvontaan ja koko Suomen kansainväliseen edunvalvontaan EU:n päätöksenteossa.

Tervetuloa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen jäseneksi!

 

Hyväkuntoinen metsäautotie mahdollistaa puunkuljetukset ympäri vuoden. Talvien lämmetessä teiden merkitys metsätaloudessa korostuu.

Jarmo ja ErkkiKeski-Suomesta löytyy satoja kilometrejä tyypillisesti 1970 – 80-luvuilla rakennettuja metsäautoteitä, jotka vaativat peruskunnostusta. Mutta mistä tietää, milloin olisi syytä ryhtyä toimeen?

”Jos tiellä joutuu kiertelemään autolla pintaan nousseita kiviä, pientareet ovat pusikoituneet, tai vesi seisoo ojissa, on kunnostustarve yleensä syytä kartoittaa”, listaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen tie- ja oja-asiantuntija Erkki Jalkanen.

Metsätien kunnostukseen pätee pitkälti sama nyrkkisääntö kuin taimikonhoitoon.

”Jokainen viivytelty vuosi lisää työstä aiheutuvia kustannuksia. Toimeen kannattaa tarttua mieluummin aikaisin kuin myöhään”, vahvistaa Päijänteen yhdistyksessä Jyväskylän eteläpuolisilla alueilla tie- ja oja-asiantuntijana toimiva Jarmo Ukkonen.

Todennäköisesti leudot talvet ja venyvät kelirikkojaksot rasittavat tulevaisuudessa teitä entistä enemmän.

”Laadukkaaseen metsätiehen kannattaa panostaa, jotta puunkorjuu- ja kuljetus on mahdollista myös sulan maan aikaan. Metsänomistajalle investointi maksaa itsensä takaisin metsätilan arvonnousun ja kesäleimikoista maksettavan paremman puunhinnan muodossa”, Jalkanen perustelee. 

Kuinka asia vireille?

Kun metsänomistaja tai tiekunta haluaa selvittää metsäautotien kunnostustarpeen, kannattaa ensimmäiseksi ottaa yhteyttä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoihin.

”Kartoitamme kunnostustarpeen, laadimme kustannusarvion sekä järjestämme alkupalaverin, jossa tieosakkaiden kanssa voidaan keskustella eri vaihtoehdoista. Nämä palvelut ovat asiakkaille maksuttomia”, kuvailee Jalkanen.

Jos tiekunta löytää yhteisen näkemyksen tien kunnostamisesta, vaatii asian vireillepano tiekunnan kokouksen päätöksen. Jos tiekuntaa ei ole, on sen perustaminen usein järkevä vaihtoehto.

”Mutta jos tiessä on vain muutama osakas, ja heillä on yhteinen näkemys hankkeesta, voidaan laatia myös keskinäinen tiesopimus. Tällöin ei tosin synny virallisia pysyviä tieoikeuksia”, muistuttaa Jarmo Ukkonen.

Avaimet käteen -paketti

Metsäautotien peruskunnostushankkeen toteutukseen Päijänteen Metsänhoitoyhdistys tarjoaa kaikki tarvittavat palvelut, joten tiekunnille projekti on vaivaton.

”Palvelupakettiimme kuuluvat suunnittelutyöt maastossa ja paperilla, rahoituksen suunnittelu ja kemera-tukien hakeminen hankkeelle, tarvittavien lupien ja lausuntojen hakeminen, neuvottelut metsänomistajien kanssa sekä varsinaiset käytännön toteutustyöt avaimet käteen -periaatteella”, listaa Jalkanen.

Sujuvimmillaan tiehanke voidaan viedä alusta loppuun noin vuodessa.

”Esimerkiksi nyt talvella on hyvä aika laittaa asioita vireille, jolloin töihin päästään todennäköisesti jo ensi kesänä,” Jalkanen vinkkaa.

Tärkeintä on, että tieosakkailla on yhtenäinen näkemys kunnostushankkeen eduista ja he sitoutuvat siihen mukaan.

”Tiellä on usein monia käyttötarkoituksia ja osakkailla erilaisia näkemyksiä. Asioista avoimesti keskustelemalla niihin yleensä löydetään ratkaisut. Riitatilanteissa tiehanke voi pahimmillaan venyä vuosikausia, mikä ei ole kenenkään etu”, sanoo Ukkonen.

Noin kympin metri

Metsätien perusparannuksen käytännön toteutusvaiheessa tien rungosta kaivetaan pintaan nousseet kivet pois ja runko muotoillaan uudestaan. Samalla tieojat aukaistaan ja tarvittaessa tehdään uusia ojia.

”Lähtötilanteesta riippuen voidaan uusia myös rumpuja sekä tehdä ohitus- ja kääntöpaikkoja. Lopuksi tielle ajetaan uusi murskekerros”, kuvailee Jalkanen.

Metsäautotien perusparannuksen kokonaiskustannukset vaihtelevat, mutta Ukkosen mukaan yleensä liikutaan noin 10 – 12 euron metrihinnoissa.

”Kunnostushankkeeseen on mahdollista saada valtiolta kemera-tukea 35 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Uuden tien rakentamiseen tuki on 20 prosenttia.”

 

”Aura ei pauku kiviin”

kuva 0761Päijänteen Metsänhoitoyhdistys toteutti tänä vuonna metsäautotien perusparannushankkeen alkujaan 1980-luvun alussa rakennetulla Kinnasvuoren metsäautotiellä Jyväskylän Vesangassa.

”Tie oli sellaisessa kunnossa, että henkilöautolla joutui kiertelemään kiviä. Traktorin etuaurakin paukkui talvella kiviin. Notkopaikoissa seisoi vesi, ja jos tiellä liikkui keväällä, niin siihen jäi syvät urat”, kuvailee lähtötilannetta Mikko Siloma, yksi tien kuudesta osakkaasta.

Siloma käynnisti kunnostushankkeen yhdessä veljensä Erkki Siloman kanssa keskustelemalla muiden osakkaiden kanssa. Koska kunnostustarpeesta oli yhteinen näkemys, Siloma otti yhteyttä Päijänteen Mhy:n tie- ja oja-asiantuntija Erkki Jalkaseen.

”Yhdistys teki hankkeesta kustannusarvion ja haimme tielle tietoimituksen. Meillä ei ollut tiekuntaa, joten sellainen perustettiin ja tiekunta teki päätöksen perusparannuksesta”, Mikko Siloma kertoo.

Alusta loppuun 1,5 kilometrin mittaisen tien perusparannus eteni noin vuodessa.

”Hanke laitettiin vireille vuoden 2015 syksyllä, tietoimitus pidettiin huhtikuussa, osakkaat poistivat itse puuston penkoilta, tierunko kaivettiin heinäkuussa ja nyt syyskuussa 2016 pintaan ajettiin vajaat 1 000 tonnia mursketta. Meidän työtä helpotti paljon se, että osakkaat olivat yksimielisiä päätöksessä ja Mikko toimi aktiivisena asiamiehenä tiekunnan puolelta”, kiittelee Erkki Jalkanen.

Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 15 500 euroa, missä myös pysyttiin. Valtion kemera-tukea hanke sai 40 prosenttia kustannuksista (1.4.2016 jälkeen tuki 35 %). Silomat uskovat, että tie pysyy hyvin hoidettuna kunnossa jälleen useamman vuosikymmenen.

”Kustannus on kohtuullinen, ja onhan jo äiti aikoinaan opettanut, että tällaisiinkin asioihin kannattaa varautua jo etukäteen. Teemme hankintahakkuita ja polttopuita omilla palstoillamme, joten uusi tie helpottaa liikkumista. Eikä muuten kolise enää aurakaan kiviin”, miehet toteavat tyytyväisinä.

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

Oikeusministeriössä on valmisteilla lunastuslain uudistus. Se perustuu pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitteeseen omaisuuden suojan parantamiseksi. Ministeriö on julkaissut 22.8.2016 (Selvityksiä ja ohjeita 33/2016) lunastuslainsäädännön uudistamistarpeita koskevan arviomuistion, jonka mukaan tavoitteena on huolehtia lunastuslainsäädännön ajantasaisuudesta arvioimalla lunastuslain mukaisen lunastuskorvauksen määräämistä koskevan lainsäädännön kattavuus ja yhtenäistämistarve sekä tekemällä tarvittavat säädösmuutokset.

Perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu ja omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaanLunastuslaki säädetään lailla. Yleisen tarpeen määrittely on hankala tehtävä eikä epätäsmälliselle termille ole olemassa yksiselitteistä sisältöä. Sen on kuitenkin katsottu olevan enemmän kuin yleinen etu. Yleisen tarpeen määrittely tapahtuu viime kädessä vaihtoehtotarkastelulla tai intressivertailulla erilaisten intressitarpeiden välillä. Oikeuskirjallisuudessa on päädytty koko lailla ylimalkaiseen johtopäätökseen, että yleisen tarpeen vaatimukset vaihtelevat ajan ja olosuhteiden mukaan. Käytännön tulkintojen on katsottu joissakin tapauksissa olleen ristiriidassa perustuslain omaisuudensuojan kanssa. Muistiossa todetaan yleisen tarpeen määrittelyn vaikeus, mutta samalla sen täsmentämisen tarpeellisuus. Se voisi tapahtua esimerkinomaisella luettelolla siitä millainen tarkoitus oikeuttaisi lunastukseen. Joustava yleissäännös jäisi kuitenkin voimaan.

Toinen avainkäsite on täyden korvauksen periaate. Tavanomaisissa tapauksissa maanomistajan menetyksen korvaaminen ei tuota vaikeuksia. Lunastuskorvauksen määräämisen epävarmuustekijät kuitenkin korostuvat, kun kyse on erityiskohteesta. Korvaustaso perustuu historiatietoon eli toteutuneisiin kauppoihin alueella. Kritiikki kohdistuu kaavamaisesti määräytyvään korvaukseen, joka ei ota erityisolosuhteita huomioon ja johon maanomistaja voi saada korkeintaan muodollisen ”indeksitarkistuksen”. Esimerkiksi Ruotsissa maksetaan lunastettavan omaisuuden haltijalle markkina-arvoon perustuvan lunastuskorvauksen lisäksi kaavamainen lisäkorvaus.

Kolmas maanomistajan kannalta merkityksellinen säännös on ns. arvonleikkauspykälä. Se koskee tilanteita, joissa valtiolle, kunnalle tai kuntayhtymälle hankitaan kiinteää omaisuutta tai pysyvä erityinen oikeus yhdyskuntarakentamista varten alueelta, jolle kunta on päättänyt laadittavaksi asemakaavan tai jonka asemakaavaa on päätetty muuttaa (LunL 31.2 §). Arvonnousu jätetään ottamatta huomioon 7 vuodelta.

Edellä mainittu arviomuistio on ollut lausunnolla ja muun muassa MTK on lausunnossaan esittänyt, että kuntien raakamaakaupat eivät voi olla edustavia kauppahinta-aineistossa, koska kunnan kaavoitusmonopolin vuoksi muita ostajia ei käytännössä ole. MTK esittää myös arvonleikkaussäännöstön poistamista Ruotsin mallin mukaisesti. Perusteena on, että MRL (maankäyttö- ja rakennuslaki) 99 §:n (lunastuslupaan perustuva maan lunastaminen) mukaisia lunastuksia on vuositasolla vähän eikä arvonleikkaussäännöllä ole siinä mielessä suurta merkitystä.

Oikeusministeriö esittää perustettavaksi työryhmän jatkovalmistelua varten. Muistiosta annetut lausunnot ovat nähtävissä oikeusministeriön verkkosivulla. Tällä hetkellä lausuntoja käydään läpi. Osa uudistustarpeista on teknisluontoisia, osa vaatii perusteellisempaa selvittelyä. Niitä ovat ainakin edellä käsitellyt kolme asiakokonaisuutta.

Urtti 2

Erkki Urtti

asianajaja, varatuomari

Pitkän uran keskisuomalaisten metsien ja metsänomistajien hyväksi tehneet Ari Saarivaara ja Kauko Salonen kääntävät pian kompasseihinsa uuden suunnan.

NuotiopariTuskin aavisti laukaalainen Kauko Salonen vuonna 1980 metsänhoitoyhdistyksen palvelukseen astuessaan, että metsämiesura tulee jatkumaan kotipitäjässä samoissa tehtävissä vuoteen 2016 saakka.

”Metsäala oli minulle sikäli tuttu, että isäni työskenteli SOK:n ostomiehenä. Facit-laskukone kävi isän työhuoneessa keväisin yötä päivää, kun hakkuumiehille piti tehdä tilit”, Salonen muistelee.

Isä järjesti myös pojille metsätöitä. Saloselle tulivatkin tutuiksi niin istutus- ja kylvöhommat, kaksimetrisen propsin tekeminen pokasahalla kuin parkkuukin.

”Keväällä vieriteltiin tukkeja uittoon Kuusaassa. Hauskaa puuhaa se oli, eikä se tuntunut meistä oikeastaan edes työltä.”

Metsäala ei imaissut nuorukaista kuitenkaan heti mukaansa. Salonen ehti opiskella kohopainajaksi ennen kuin hakeutui Toivolaan metsätalouden perusoppijaksolle ja Tammelaan työnjohtajakouluun.

”Olen tehnyt monet asiat elämässä pienellä viiveellä. Naimisiinkin menin vasta 41-vuotiaana. Siinä mielessä on ihan loogista, että jään eläkkeellekin vähän myöhemmin kuin moni muu”, helmikuussa 68 vuotta täyttävä Salonen velmuilee.

”Parasta mitä metsämies voi tehdä”

AriSiinä missä Salonen on toiminut samalla metsäneuvojan tontilla koko uransa, ovat Ari Saarivaaran tehtävät ehtineet vaihtua vuonna 1982 alkaneen yhdistysuran aikana useampaan otteeseen. Hän on toiminut muun muassa metsäsuunnittelijana, metsäneuvojana sekä Jyväskylän metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajana. Viimeiset vuodet ennen eläköitymistään Saarivaara on keskittynyt Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksessä kiinteistönvälitykseen, tila-arvioiden laatimiseen sekä metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin.

”Tämä on parasta hommaa, mitä metsämies voi tehdä. Toimeksiannot ovat projektiluonteisia ja karkeasti voi sanoa, että puolet ajasta kuluu metsässä, puolet toimistolla. Olen viihtynyt LKV-töissä todella hyvin, mutta minulle on ollut aina selvää, että jään eläkkeellä kun 63 tulee mittariin.”

Jämsänkoskelta lähtöisin oleva Saarivaara opiskeli metsätaloutta vuosina 1976 – 79 Kotkan puutalousopistossa.

”Valmistumisen jälkeen ensimmäinen työpaikkani oli Porissa Satakunnan piirimetsälautakunnan metsäsuunnittelijana. Mutta keskisuomalaisena halusin tietysti takaisin tänne heti kun se oli mahdollista”, Vaajakosken Terän riveissä menestyksekkäästi kilpasuunnistanut mies kertoo.

Datsun täynnä taimisäkkejä

KakeVaikka Salosen ja Saarivaaran metsämiesurat eivät osu aivan kaikkein kiivaimman metsätalouden muutoksen vuosiin 1950 – 70-luvuille, on lähes neljässä vuosikymmenessä ehtinyt tapahtua paljon.

”Tietotekniikan kehittyminen ja matkapuhelimet ovat tuoneet työntekoon paljon lisää tehokkuutta. Eihän metsämiestä ennen kännykkäaikaa saanut puhelimella kesken päivän kiinni mistään. Metsänhoitopuoli itsessään ei ole niin hirveästi muuttunut”, Saarivaara pohtii.

Salonen kuitenkin ehättää muistuttumaan, että on metsänhoitomenetelmien osaltakin moni asia toisin kuin 1980-luvun alussa.

”Laukaassa esimerkiksi vain pieni osa uudistusaloista muokattiin tuolloin. Ja käytössä olivat avojuuritaimet, joita piti istutella metsään valeeseen. Monesti keväisin oli Datsun 100A täynnä kuraisia taimisäkkejä. Taimiralli rauhoittui usein vasta kun koulut jo jälleen alkoivat. Kyllä paakkutaimi oli iso edistysaskel.”

Voisi sanoa, että muotivirtauksetkin ovat aika ajoin lyöneet laineitaan metsätalouteen.

”Esimerkiksi energiapuubuumi oli kovimmillaan kymmenen vuotta sitten. Metsäkeskuskin laati jopa oppaita energiapuun kasvattamiseen. Viimeksi on puhuttu paljon jatkuvasta kasvatuksesta, joka ei ole kuitenkaan käytännössä osoittautunut toimivaksi. Yksi asia, mikä lienee tullut meidän aikana jäädäkseen, on entistä tarkempi luontoasioiden huomioiminen metsätalouden toimenpiteissä. Aikanaan saatettiin kaivaa jopa puroja suoriksi”, Saarivaara toteaa.

Toimintaympäristö muuttunut

Jos metsän kasvattaminen onkin säilynyt pitkäjänteisyyttä vaativana lajina läpi vuosikymmenten, niin metsäalan toimintaympäristön muutoksessa vauhti on ollut aivan toista luokkaa. Organisaatiouudistukset, fuusiot ja toimenkuvamuutokset ovat seuranneet toinen toistaan.

”Metsänhoitoyhdistykselläkin repertuaari on jatkuvasti laajentunut. Ennen työnjako oli selkeä: firmat ostivat puuta ja yhdistykset tekivät hoitotöitä. Nykyään yhdistys tarjoaa kattavat palvelut metsänomistajille kaikkiin tarpeisiin. Metsäammattilaisten työstä on tullut samalla aiempaa monipuolisempaa”, Saarivaara luonnehtii.

Monipuolinen toimenkuva on tuonut työhön lisää mielenkiintoa, mutta asettanut myös uusia vaatimuksia metsäammattilaisille. Yksi haaste on, että miten alalle saadaan jatkossakin osaavaa työvoimaa.

”Nuorilla kavereilla ei välttämättä ole alkuun riittävästi käytännön tietotaitoa metsätaloudesta. Koulutukseen ei liity pitkiä työssäoppimisjaksoja, jotka aikoinaan olivat ehto opiskelijaksi pääsylle”, Salonen sanoo.

Suuret kiitokset metsänomistajille

Salosen ja Saarivaaran tarinoidessa esille nousevat tämän tästä muistot mukavista ja mieleenpainuneista kohtaamisista alueen metsänomistajien kanssa. Juttuja riittäisi vaikka kirjaksi asti.

”Olemme saaneet tehdä töitä todella hienon ja fiksun porukan parissa. Heidän ajatusmaailmaan on aina ollut helppo samaistua, sillä edustamme samaa ikäpolvea monien metsänomistajien kanssa. Haluammekin lausua erittäin suuret kiitokset kaikille metsänomistajille, jotka ovat tehneet työmme mahdolliseksi”, miehet sanovat ja vakavoituvat pohtimaan edessä olevaa uutta elämänvaihetta.

”Onhan tämä iso elämänmuutos. Täytynee hetki vetää rauhassa henkeä ja miettiä tulevaa. Ainakin golfille ja lapsenlapsille on nyt enemmän aikaa”, tuumaa Vaajakoskella asuva Saarivaara.

”Minulla on oma metsäpalsta, jossa riittää ainakin alkuun tekemistä. Ja toivotaan lumista talvea, että pääsee hiihtämään mahdollisimman paljon”, suunnittelee puolestaan Salonen.

Kauko Salonen ja Ari Saarivaara toivottavat metsänomistajat ja yhteistyökumppanit vuosien varrelta läksiäiskahveille mhy:n toimistoille Jyväskylään (Vasarakatu 9 A) keskiviikkona 14.12 klo 14.00 - 17.00 ja Laukaaseen perjantaina 16.12 klo 13.00 - 16.00. Tervetuloa!

Kuvaparissa Laukaan ja Jyväskylän Mhy:n toimihenkilöitä 1980 -luvun puolivälin tienoilta. Jyväskylän kuvassa vasemmalla metsäteknikko Esko Siikamäki, varapj. Seppo Mankonen, metsätyönjohtaja Antti Laukkanen, metsäteknikko Ari Saarivaara, toimistohoitaja Meeri Hämäläinen ja toiminnanjohta Mauno Hämäläinen.
jkl tsto

laukaan tsto