Riistametsänhoidon mahdollisuuksia

Isolle osalle metsänomistajista oma tila tarjoaa paljon muutakin iloa kuin puukauppatuloa. Omassa metsässä on mukava ulkoilla, tulistella, juoksuttaa koiraa tai lapsia, marjastaa ja metsästää. Tai vaikka toimittaa tyhjää. Monimuotoinen luontokokemus siis, jos puhutaan hetki nykyajan markkinamiesten kielellä. Tällaisella monikäyttötilalla metsätalouden on sovittava osaksi kokonaisuutta.

Talousmetsien luonnonhoito lähtee aina metsänomistajasta itsestään. Ammattilaisten rooli luontoarvojen vaalimisessa on kuitenkin suuri, sillä usein metsänomistaja ei tiedä eikä osaa kysyä luonnonhoidon mahdollisuuksista omissa metsissään. Päijänteen Metsänhoitoyhdistys onkin ottanut käyttöön luonnonhoidon tarkistuslistan, joka on laadittu osana metsätalouden kestävyyden kehittämiseen tähtäävää Monimetsä-hanketta. Listan avulla maanomistajan on helppo hahmottaa luonnonhoidon mahdollisuuksia omalla tilallaan.

Säästöpuuryhmä

Kuvan säästöpuuryhmässä mäntyjen alla on lehtipuuta tarjoamassa suojaa. Maanmuokkaus on tehty sopivan kevyenä varustoa säästäen.

Riistametsänhoito, yksi luonnonhoidon osa-alueista, kiinnostaa monia metsänomistajia erityisesti, sillä metsästysharrastus on merkittävä yhdistävä tekijä muuten monimuotoisessa metsänomistajakunnassa. Riista kaipaa metsässä ruokaa sekä suojaa ja molempia on helppo järjestää pienillä teoilla kaikissa metsänkierron vaiheissa. Käytännössä riistametsänhoidolla pyritään parantamaan kanalintujen elinolosuhteita talousmetsissä, sillä linnut ovat metsästäjien tavoitelluinta saalista ja toisaalta juuri kanalinnut ovat herkkiä elinolosuhteiden muutoksille. Metsässä, jossa kanalinnut menestyvät, menestyvät muutkin lajit.

Pusikkoa ja varvikkoa

Uudistushakkuulla säästöpuuryhmät ovat olleet osa sertifioitua metsänhoitoa jo kauan ja ne tarjoavat osaltaan suojaa myös riistalle. Riistaa voidaan entisestään huomioida sijoittamalla säästöpuuryhmät alikasvokseltaan runsaisiin kohtiin, sillä isot puut eivät tarjoa vastaavaa suojaa kuin esimerkiksi tiukka kuusialikasvos. Kasvatuskelpoista alikasvosta kannattaa muutenkin hyödyntää uudistamisessa aina kun mahdollista, jolloin uudistusalalla on mahdollisimman paljon suojapaikkoja riistalle. Tämä on myös taloudellisesti järkevää viljelytyön tarpeen pienentyessä.

Päätehakkuualalla ravintokasvien ykkönen eli mustikka taantuu paahteisuuden takia. Mustikka kärsii entisestään mitä enemmän maanmuokkauksessa rikotaan maata ja sen seurauksena varpujen juuristoa. Maanmuokkaus tulisikin aina tehdä kevyimmällä mahdollisella menetelmällä uudistusalan ominaisuudet huomioiden. Jatkuvatoimisten, runsaasti maanpintaa rikkovien maanmuokkausmenetelmien (esim. äestys) sijaan riistametsänhoidossa suositaan kaivurityötä. Kaivurityössä pyritään edelleen käyttämään kevyintä mahdollista menetelmää; ojanaveroita tehdään vain välttämättömiin paikkoihin ja kuivemmilla paikoilla voidaan mätästyksen sijaan laikuttaa.

Taimikonhoidossa mahdollisesti jo uudistushakkuussa säästetyt riistatiheiköt jätetään luonnollisesti edelleen raivaamatta. Nykyinen Kemera-laki sallii riistatiheikköjä kymmenen prosenttia taimikonhoitokuvion pinta-alasta ilman vaikutusta tuen määrään. Käytännössä riistalle riittää 3-4 tiheikköä hehtaarille, 1-2 prosenttia pinta-alasta, eikä tiheikön tarvitse olla suuruudeltaan kuin joitakin neliöitä. Esimerkiksi puolenkymmentä tiukassa kasvavaa alikasvoskuusta muodostaa hienon riistatiheikön. Kanalinnut eivät viihdy ylitiheissä taimikoissa, koska linnun on kyettävä tarvittaessa pakenemaan lentäen. Oikein tehtynä taimikonhoito siis parantaa riistan elinoloja.

Monipuolisia ja monikerroksisia metsiköitä

Taimikonhoitovaiheessa on tärkeää jättää kasvamaan muutakin kuin pääpuulajia. Riista viihtyy parhaiten ns. kolmen puulajin metsässä eli kuviolta tulisi löytyä esimerkiksi kuusta, mäntyä ja lehtipuuta. Vaihtelu puustossa ja sen seurauksena latvuksessa lisää maahan pääsevän valon määrää, jolloin mustikka pärjää ja
ravintoa on riittävästi tarjolla. Puulajien monipuolisuus tulee säilyttää myös harvennushakkuissa. Jokainen marjanpoimija tietää, että puhtaan sulkeutuneen kuusikon hämärässä ei marjaa juuri synny. Riistametsänhoidon sivutuotteena syntyy siis hyviä marjapaikkoja myös metsänomistajalle!

Varttuneemmissa harvennusmetsissä ennakkoraivauksella voidaan pilata hyvä kanalintumetsä vuosikymmeniksi. Luonnostaan arat saalislajit välttelevät liian avaria metsiköitä. Puistomainen varttunut männikkö on kyllä sievä katsella, mutta riistalla ei ole siellä suojaa pedoilta. Ennakkoraivauksessa tulee poistaa vain hakkuukonetta haittaava alikasvos, sillä hyvässä riistametsässä on vaakanäkyvyys harvennuksen jälkeenkin korkeintaan seitsemänkymmentä metriä. Hakkuiden suunnittelussa voi lisäksi jättää pieniä osia kuviosta käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi korjuun kannalta hankalat jyrkät rinteet, kivikot tai erityisen märät painanteet ovat hyviä kohteita säästettäviksi.

Eri-ikäisrakenteinen riistametsä

Tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa on mahdollista huomioida riista edellä mainituin keinoin ilman merkittäviä kustannuksia. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus tarjoaa sille soveltuvilla kohteilla vielä entistä paremman mahdollisuuden riistametsänhoitoon. Kun riistan vaatimusten (suoja ja ravinto) kannalta suurin haaste eli avohakkuu jää pois, on luonnollista, että eri-ikäisrakenteisissa metsissä kanalinnut voivat paksusti. Nuoremman ja vanhemman metsän vaihtelut, puulajien runsaus sekä alikasvos tarjoavat monipuolisen elinympäristön.

Riistametsänhoidosta kiinnostuneen maanomistajan kannattaa siis perehtyä myös eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mahdollisuuksiin omalla tilallaan. Lähes poikkeuksetta eri kasvatusmenetelmät soveltuvat käytettäväksi samalla tilalla. Näin ollen maanomistajan ei suinkaan tarvitse muuttaa metsänhoitonsa kurssia täysin vaan eri hakkuutavat ja menetelmät sovitetaan kuviokohtaisesti osaksi kokonaisuutta.

Suomen metsäsektorilla menee tällä hetkellä lujaa ja uusia investointisuunnitelmia tuntuu löytyvän joka maakunnasta. Puunkäyttö tulee näiden investointien myötä lisääntymään tulevaisuudessa merkittävästi. Samaan aikaan keskustellaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla metsien käytön ympäristövaikutuksista. On tärkeää, että käytännön metsätaloudessa kiinnitetään huomiota myös luonnonhoitoon, jotta suomalaisen metsänhoidon maine kotona ja maailmalla säilyy hyvänä. Metsän arvo on muutakin kuin puuta!

 Henri M

 

Teksti ja kuvat: Henri Mommo

 

 

 

 

Kissakoski2Koskisen Oy ja Veisto Oy yhdistävät osaamisensa perinteikkäällä Kissakosken sahalla Hirvensalmella.

Hirvensalmella sijaitsevalla Kissakosken sahalla lyövät kättä kaksi kotimaisen mekaanisen metsäteollisuuden konkaria. Vuosittain 55 000 kuutiota havusahatavaraa tuottavan sahan laitteet, kiinteistön ja henkilöstön omistaa ja sahausliiketoiminnasta vastaa pyörösahakoneiden toimittajana tunnettu mäntyharjulainen perheyhtiö Veisto Oy. Koskitukki-konserniin kuuluva Koskisen Oy hoitaa puolestaan raaka-aineen hankinnan sekä valmiiden tuotteiden myynnin.

”Koskisen Oy on vuokrannut sahalaitoskokonaisuuden Veisto Oy:ltä. Järjestely on alalla harvinainen, muttei ennenkuulumaton”, kertoo Kissakosken sahan johtaja Jani Nypelö.

Vuonna 2013 käynnistyneen yhteistyön lähtökohtana oli merkittävien synergiaetujen saavuttaminen. Tässä onkin Nypelön mukaan onnistuttu.

”Tuotantomme ja liikevaihtomme ovat kasvaneet kaksi ja puoli kertaisiksi. Myös sahan asiakaskunta laajeni kahden kokeneen toimijan yhdistäessä voimansa. Lisäksi raaka-aineen hankinta on tehostunut Koskitukin metsäosaston hoitaessa sitä puolta ammattitaidolla.”

Pieniläpimittainen havutukki raaka-aineena

Kissakosken saha käyttää vuosittain noin 135 000 kuutiometriä pieniläpimittaista tukkipuuta.Kissakoski4

”Se tarkoittaa, että sahan pihalle tulee noin 15 puutavara-autokuormaa puita päivittäin”, konkretisoi Nypelö.

Sahan käyttämästä tukista noin puolet on mäntyä ja puolet kuusta. Kissakoski on erikoistunut pääasiassa latvaläpimitaltaan 10 – 16 senttisten tukkien sahaamiseen.

”Terve- ja pienioksaiset harvennuspuut sopivat raaka-aineeksemme erinomaisesti. Käytännössä tarjoamme vaihtoehdon kuitukokoisen puun jalostukseen.”

”Sujuvaa yhteistyötä”

Noin puolet Kissakosken käyttämistä puista tulee Koskitukin omasta puunhankinnasta ja loput toimituspuuna eri toimittajilta. Yksi toimittajista on Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu, joka on toimittanut Kissakoskelle puita vuodesta 2013 alkaen.

”Yhteistyö Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa on toiminut alusta saakka hyvin. Heidän organisaatiollaan on pitkät perinteet puunkorjuussa, joten he osaavat homman”, kertoo toimituskaupoista vastaava Koskitukin hankintaesimies Matti Kauhajärvi.

Sahan kannalta on ratkaisevan tärkeää, että sovittujen mittojen mukaan katkottua laadukasta puuta saadaan laitokselle juuri silloin kuin sitä on tilattu.

”Sujuvan yhteistyön merkitys Päijänteen yhdistyksen kaltaisten luotettavien kumppaneiden kanssa korostuu tällaisina syksyinä, kun korjuu- ja kuljetusolosuhteet ovat haastavat. Jokainen puukuorma on tärkeä”, Kauhajärvi painottaa.    

Ketterä Kissakoski

Kissakosken sahan asiakkaita ovat sahatavaran teolliset jatkokäyttäjät esimerkiksi puusepän-, talo- sekä ikkuna- ja oviteollisuudessa. Kissakoski reagoi ketterästi asiakkaiden toiveisiin ja tuottaa juuri asiakkaan käyttökohteeseen sopivia sahatavaraeriä.

”Olemme erikoistuneet kapeiden ja ohuiden saheiden tuotantoon. Asiakkaalle syntyy usein kustannussäästöä esimerkiksi siitä, että heidän ei tarvitse enää itse halkaista tuotteita”, kertoo Nypelö.

Harvennustukeista sahattavassa sahatavarassa on usein runsaasti oksia, mutta ne ovat jopa myyntivaltti tiettyjen asiakkaiden suuntaan.

”Monet asiakkaistamme ovat sitä mieltä, että puussa pitää näkyä oksia. Mutta tietysti oksien pitää olla laadultaan sellaisia, että sahatavara kestää työstön.”

Sahatavarasta noin 70 prosenttia menee vientiin. Tärkeimmät kohdemaat ovat Euroopassa perinteiset sahatavaran ostajat kuten Englanti, Ranska ja Saksa.

”Kiina on nouseva markkina, jonne viedään kuusen lisäksi yhä enemmän myös mäntyä. Pohjois-Afrikassakin on näkyvillä elpymisen merkkejä, mutta siellä markkina on äärimmäisen herkkä häiriöille”, Nypelö muistuttaa. 

Iso konserni tuo etuja

Kissakoski3"Pitkät ja luottamukselliset asiakassuhteet, juuri asiakkaan käyttökohteeseen räätälöity laatu ja mitat sekä toimitusvarmuus ovat kilpailuvalttejamme maailmanmarkkinoilla",sanoo Kissakosken sahan johtaja Jani Nypelö.

 

Kissakoskella ei ole omaa sahatavaran jatkojalostusta, mutta tiivis yhteistyö Koskisen Oy:n muiden yksiköiden kanssa mahdollistaa tarvittaessa jalostuksen.

”Järvelässä sijaitsevassa höyläämössä voimme höylätä myös Kissakosken tuotteita. Lisäksi sahauksen sivutuotteiden hyödyntäminen on joustavaa, sillä konserniin kuuluu muun muassa Suomen ainoa lastulevytehdas”, kertoo Nypelö.

Vaikka Kissakoski on onnistunut nostamaan käyntiastettaan ja kasvattamaan tuotantoaan nopeasti, riittää toimialalla haasteita. Tunnettu tosiasia on, että sahurin kustannuksista 70 - 80 prosenttia muodostaa raaka-aine.

”Jos puun kantohinta nousee kotimaassa, on korotuksia todella vaikea viedä lopputuotteen hintaan, koska kilpailemme maailmanlaajuisilla markkinoilla. Iso haaste kannattavuudelle ovat myös valuuttakurssien muutokset” Nypelö toteaa.

Määrätietoinen ja pitkäjänteinen työ kustannustehokkuuden parantamiseksi on parhaita valtteja kilpailukyvyn ylläpitämisessä.

”Uskon alan tulevaisuuteen, sillä teemme kuitukokoisesta puusta tuotteita, joihin hiili sitoutuu pitkäksi aikaa. Mekaaninen metsäteollisuus on paitsi ekologisesti niin myös kansantaloudellisesti merkittävä toimiala”, muistuttaa Nypelö.

Kissakosken saha

- Omistaja Veisto Oy, Koskisen Oy vuokrannut kokonaisuuden vuodesta 2013.

- Perustettu alun perin 1970-luvulla, Veisto-Rakenne Rautio Oy osti sahan v. 1985.

- Käyttää pieniläpimittaista mänty- ja kuusitukkia 135 000 kuutiota vuosittain.

- Puunhankinnasta vastaa Koskitukki Oy.

- Tuottaa 55 000 kuutiota sahatavaraa.

- Työllistää noin 30 henkilöä.

- Yksikön yhteenlaskettu liikevaihto noin 13 miljoonaa euroa.

- Koskisen Oy työllistää yhteensä noin tuhat henkilöä. Yhtiön liikevaihto v. 2016 oli 264 milj. euroa.

- Koskisen konsernin neljä tuotantoyksikköä ovat: levy-, saha-, talo- ja ohutvaneriteollisuus. Koskitukki vastaa konsernin puunhankinnasta.

 

Suunnitelmallisesti, mutta luontoa ja perinteitä kunnioittaen

Laukaassa metsää omistava Tarja Repo arvostaa perinteistä paperille painettua metsäsuunnitelmaa. Vantaalla asuvalle Revolle valmistui juuri toinen metsäsuunnitelma Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toimesta.

Kun nousee autolla kohti Vehniän Mäkikylää ja Hirvasmäkeä, alkaa tien varsilla näkymään yhä enemmän lunta. Simolan talon pihaan saavuttaessa tilan nykyinen omistaja Tarja Repo vahvistaa havainnot.

”Olemme Laukaan korkeimmilla paikoilla. Täällä on aina ollut talvisin paljon enemmän lunta kuin muualla pitäjässä. Tämä on valitettavasti toisinaan näkynyt metsissä tykkylumituhoinakin.”

Simolan tila on Äänekoskella syntyneen Revon entinen mummola, jonne liittyy paljon lapsuudenmuistoja 1960- ja 1970-luvuilta. Tuolloin maisemat paikalla olivat huomattavasti avarampia kuin nykyään. Vielä 1970-luvulla pihasta näkyi Peurunkajärvi sekä Laukaan kirkon torni. Kun kiipesi katolle, avautui näkymä Tikkakosken lentokentälle saakka. Mutta oli mäellä myös puita ja metsää jo tuolloin.

”Pikkutyttönä olin sanonut äidilleni mummolaan tullessamme, että tien varrella kasvaa taivaisiin asti ylettyvän akan joulukuusia”, Repo muistelee nauraen.

Pöydän ääressä

 

Kurssien ja metsäsuunnitelman avulla alkuun

Simolan tilan omistaja Revosta tuli vuonna 2007, kun hänen pitkään tilaa asunut enonsa Esko Puttonen kuoli. Repo sopi siskonsa kanssa, että Repo lunastaa noin sata metsähehtaaria käsittävän tilan rakennuksineen omistukseensa.

”Enoni keskittyi metsänhoitoon 1975 vuodesta saakka, jolloin tilan karja laitettiin pois. Hänelle luonto ja sen monimuotoisuus olivat tärkeitä asioita. Hän vaali maisemia ja huolehti, että myös metsäkanalinnuille ja jäniksille riittää ruokaa ja suojaa. Puut hän ajoi metsästä hevosella vielä 2000-luvun puolella.”

Revolla oli jo hieman aiempaa kokemusta metsäasioista, sillä hän oli hoitanut omien vanhempiensa metsäasioita.

”Suoritin vuonna 2004 Metsäkeskuksen Metsään –peruskurssin sekä jatkokurssin yhdessä mieheni kanssa. Kurssit ja Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Paukun Ismon tuoreeltaan laatima metsäsuunnitelma auttoivat meidät hyvin alkuun täälläkin.”

Metsäsuunnitelman kanssa tilalla kulkiessa esimerkiksi puuston kehitysluokat ja hoito- sekä hakkuutarpeet avautuivat uudesta näkökulmasta.

”Metsäsuunnitelma oli siinä tilanteessa ihan välttämätön työkalu. Sen neuvoja olenkin noudattanut viimeisen kymmenen vuoden ajan varsin tarkasti etenkin harvennushakkuiden suhteen.”

Revolle on tärkeää myös se, että metsäsuunnitelma on perinteisesti paperilla.

”Sitä on mukava käyttää ja suunnitelmaan on helppo tehdä muistiinpanoja. Se on minulle eräänlainen historiakirja”, luokanopettajana työskentelevä Repo kuvailee.

Käsikirja vuosikymmeneksiTaimikossa

Kuvassa oleva Tarja Repo asuu Vantaalla ja työskentelee luokanopettajana. Repo tekee metsänhoitotöitä kesälomalla yhdessä muun perheen kanssa. "Taimikon varhaishoito sopii hyvin itse tehtäväksi, muut palvelut olen hankkinut paikallisilta ammattilaisilta. Metsänhoidolla on positiiviset vaikutukset työllisyyteen."

Kun vuonna 2007 perunkirjoituksen yhteydessä laadittu metsäsuunnitelma vanheni viime vuonna, myöntää Repo kokeneensa olevan ”vähän pulassa”.

”Tajusin, että nyt minulla ei ole eteenpäin ammattilaisen arviota siitä, milloin esimerkiksi harvennushakkuut on syytä tehdä. Siksi halusin tilata metsänhoitoyhdistykseltä uuden suunnitelman. On hyvä, että suunnitelman teki Ismo, joka tuntee kuviot ja alueen kasvuolosuhteet jo entuudestaan hyvin.”

Muitakin vaihtoehtoja suunnitelmalle olisi ollut. Repo sanoo kuitenkin hämmentyneensä tutustuttuaan netissä Metsäkeskuksen Metsään -palvelun tietoihin metsätilastaan.

”Koin, että tarvitsen toimenpiteiden suunnitteluun paremman tuen, kuin mitä laserkeilattu metsävaratieto olisi tarjonnut. Minulle on myös tärkeää, että voin vaihtaa ajatuksia metsästä ja tavoitteistani ammattihenkilön kanssa”, perustelee Repo valintaansa.

Nykyinen metsäsuunnitelma on järjestyksessään jo neljäs tilalle laadittu suunnitelma.

”Se antaa faktatiedon lisäksi tärkeää tukea päätöksentekoon. Juuri päätösten tekeminen on metsänomistajana stressaavinta, koska seuraukset ovat aina kauaskantoiset. Koen jossain määrin olevani päätöksistäni vastuullinen myös metsien virkistyskäyttäjille, naapureille sekä omalle jälkikasvulleni.”    

Pihassa

Tarja Repo on käyttänyt metsästä saatuja tuloja Simolan rakennusten ylläpitoon. "Haluan säilyttää perinteikkäät rakennusket mahdollisimman hyvässä kunnossa."

”Missä rytö, siinä elämä”

Yksi isoimmista yllätyksistä Revolle metsänomistajana on ollut nuorten metsien vinha kasvuvauhti.

”Harvennusten jälkeen kasvu on kiihtynyt hurjasti rehevillä kasvupaikoilla. Uudessa suunnitelmassa moni vajaa kymmenen vuotta sitten harvennettu kuvio kaipaa jälleen harvennusta.”

Harvennusten lisäksi Repo on tehnyt metsissä myös jonkin verran päätehakkuita. Eno ei metsiin juuri isoja aukkoja tehnyt, joten tilalla oli, ja on edelleen varsin paljon vanhoja kuusikoita.

”En pidä huonona ajatuksena sitäkään, että vanhojen metsien annetaan kasvaa. Lienee osin ostomiesten pelottelua, että laho tai myrskyt tuhoavat metsät pian, jos ei niitä hakata aukoksi. Tilalla on hyvinvoivia kuusikoita, joihin oli ehdotettu päätehakkuuta jo 1980-luvulla. Tosin osasyy metsien hyvään kuntoon voi olla, että eno korjasi puut hevospelissä”, Repo pohtii.

Kuten enolleen, myös Revolle on erityisen tärkeää metsien monimuotoisuus. Metsä ei kaipaa turhaa siistimistä, ja pensaskerros saa tarjota suojaa metsän eläimille sekä linnuille.

”Olen huomannut että missä rytö, siinä elämä. Lahopuut, lepät, pihlajat sekä erilaiset tiheiköt tai lähdeympäristöt tarjoavat suojaa monipuolisesti. Viime kesänä koppelon näkeminen poikasineen omassa metsässä oli hieno elämys.”

”Metsätalouden ei tarvitse olla pelkkää nopeaa voitontavoittelua. Luonto on aina arvaamaton, ja myrsky tai tykkylumitalvi voivat laittaa suunnitelmat uusiksi. Kruunulta lainaksi saatuja metsiähän me oikeastaan hoidamme”, Repo suhteuttaa metsänomistusta pidempään perspektiiviin.

Perinteistä ja historiasta kiinnostunut Repo vaalii myös kulttuuriympäristöä mahdollisuuksien mukaan.

”Olen rajannut esimerkiksi vanhat käsin kootut kivirauniot, nauriskuopat sekä perinteiset polut hakkuiden ja ajourien ulkopuolelle.” 

 

Annetut tiedot näkyviin

Kiinteistön kaupassa kannattaa kauppakirjaan lähtökohtaisesti kirjata näkyviin kaikki ne tiedot, jotka myyjä on ostajalle tosiasiassa kertonut. Annetut tiedot voi kirjata näkyviin joko suoraan kauppakirjaan tai kauppakirjan liitteeseen, johon on viittaus kauppakirjassa. Ostaja ei voi virheenä vedota seikkaan, josta hän on ollut kaupantekohetkellä tietoinen. On tärkeää huomata, että yleisehto, jonka mukaan ”ostaja ottaa kohteen vastaan siinä kunnossa kuin se kaupantekohetkellä on”, on tyhjä lause, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä, jos kaupan kohteen kunnosta tulee myöhemmin riitaa osapuolten kesken. Viimeksi mainittu johtuu siitä, että osapuolten on vaikea jälkikäteen näyttää toteen, mikä on ollut kaupan kohteen kunto kaupantekohetkellä, jos siitä ei ole mitään kirjattu kaupantekohetkellä näkyviin. Riitatilanteessa osapuolet eivät yleensä ole yksimielisiä siitä, mitä tietoja suullisesti on annettu.

Toisaalta myyjän on helppoa suojautua sopimuksenvastaisuudesta tai vääristä tiedoista johtuvalta virhevastuulta välttämällä sopimasta tai antamasta tietoja sellaisista kaupan kohteen ominaisuuksista, joista hän on epävarma. Virheellistä tietoa ei pidä antaa. Myyjä voi ottaa kauppakirjaan tai sen liitteeseen varaumia siitä, että tietyistä kaupan kohteen ominaisuuksista kuten pinta-alasta ei ole varmaa tietoa. Myyjän tiedonantovelvollisuus koskee kiinteistönkaupassa vain sellaisia seikkoja, joista myyjä tiesi tai myyjän olisi pitänyt tietää.

 

Salainen virhe ja vastuunrajoitukset


 

Myyjän kannalta ongelmallisin onkin vastuu salaisesta tai piilevästä virheestä. Kiinteistönkaupassa myyjä vastaa siitä, jos kiinteistö salaisen virheen vuoksi poikkeaa merkittävästi siitä, mitä myydyn kaltaiselta kiinteistöltä voidaan olettaa (maakaari 2:17.1, 5 kohta). Salaisella virheellä tarkoitetaan virhettä, jota myyjäkään ei olisi ennen kauppaa voinut havaita.

Myyjän on käytännössä mahdotonta omalla toiminnallaan ehkäistä salaisia virheitä, koska ne eivät tule esiin edes asiantuntijan suorittamassa kiinteistön kuntotarkastuksessa. Jos myyjä haluaa välttää yllättäviä vaatimuksia kaupan jälkeen ennen laatuvirhettä koskevan viiden vuoden reklamaatioajan umpeutumista, hänen on pyrittävä siihen vastuunrajoitusehdoin. Maakaaressa asetetaan rajoituksia vastuunrajoitusehtojen käyttämiselle. Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa vastuunrajoitukset ovat kiellettyjä. Muissa kiinteistönkaupoissa ostajan oikeuksia vedota virheeseen voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti siitä, millä tavalla hänen asemansa poikkeaa lailla säädetystä. Oikeuskirjallisuudessa on yleensä katsottu, että myös seuraamusten tasolla tapahtuva yksilöinti on riittävää: seuraamuksille voidaan esimerkiksi sopia rahamääräinen yläraja tai lyhentää reklamaatioaikaa laissa säädetystä. Tällöin on kuitenkin muistutettu siitä, että seuraamusten yksilöinnin pitää olla kohtuullista (Oikeustoimilaki 36 §) ja niin täsmällistä, että ostaja voi arvioida, mikä merkitys vastuunrajoituksilla on hänen asemaansa, ja ottaa ehtojen merkityksen huomioon kauppahinnasta sopiessaan. Toisinaan korostetaan pelkästään virheiden yksilöintiä eikä edes mainita mahdollisuutta rajoittaa seuraamuksia yksilöimättä sitä, millaisia mahdollisia virheitä rajoitus koskee. Seuraamusten yksilöinti on tärkeää, koska salaista virhettä koskevan vastuun rajoittaminen on hyvin hankalaa, jos rajoituksen pätevyyden edellytyksenä pidetään mahdollisen virheen yksilöintiä.

 

Muuta huomioitavaa

 

Edellä esitetyin lisäksi kiinteistön kauppahinta on mahdollisuuksien mukaan hyvä myös eritellä kauppakirjassa: mikä on rakennuksen osuus kauppahinnasta, mikä maapohjan osuus, mikä liittymien osuus. Jos kauppahinnan jakautuminen on jo kauppakirjassa eritelty, on helpompi suhteuttaa ostajan mahdollinen hinnanalennus- tai muu vaatimus koskemaan vain rakennuksen osuutta kauppahinnasta. Ostajalla harvemmin on perustetta esittää vaatimuksia myyjälle maapohjaa tai liittymiä koskien.

Edellä esitetty pätee yhtä lailla käytetyn asunnon eli asunto-osakkeen kauppaan, vaikkakin siihen sovelletaan maakareen sijasta asuntokauppalain säännöksiä.

 

Esimerkkitapaus



Ostajat olivat vaatineet myyjältä hinnanalennusta laatuvirheen perusteella, koska kylpyhuoneremontin yhteydessä oli havaittu, että rakentamisessa oli käytetty kreosoottia. Ostajien tekemän remontin yhteydessä kreosootti vapautti ilmaan haitallisia PAH-yhdisteitä. Kreosootti eli kivihiiliterva on syöpää aiheuttava kosteuseristämisessä aiemmin käytetty pinnoite. Sitä käytettiin aiemmin rakentamisessa yleisesti ja kyseisen rakennuksen rakennusvuonna kreosootin käyttö on ollut sen ajan rakennustavan ja ohjeiden mukaista.

Helsingin hovioikeuden arvioitavana on ollut, oliko kaupan kohteena olleen rakennuksen rakenteissa käytetty vesi- ja kosteuseristeenä PAH-yhdistepitoisuudeltaan sellaista kreosoottia, jonka käyttö ei rakennusaikana ollut sallittua. Hovioikeus katsoi, että ostajat eivät esittäneet luotettavaa selvitystä siitä, millainen PAH-yhdistepitoisuus kreosoottia sisältävissä materiaalinäytteissä yleensä on. Asiassa ei esitetty selvitystä myöskään siitä, oliko kaupan kohteen rakentamisaikaan omakotitaloissa vesi- ja kosteuseristeenä yleisesti käytetyn kreosootin PAH-yhdistepitoisuuden enimmäismäärää ylipäätään ollut säännelty. Näin ollen ostajien väitettä, jonka mukaan kaupan kohteessa PAH-yhdistepitoisuudeltaan käytetyn kreosootin vahvuista kreosoottia ei olisi milloinkaan saanut käyttää omakotitalon rakenteissa, ei näytetty toteen. Lisäksi hovioikeus totesi, että kaupan kohteesta löytyneestä kreosootista otettujen materiaalinäytteiden PAH-yhdistepitoisuudella ei hovioikeuden arvion mukaan ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä, koska asiassa on katsottu jääneen näyttämättä, että kaupan kohteen sisäilmaan olisi vapautunut kaupantekohetkellä PAH-yhdisteitä ennen rakenteiden purkua. Ongelma on ilmennyt vasta, kun ostaja on itse avannut rakenteita eli ongelmaa ei ole ollut kaupantekohetkellä.

Esimerkkinä esitetty Helsingin hovioikeuden tuomio 25.9.2017 ei ole lainvoimainen vielä tätä juttua kirjoitettaessa, mutta tuomion perustelut ovat kirjoittajan näkemyksen mukaan pätevät.

Saari Elina 

 

 

 

 

 


Elina Saari, asianajaja

tie pusikoitunut

Jos näkymä metsä- tai piennartielle on tällainen, on korkea aika tutustua Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen Tietalkkari -palveluun. Tältä "yhden tilan" -tieltä murskattiin ensi vaiheessa vesakko Tietalkkarin toimesta, jolloin puukuljetukset onnistuvat talvisaikaan.

Tarvitseekohan metsätiemme uutta mursketta pintaan? Kuka niittäisi pusikoituneet pientareet? Mistä löytyisi lanaaja? Tietalkkari –palvelu vastaa suoraan tiekuntien, tieisännöitsijöiden sekä metsänomistajien tarpeisiin.

Puun kysynnän kasvu yhdessä lämpenevän ilmaston kanssa ovat nostaneet metsäteiden kunnon yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä tehtaiden sujuvan puuhuollon kannalta. Huonosti kantavat tai pusikoituneet metsäautotiet hidastavat, tai pahimmassa tapauksessa jopa estävät puukuljetukset kokonaan.

”Ongelma on tiedostettu jo pitkään. Viime talven aikana havahduimme pohtimaan ratkaisuja asiaan toden teolla, kun puhelinsoittoja metsätielle kaareutuvista puista alkoi tulla puutavara-autoilijoilta säännöllisesti”, taustoittaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Takalo.

Takalo sekä oja- ja tieasiantuntijat Erkki Jalkanen ja Jarmo Ukkonen päättivät kehittää pulmaan avuksi uuden työkalun.

”Kyse on tienhoitokunnille ja tieisännöitsijöille suunnatusta Tietalkkari -palvelusta. Sen avulla metsäteiden ja yksityisteiden ylläpito onnistuu helposti ja kustannustehokkaasti”, kuvailee Erkki Jalkanen.

”Palvelun avulla haluamme ennen kaikkea ennaltaehkäistä ongelmia. Kustannussäästöjä syntyy, kun tien kunto tarkastetaan säännöllisesti ammattilaisten toimesta. Näin hoitotoimet voidaan usein toteuttaa ennen kuin tie vaatii suurempaa remonttia”, painottaa Jarmo Ukkonen. 

Yksi yhteyshenkilö

Tietalkkari-palvelu on suunnattu ennen kaikkea metsäteiden ja vastaavien yksityisteiden hoitoon. Palvelupaketti räätälöidään Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoiden toimesta tapauskohtaisesti.

”Tarjoamme kaikki tien kesäaikaiseen kunnossapitoon liittyvät palvelut avaimet käteen –periaatteella. Näin kunnostus- ja hoitotarpeen arviointi sekä käytännön työt voidaan toteuttaa tarvittaessa nopeasti ja ammattitaidolla”, sanoo Takalo.

Tietalkkari –palvelu keskittyy nimenomaan teiden käytännön kunnossapitoon, ei hallinnollisiin tehtäviin. 

”Tienhoitokunnat ja tieisännöitsijät voivat pyytää meidät maksuttomalle arviokäynnille. Käynnin perusteella teemme esityksen tien tarvitsemista hoito- ja kunnostustoimenpiteistä hinta-arvioineen”, kuvailee Jalkanen.

Tyypillisimpiä metsätien hoito- ja kunnostustoimia ovat murskeen ajo, lanaukset sekä piennarten niitto.

”Palveluun kuuluvat tarvittaessa myös kaivinkoneella tehtävät työt kuten tien rungon muotoilu. Yksi yleinen ongelma on, että nykyaikaisille puutavara-autoille ei löydy riittävän isoa kääntöpaikkaa, joten toteutamme myös kääntöpaikkojen tekemisen”, muistuttaa Jalkanen.

Hoitosopimus tai kerralla kuntoon -projektimurskaus

Tienhoitokunta, tieisännöitsijä tai yksittäinen metsänomistaja voi solmia Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen kanssa tietä koskevan hoitosopimuksen.

”Tällöin teemme vuosittain esityksen tien tarvitsemista hoitotoimenpiteistä kustannusarvioineen. Asiakas saa käyttöönsä alan parhaan asiantuntemuksen ja kokeneet urakoitsijat, mutta maksaa vain tehdyistä töistä”, muistuttaa Takalo.

Metsänhoitoyhdistyksessä on havaittu, että yhä useampi tiekunta kaipaa apua tien ylläpitoon.

”Taustalla on usein se, että perinteisesti tieasioita hoitaneet ihmiset eivät iän karttuessa enää pysty huolehtimaan tiestä entiseen tapaan, eikä nuorempaa väkeä välttämättä asu tien vaikutuspiirissä”, kuvailee Takalo

Tietalkkari tarjoaa myös kertaluonteisia nopeasti toteutettavia kunnostusprojekteja.

”Palvelun avulla yksittäisenkin metsänomistajan on helppo kunnostaa vaikkapa vähälle käytölle jäänyt ja pusikoitunut penkkatie. Tällaisia projekteja meillä on vireillä parhaillaankin. Puunkorjuu sekä liikkuminen metsäpalstalla pienemmilläkin koneilla helpottuu hoidettujen teiden ansiosta huomattavasti”, Ukkonen sanoo.

-----------------------------------------------------------------------------

Miksi Tietalkkari-palvelu?

- Tien kunnostus ja hoito onnistuvat helposti ja kustannustehokkaasti.

- Kaikki palvelut saman yhteyshenkilön kautta.

- Saat käyttöösi osaavimmat urakoitsijat, vahvan paikallistuntemuksen ja toimivimmat menetelmät.

- Säännöllinen tarkastuskäynti mahdollistaa kunnostustarpeiden ennakoinnin ja säästää kustannuksia.

- Tasapuolinen ja selkeä toimintamalli kaikille osakkaille.