Monipuolisuus ja kokonaisvaltaiset palvelut ovat Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle puuta korjaavan Metsäkuution vahvoja valtteja.

Toljander1Vanhempien veljien tekemisiä seuratessa syntynyt kiinnostus koneisiin on yksi iso syy siihen, miksi Jyväskylän Rutalahdessa asuva Antti Toljander työskentelee nykyään metsäkoneiden parissa. Kipinä yrittäjyyteen virisi puolestaan Jämsänkoskella vuonna 2008 suoritetun metsäalan perustutkinnon jälkeen.

”Koulun jälkeen olin metsäkoneenkuljettajana palkkatöissä kolme vuotta, jonka jälkeen aloin tekemään metsänhoitotöitä toiminimellä. Se oli hyvä askel yrittäjyyteen”, Toljander kertoo.

Joulukuusta 2013 saakka Toljander on keskittynyt Metsäkuutio osakeyhtiönsä puitteissa koneelliseen puunkorjuuseen. Yrityksen palveluksessa työskentelee myös metsureita.

Vaikka 29-vuotias Toljander on yrittäjäksi varsin nuori, on hänellä vahva näkemys ja intohimo yrittämiseen.

”Tässä vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä, mikä sopii minulle hyvin. Minulla on koko ajan halu kehittyä ja kehittää yritystä. Arvostan myös mahdollisuutta tarjota työtä etenkin nuorille.”

Yrittämistä Toljander ei ole opiskellut, vaan kokemus on karttunut rohkeasti itse tekemällä.

”En ole yrittäjäperheestä lähtöisin, vaan olen lähtenyt ihan nollasta liikkeelle. Metsäkoneyrittäjyyden alkeiksihan on perinteisesti riittänyt, että todistuksessa uskonto on 10 ja matematiikka 4”, mies nauraa.

Toiveena tasainen työllisyys

Totuus lienee kuitenkin se, että ilman huolellista suunnittelua ja laskutaitoa ei pääomavaltaisella metsäkonealalla kauan pärjää. Tällä hetkellä Metsäkuutiolla on kaksi hakkuukonetta ja yksi ajokone. Lisäksi Jämsän konetyön ajokone aliurakoi Metsäkuution savotoilla. Palkkalistoilla Metsäkuutiolla on yrittäjän itsensä lisäksi kolme kuljettajaa ja kaksi metsuria. Myös Toljanderin avopuoliso Henriikka työllistyy yrityksessä hoitaen taloushallintoa ja kehittämistehtäviä.

”Olemme panostaneet kokonaisvaltaiseen palveluun. Metsänhoito-osaamisemme ansiosta pystymme toteuttamaan korjuun yhteydessä esimerkiksi ennakkoraivaukset tai piha- ja ongelmapuiden kaadot nopeasti ja joustavasti”, Toljander sanoo.

Metsäkuution kehittämä sapluuna on sopinut hyvin myös Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen tarpeisiin.

”Yhteistyömme on jatkunut tiiviinä metsuriyrittäjyyteni ajoilta alkaen. Korjaamme Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle vuosittain noin 25 000 kuutiota puuta harvennusleimikoilta Jämsän ja Korpilahden alueilta.”

Toljander painottaa mielellään tasaisen työllisyyden merkitystä metsäkoneyritykselle.

”Päijänteen yhdistys on pystynyt tarjoamaan meille koko ajan varsin tasaisesti työtä, mitä arvostan kovasti. Yhteistyö Lohtanderin Sepon kanssa on ollut joustavaa puolin ja toisin. Päijänteen yhdistyksen kanssa toimiminen on antanut nuorelle yrittäjälle hyvät lähtökohdat kehittyä.”

Mistä uusia osaajia metsäalalle?

Monen muun metsäalan yrittäjän tapaan Toljander kokee yhdeksi suurimmista haasteista löytää metsään osaavaa ja pysyvää työvoimaa.

”Alan koulutuksessa on selvästi kehitettävää. Nyt kouluun ei hakeudu riittävästi motivoituneita opiskelijoita. Hyvä esimerkki on oma kurssini, jossa aloitti noin 30 opiskelijaa, mutta meistä vain muutama on työllistynyt pysyvästi metsäalalle.”

Toljander myöntää, että vaatimustaso metsäkoneenkuljettajan työssä on kova, ja metsäteollisuuden kasvava puuntarve toimii taustalla tahtia hakkaavana rumpuna.

”Raha ei voi kuitenkaan olla se ainoa motivaattori, joka saa lähtemään metsätöihin.”

Toljander3Saman allekirjoittaa neljä vuotta Metsäkuution palveluksessa hakkuukoneenkuljettajana toiminut Roni Sutinen, jonka osaamiselle ja motivaatiolle Toljander antaa avoimesti tunnustusta.

”Varmaan saman palkan voisi saada helpommalla muualta. Metsässä on kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä yksikään päivä ei ole samanlainen ja omat työajat voi sovitella tosi joustavasti”, kuvailee Sutinen.

”Tässä työssä metsä on vähän kuin elämäntapa. Mikään mehtänpeikko ei tarvitse olla, mutta työ ja yrittäjyys on osattava sovittaa joustavasti omaan arkeen. Minut ainakin työ metsässä vie mennessään, eikä kelloa tule juuri vilkuiltua”, lisää Toljander.

Tavoitteena järkevä kasvu

Toljander on asettanut Metsäkuutiolle selkeät askelmerkit myös tulevaisuutta ajatellen. Tähtäimessä on yritystoiminnan maltillinen kasvattaminen sekä puunkorjuun että metsänhoitopalveluiden osalta.

”Kasvu ei kuitenkaan saa tapahtua laadun kustannuksella. Työjälki pitää säilyä hyvänä, vaikka toiminta kasvaakin. Erityisen tärkeänä näen työntekijöiden osaamisen kehittämisen”, Toljander painottaa.

Yksi yrittäjän työn parhaista puolista on se, että oman työn jäljet ovat metsässä konkreettisesti nähtävillä.

”Harvennushakkuu on uudistushakkuuta haastavampaa, mutta on hienoa nähdä, kuinka metsä lähtee hyvin tehdyn työn jälkeen kehittymään. Korjuujäljen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös siihen, että asiakkaamme saavat laadukasta puutavaraa. Asiakaslähtöinen ajattelutapa on lähtökohta kaikessa tekemisessämme sekä metsänomistajan että urakanantajan ja metsäteollisuuden suuntaan.”

Vapaalla tanssikengät jalkaan

Siitä, ettei yrittäjä pääse muuttumaan täysin mehtänpeikoksi, pitävät osaltaan huolen avopuoliso sekä Toljanderin 5-vuotias poika Matias.

”Matiaksesta saa kyllä helposti jo lavetinkin kyytiin kaverin, joten saa nähdä minkälainen konemies hänestä tulee.”

Avopuolison kanssa Toljander suuntaa aina mahdollisuuksien salliessa tanssimaan.

”Tanssi ja musiikki ovat minulle tärkeitä vapaa-ajan harrastuksia, jotka tarjoavat vastapainoa työlle ja auttavat jaksamaan arjessa.”

Teksti ja kuvat: Sami Karppinen

Täysi hyöty jäsenyydestä

Etämetsänomistajuus on toimiva ratkaisu, kun metsäasioita voi hoitaa luotettavan yhteistyökumppanin kanssa.

Arto ja Hanna Bärlundilla on takanaan varhainen herätys ja noin 350 kilometrin automatka metsätilalleen Hankasalmelle, mutta pariskunta ei vaikuta lainkaan väsyneeltä.

”Hankasalmelle on aina mukava tulla. Tykkäämme käydä omassa metsässä katsomassa, millä mallin asiat ovat”, Arto Bärlund allekirjoittaa.

Bärlund1Nakkilassa asuville ja viljanviljelyä harjoittaville Bärlundeille metsätalous on ollut tilan toinen tukijalka jo pitkään. Vuositasolla yritystoiminnan liikevaihdosta noin 10 – 20 prosenttia tulee metsätaloudesta.

”Vaihtelu on luonnollisesti vuosittain suurta, sillä pyrimme tekemään puukauppoja hintasuhdanteita seuraillen”, sanoo Bärlund.

Bärlundien ensimmäinen metsätila Hankasalmella on tullut heidän omistukseensa Arton äidin sukujuurten kautta, sillä hänen äidin isän kotipaikka on sijainnut Hankasalmen keskustan tuntumassa. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Bärlundit ovat kasvattaneet metsäpinta-alaansa ostamalla Hankasalmelta useita metsätiloja.

”Meillä on metsää myös Nakkilassa, mutta Hankasalmelta on ollut tarjolla järkevämmän kokoisia tiloja. Peltojen pirstomassa Nakkilassa 20 hehtaarin metsätilaa voi pitää jo isona”, Bärlund perustelee Keski-Suomeen panostamista.

Toinen merkittävä syy on se, että Hankasalmella metsän kasvu on Bärlundien havaintojen mukaan keskimäärin parempaa kuin vastaavilla kasvupaikoilla Nakkilassa.

”Lisäksi puusto on Keski-Suomessa yleensä laadukkaampaa kuin Satakunnassa.”

”Metsänhoitoyhdistys on metsänomistajan puolella”

Bärlund2Marraskuisen harmaana alkutalven päivänä Bärlundit on saanut liikkeelle puunkorjuusavotta, joka on parhaillaan käynnissä heidän metsässään. Lisäksi päivän ohjelmassa on Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen laatiman tuoreen metsäsuunnitelman vastaanotto.

Uudistus- ja harvennushakkuuta sisältävän leimikon korjuusta vastaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelun urakoitsijat.

”Olemme kilpailuttaneet leimikkomme aina metsänhoitoyhdistyksen toimesta valtakirjalla. Tällä kertaa korjuupalvelun tarjous oli euromääräisesti paras vaihtoehto. Lisäksi heidän korjuussaan myös pienemmät tukkipuuerät otetaan tarkasti talteen. Korjuujälkeen olemme olleet tyytyväisiä.”

Vuosien varrella Bärlundit ovat tehneet muutenkin tiivistä yhteistyötä Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen ja metsäneuvoja Petri Leinosen kanssa.

”Teen itsekin talvisin metsänhoitotöitä kotopuolessa, jossa luntakin on yleensä vähän, mutta täällä Hankasalmella luotamme yhdistyksen apuun. Petri on tuttu kaveri ja hän tietää jo millaisia odotuksia meillä on esimerkiksi harvennusvoimakkuuden suhteen”, sanoo Arto Bärlund.

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen toimesta ovat hoituneet niin metsänviljelytyöt, taimikonhoidot, ennakkoraivaukset kuin puunmyyntisuunnitelmien laadinta.

”Kattavat palvelut ja mahdollisuus sähköiseen asiointiin ovat metsänhoitoyhdistyksen vahvuuksia etämetsänomistajan näkökulmasta. Metsänhoitoyhdistykselle on tarvetta niin kauan kuin metsänomistajalle syntyy aidosti tällainen tunne, että metsänhoitoyhdistys on metsänomistajan puolella”, Bärlundit tuumaavat yhdessä.

Toisinaan luonto leimaa puut

Tällä hetkellä Bärlundit eivät aktiivisesti etsi uusia metsätiloja, sillä yleinen hintataso tiloilla on kivunnut metsätalouden harjoittajan kannalta turhan korkeaksi.

”Tietysti hyvät palstat kiinnostavat aina, mutta monet ostajat ovat tällä hetkellä valmiita maksamaan muista kuin metsätaloudellisista arvoista niin paljon, että tilojen hinnat kipuavat kohtuuttomiksi”, Arto Bärlund pohtii.

Metsänsä Bärlundit pitävät tuottavassa kunnossa hoitamalla metsänhoitotyöt sekä hakkuut ajallaan. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin itse suunnittelee. Esimerkiksi vuoden 2010 myrskyissä Bärlundit saivat ikävän näytteen luonnonvoimista.

”Veera-myrsky kaatoi meiltä kahdeksan hehtaaria juuri ensiharvennettua metsää, joka oli parhaassa arvokasvuvaiheessa. Pahalta tuntui, kun eläkepäivien varalle kasvatettava kuvio piti uudistaa kokonaan. Nyt alueella kasvaa tosin jo nelimetrinen lehtikuusikko.”

Myrskytuulten lisäksi nuorissa metsissä riesana ovat välillä olleet niin myyrät kuin isommatkin puiden jyrsijät.

”Eräälle kuviolle jätimme ensin siemenpuut, jotka kaatoi myrsky. Tämän jälkeen alueelle istutettiin mäntyä, mutta ne menivät hirvien suihin. Nyt alue on sitten kylvetty männynsiemenillä”, Arto Bärlund kuvailee metsänomistajan haasteita.

Pikavoittoja ei metsässä jaeta

Bärlund3Vaikka päätehakkuuvaiheessa metsästä kertyy tuloja mukavasti, Bärlund muistuttaa, että siinä vaiheessa takana on jo kahdeksan vuosikymmenen kasvatustyö. Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta nuoresta metsästä on omistajalleen lähinnä kuluja. Tuotto on voimakkaasti riippuvainen puun hinnasta.

”Etenkin kuitupuun hinta on työmäärään suhteutettuna todella matala, ja se on pystytellyt samalla tasolla monta vuosikymmentä. Kuitupuun kantohinta pitäisi mielestäni olla 30 euron tuntumassa. Toivotaan, että saamme vielä lisää uusia metsäteollisuusinvestointeja Suomeen, jolloin uskon hintojen nousevan lähemmäksi järkevää tasoa”, Arto Bärlund summaa.

Vaikka metsätalous on pitkäjänteistä ja vaatii metsänomistajaltakin paljon, on kipinä metsään syttynyt Bärlundien perheessä myös seuraavassa sukupolvessa, sillä perheen kolmesta pojasta vanhin opiskelee parhaillaan Kullaalla metsäkoneenkuljettajaksi.

”Into aiheeseen tuntuu vain kasvavan, kun hän on nyt päässyt viikonloppuisin työharjoitteluun ajamaan ajokonetta.”

Teksti ja kuvat:Sami Karppinen

Ulkoilureitti1Reittitoimitus on jo täytäntöönpanoa

Tämän artikkelin tarkoituksena on muistuttaa maanomistajia siitä, että kunnan suunnitellessa moottorikelkkailureittiä tai ulkoilureittiä yksityisten maanomistajien maille, voidaan reittisuunnitelma hyväksyä myös ilman maanomistajien suostumusta. Kuin myös ennen kaikkea siitä, että varsinaisessa maanmittauslaitoksen rasitetoimituksessa, joka perustuu kunnan viranomaisen tekemään lainvoimaiseen reittisuunnitelmaan, maanomistajan on myöhäistä vaatia muutosta reitin toteutusedellytyksiin. Maanomistajan on huomattava osallistua prosessiin jo asian ensimmäisessä vaiheessa eli silloin, kun kunta tekee reittisuunnitelmaa. Kunnan tekemästä reittisuunnitelmasta voi tehdä kunnalle oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudesta ja tämän jälkeen korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Tässä menettelytapa poikkeaa useimmista toimituksista, joissa maanmittauslaitos toimii edellytys-, tarve ja haitta-arvioinnin ensiasteena.

Edellytykset ratkaistaan suunnitelmavaiheessa

Reittisuunnitelman hyväksyminen ja reittitoimitus ovat reitin perustamiseen liittyviä erillisiä vaiheita sekä päätöksenteon kohteen että toimivaltaisen viranomaisen ja muutoksenhaun osalta. Tarkoituksena ei ole, että kunnassa reittisuunnitelmaa laadittaessa ratkaistavina olleet kysymykset ratkaistaisiin osaksikaan uudestaan maanmittauslaitoksen reittitoimituksessa. Näin on, vaikka reittisuunnitelmaa koskeva kunnan viranomaisen päätös ja maanmittauslaitoksen toimittama reittitoimitus liittyvät tietysti kiinteästi toisiinsa siten, että lainvoimainen reittisuunnitelma muodostaa perustan reittitoimitukselle.

Sovellettavat säännökset löytyvät maastoliikennelaista. Moottorikelkkailureitti perustetaan lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella joko reittitoimituksessa tai maanomistajan ja reitin pitäjän välisellä kirjallisella sopimuksella. Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa riippumatta maanomistajan suostumuksesta, jos reitin perustaminen on tarpeen yleisen kulkuyhteyden luomiseksi tai yleisen virkistyskäytön kannalta eikä reitistä aiheudu maanomistajalle huomattavaa haittaa.

Maastoliikennelaissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä, missä vaiheessa reitin tarpeellisuutta ja haitattomuutta koskevat edellytykset tutkitaan. Tähän on korkein oikeus ottanut kantaa 24.5.2018 antamassaan ennakkopäätöksessä KKO 2018:42.

Ennakkopäätöksen mukaan säännösten sijoittaminen reittitoimitusta koskevan maastoliikennelain 16 §:n yhteyteen viittaisi siihen, että kysymys olisi jo reittitoimituksen yhteydessä arvioitavista edellytyksistä. KKO:n mukaan edellytysten arviointi liittyy niihin kysymyksiin, jotka ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivallassa ja jotka sen on otettava huomioon reittisuunnitelmaa hyväksyessään. Reittisuunnitelmassa osoitetaan reitin kulku, joka liittyy kunnan maankäytönsuunnitteluun. Tämän vuoksi reitin tarpeellisuus liikenneväylänä sekä kunnan virkistyskäytön kannalta samoin kuin reitin mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevat reitin kulkua suunniteltaessa arvioitaviksi. Kyse on kunnan maankäytölliseen toimivaltaan kuuluvasta asiasta. Käytännössä maanmittauslaitoksen reittitoimitus on jo suunnitelman täytäntöönpanoa, eikä siinä tutkita enää toteuttamisedellytyksiä lainkaan.

Myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöstä (KHO 2014:65) ilmenee, että maastoliikennelain 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisten moottorikelkkailureitin perustamisedellytysten toteutuminen arvioidaan reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä, jolloin päätöksen laillisuus tulee arvioitavaksi mahdollisen muutoksenhaun johdosta hallintolainkäyttöasiana.

Vastaavanlaisella kaksivaiheisella menettelyllä perustetaan ulkoilulain mukainen ulkoilureitti. Ulkoilulain sääntelystä ilmenee moottorikelkkailureittejä sääntelevää maastoliikennelakia yksiselitteisemmin, että reitin perustamisen edellytykset arvioidaan jo reittisuunnitelmaa laadittaessa.

Edellä esitetystä huolimatta haitattomuutta ja tarpeellisuutta koskevat säännökset voivat toki olla merkityksellisiä myös varsinaisessa reittitoimituksessa, kun reittisuunnitelman puitteissa päätetään reitin yksityiskohtaisesta käytännön toteuttamisesta maastossa. Reitin sijoittamista maastoon ei välttämättä arvioida reittisuunnitelmaa hyväksyttäessä samalla yksityiskohtaisuudella kuin miten se on määritettävä reittitoimituksessa. Tällöin kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että arvioitaisiin uudelleen reitin tarpeellisuutta tai haitattomuutta koskevat edellytykset lainvoiman saaneen reittisuunnitelman osalta, vaan reittitoimituksessa kysymys on enää reittisuunnitelman puitteissa tehtävistä käytännöntoteutusratkaisuista.

Oikeudenmenetysten välttämiseksi maanomistajan on syytä osallistua asiaan jo siinä vaiheessa, kun reittisuunnitelma on kunnassa vireillä.

Saari Elina

Elina Saari

asianajaja

Eloranta1Haave yrittäjyydestä kävi toteen

Monipuolisuus ja laadukas työjälki takaavat Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle urakoivan kaivinkoneyrittäjä Ari Elorannan työllisyyden ympäri vuoden.

Mänttäläinen Ari Eloranta, 36, tiesi jo ammattikoulussa metsäkoneenkuljettajaksi opiskellessaan, että jossain vaiheessa elämäänsä hän haluaa toimia yrittäjänä. Ajatus kokopäiväisestä yrittäjyydestä hautuikin miehen mielessä lähes parikymmentä vuotta, kunnes hän jäi vuonna 2017 pois palkkatöistä kaivinkoneenkuljettajan pestistä.

”Minulla on ollut yritys jo vuodesta 2011, mutta tein aiemmin urakointia vain palkkatyön ohella. Olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni siirtyä yrittäjäksi”, kertoo Eloranta, jonka silmistä paistaa aito innostus yrittämistä kohtaan.

”Tietysti päivät venyvät toisinaan pitkiksi, mutta vapaus suunnitella työt kuten itse haluaa, on iso plussa. Toisaalta myös nälkä ja velka ovat hyviä motivaattoreita yrittäjälle”, hän lisää nauraen.

Joustavaa yhteistyötä yhdistyksen kanssa

Koneurakointi Elorantaa työllistävät kesäkaudella erityisesti Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen maanmuokkaustyömaat, joita yritys tekee nykyisen Jämsän ja entisen Korpilahden alueella.

Kevät ja alkukesä ovat kiireisintä aikaa Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle maanmuokkaustöitä tekevälle Ari Elorannalle. Mahdollisuus palvella asiakkaita monipuolisesti niin metsässä kuin ”kaapeliviidakossakin” on Koneurakointi Elorannan parhaita valttikortteja.

”Metsänhoitoyhdistys oli minulle tuttu toimeksiantaja jo palkkatyöajoilta, joten yhteistyö on ollut alusta saakka luontevaa. Ukkosen Jarmolle kuuluu iso kiitos siitä, että homma on toiminut hyvin.”

Yrittäjänä Eloranta on kokenut Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksessä käytettävän toteuttaja –mallin, jossa yksi henkilö vastaa työmaista useamman metsäneuvojan alueella, erittäin hyvänä.

”Näin yrittäjälläkin on selkeä kokonaiskuva oman alueensa työmaista, eikä esimerkiksi juuri kuntarajan toisella puolella oleva työmaa jää tekemättä sen vuoksi, ettei siitä olisi tietoa. Tämä tuo kustannustehokkuutta koko ketjuun”, Eloranta kuvailee.

Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen ketteryys toimijana ja työntekijöiden vahva paikallistuntemus palvelevat myös yrittäjää.

”Asioista voidaan sopia joustavasti, ja esimerkiksi sääolosuhteiden muutoksiin voidaan reagoida yhdessä nopeasti.”

Metsässä ja kaapeliviidakossaEloranta3

Elorannan yrityksestä löytyy tällä hetkellä kaksi kaivinkonetta. Vuoden 2007 leveätelainen 18-tonninen Doosan, sekä 16-tonninen Huyndai vuodelta 2012, joka soveltuu lyhytperäisenä hyvin myös metsäojituksiin, joita Eloranta teki viime talvena Päijänteen Metsänhoitoyhdistykselle. Lisäksi Elorannalla on käytössään lavettiauto sekä Tamrocin poravaunu, jolla hän tekee monenlaisia urakoita tehtaiden piippujen ja kännykkämastojen perustuksista lähtien.

”Monipuolisuus on ehdoton edellytys tällä alalla pärjäämiselle. Metsäpuolen työt ovat yleensä kausiluontoisia, joten muullekin ajalle pitää löytyä järkevää tekemistä. Kaapeliviidakossakin tehdään välillä töitä, eli esimerkiksi rakennusten pohjatyöt sekä vesi- ja viemäriputkien asennukset työllistävät minua.”

Eloranta on havainnut maanmuokkauksia tehdessään, että nimi ja puhelinnumero koneen kyljessä ovat usein paras tapa markkinoida omaa osaamista.

”Monesti metsänomistajalta tai muilta ohikulkijoilta tuleekin pyyntöjä tehdä myös muita töitä vaikkapa talon tai mökin pihapiirissä. Minulle tämä sopii hyvin, ja pyrin vastaamaan toiveisiin mahdollisimman ripeästi.”

Ari Eloranta pyrkii soittamaan metsänomistajalle aina ennen kuin hän aloittaa työt palstalla. ”Minusta henkilökohtainen kontakti asiakkaaseen on tärkeä. Usein siinä voi saada myös tärkeää tietoa vaikkapa muuttuneista olosuhteista.”

”Pieni ja pippurinen yritys”

Vaikka Eloranta on selvästi innoissaan kokopäiväisen yrittäjänuransa alkutaipaleesta, on yrittäjällä telat tiukasti maanpinnalla. Pitkään alalla työskennelleenä mies tietää, että katteet kaivinkoneurakoinnissa ovat varsin maltilliset ja kilpailu kovaa.

”Tässä on oltava tarkan markan vartija ja pidettävä kustannukset kurissa. Tasainen ympärivuotinen työllisyys on perusedellytys kannattavalle toiminnalle”, Eloranta linjaa.

Äkkirikastumista yrittäjä ei siis odota. Sen sijaan hän toivoo, että taksojen kehitys suhteessa kuluihin olisi pitkällä aikavälillä sellaista, että alalla on toimintaedellytyksiä tulevaisuudessakin.

”Kasvu kasvun vuoksi ei ole järkevää. Haluan kehittää yritystä pienenä ja pippurisena, jotta langat pysyvät omissa käsissä. Siksi esimerkiksi kaluston määrää ei ole tarkoitus lisätä.”

Yksi suurimmista haasteista alalla on osaavan työvoiman löytäminen. Tällä hetkellä Eloranta työllistää itsensä lisäksi yhden ulkopuolisen henkilön.

”Tämä on monipuolista osaamista ja itsenäistä otetta vaativa ala. Osaavilla tekijöillä on jo työpaikat olemassa, joten uusien tekijöiden rekrytointi ei ole helppoa”, Eloranta pohtii.

Vapaalla Viroon

Mäntässä naisystävänsä kanssa asuva kahden tytön isä myöntää, että välillä illalla saattaa tulla soitto koneen hyttiin, ja hienovarainen tiedustelu siitä, aikooko yrittäjä kenties saapua yöksi kotiin.

”Kotona en osaa oikein vapaapäiviä viettää, kun työt ovat liian lähellä. Siksi suuntaammekin yleensä lomilla Viroon Tarton seudulle. Sieltä on jo paljon helpompi sanoa puhelimessa, että palataanpa ensi viikolla asiaan”, viron kielen sujuvasti hallitseva Eloranta nauraa.

puiden latvatReklamoi ajoissa, sillä ostajan oma passiivisuus ei pidennä kohtuullista reklamaatioaikaa

Maakaaren 2 luvun 25 §:n 1 momentin mukaan ostaja ei saa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä ja siihen liittyvistä vaatimuksistaan myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Oikeuskäytännön mukaan ostajan on toimittava aktiivisesti ja huolellisesti (Turun HO 10.10.2006 S05/2661, lainvoimainen). Tapauksessa, jossa virheen havaitsemisen ja reklamaation eli virheilmoituksen välinen aika on ollut noin yksi vuosi, on ostaja ylittänyt kohtuullisen reklamaatioajan ja täten menettänyt oikeutensa vedota virheisiin (Turun HO 22.6.2005 S04/978, lainvoimainen). Korkein oikeus on korostanut myyjän tarvetta kyetä reklamaation johdosta arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa peruste ja tekemään tilanteen edellyttämät toimet (KKO 2008:8). Korkeimman oikeuden ratkaisujen kommentaariteoksessa on ratkaisun KKO 2008:8 osalta todettu myös, että kuuden kuukauden aika ei enää ollut kohtuullinen, vaan ostaja oli menettänyt oikeutensa vedota virheeseen. Kommentaarissa viitataan myös oikeuskirjallisuuteen ja kuluttajariitalautakunnan käytäntöön, joiden mukaan pisimpänä hyväksyttävänä reklamaatioaikana on pääsääntöisesti ollut noin 3-4 kuukauden aika. Hovioikeuskäytännön mukaan reklamaatio on tehtävä viimeistään 7-8 kuukauden aikana virheen havaitsemisesta, jotta reklamaatio olisi oikea-aikainen. Oikeuskäytännössä on todettu, että reklamaation voidaan katsoa tapahtuneen kohtuullisessa ajassa ja oikea-aikaisesti, jos ostaja on reklamoinut ”välittömästi tiedon saatuaan”. Oikeuskäytännön mukaan myöskään osapuolen omista verkkaisista toimista johtuva ajan kuluminen ei ole peruste pidentää kohtuullista aikaa eikä itse aiheutettu este tehdä reklamaatio kohtuullisessa ajassa pidennä reklamaatioaikaa. Ostajan ei ole syytä aikailla ja ottaa turhia riskejä, vaan avoimesti ilmoittaa myyjälle heti, kun on virheen havainnut. Vaatimuksia voi täsmentää myöhemmin.

Älä ryhdy korjaustöihin varaamatta myyjälle tilaisuutta tutustua virheeseen

Oikeuskirjallisuuden ja –käytännön perusteella voidaan sanoa, että reklamaatio, vaikka se tapahtuisikin pian sen jälkeen, kun virheen merkitys on selvinnyt ostajalle, voi olla myöhästynyt, jos ostaja on ennen reklamaation tekemistä korjannut kohteen antamatta myyjälle mahdollisuutta tutustua väitettyihin virheisiin. KKO 2008:8 ratkaisun mukaan ostajan oli katsottu menettäneen oikeutensa vedota virheeseen, kun reklamaatio oli tehty vasta sen jälkeen, kun väitettyjä virheitä ei enää voitu tarkistaa. KKO:n näkemyksen mukaan myyjän oikeusturvan kannalta on olennaista, että myyjälle on varattava tilaisuus perehtyä väitettyihin virheisiin, jotta myyjä voi osallistua asian selvittelyyn, ottaa kantaa ostajan vaatimuksiin, mahdollisesti korjata virheen tai tehdä sovintoehdotuksen. Myyjä on syytä kutsua myös kohteessa tehtäviin tutkimuksiin kuten kuntotarkastuksiin, lämpökuvauksiin, mittauksiin, rakenteiden avaamiseen ja muihin virheen selvittelyyn liittyviin tutkimuksiin. Riittävää on, että myyjälle on varattu tilaisuus osallistua tutkimuksiin. Oikeudenmenetysten välttämiseksi ostajan on syytä kutsua myyjä paikalle ennen kuin ryhtyy mihinkään toimenpiteisiin havaittujen virheiden osalta, oli sitten kyse tutkimuksista tai korjauksista.

Sopiminen, virheen yksilöinti ja vastuunrajoitus

Jos virhe on todettu ja osapuolet sittemmin sopivat tämän perusteella hinnanalennuksesta tai vahingonkorvauksesta, on sovintosopimuksessa syytä yksilöidä, mitä korvaus kattaa. Tilanteesta riippuen osapuolten tarkoitus voi olla sopia vain siihen mennessä havaittujen virheiden korvaamisesta, tietyn yksilöidyn virheen korvaamisesta tai myös siitä, ettei osapuolilla ole enää tulevaisuudessa mitään vaatimuksia tämän kaupan johdosta toisiaan kohtaan.

Viimeksi mainitun ehdon osalta on oltava tarkkana. Maakaaressa on säädetty ostajan turvaksi vastuunrajoituksia. Maakaaren ja sen esitöiden (HE 120/1994, yksityiskohtaiset perustelut MK 2:9) mukaan ostajalle lain mukaan kuuluvia oikeuksia voidaan rajoittaa vain sopimalla yksilöidysti, missä kohdin ja millä tavoin ostajan asema poikkeaa laissa säädetystä. Ostaja ei voi etukäteen luopua laissa säädetyistä oikeuksistaan vedota virheenä seikkaan, josta hän ei ollut kaupantekohetkellä tietoinen. Tällainen kielletty vastuunrajoitusehto olisi kauppakirjaan otettuna pätemätön.

Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KKO 2014:70 hyväksynyt sen, että hyvin pian kaupanteon jälkeen myyjä ja ostaja ovat sopineet maakaaressa kielletystä vastuunrajoituksesta tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevien laatuvirheiden osalta, näitä virheitä yksilöimättä. Erillisellä kaupanteon jälkeen laaditulla sovintosopimuksella on siten KKO:n näkemyksen mukaan voitu sopia vastuunrajoituksesta ostajan vahingoksi siten, että ostaja ei sovintosopimuksen allekirjoittaessaan tiedä, minkä laatuvirheiden osalta hän luopuu oikeudestaan vahingonkorvaukseen, koska hän luopuu etukäteen jostain, mitä ei ole havaittu, eikä todettu.

Vaikka maakaaressa kielletty vastuunrajoitus voitaisiin näin kaupan jälkeen tehtävällä sovintosopimuksella kiertää, niin ymmärrettävästi tällainen sopimus voi aiheuttaa lisää riitoja ja kustannuksia osapuolille. Esimerkkinä tilanne, jossa sovittu kertakorvaus voi olla niin alhainen, että lopputulos on ostajan kannalta kohtuuton, jos myöhemmin kohteessa ilmenisikin hyvin merkittäviä virheitä. Siksi sovintosopimuksessa on perusteltua yksilöidä jo havaitut virheet ja todeta kaupankohteen tilanne sopimushetkellä sekä osapuolten tarkoitus, miksi tulevaisuuteen kohdistuvasta vastuunrajoituksesta on sovittu.

Saari Elina

 Elina Saari
 asianajaja